Tässäpä teille pätkä vuosikirjasta 1991 Kristuksen kirjeinä.
Uskon syntymisestä
Usko on Jumalan lahjaa (Ef.2:8). Se ei ole meidän päättelyjemme eikä henkisten ponnistelujen tulos. Ihmisen oikea jumalasuhde ei rakennu hänen tekojensa varaan. Apostoli Paavali on erityisesti Galatalais- ja Roomalaiskirjeissään laajalti perustellut, ettei yksikään ihminen voi ansaita teoillaan Jumalan hyväksymistä ja lapseutta. Kukaan ei voi tulla omin avuin kelpaavaksi Jumalan edessä. Vanhurskaus ei tule lain teoista (Gal. 2:16, Room. 3:20-28). Niin me siis sen siksi pidämme, että ihminen tulee vanhurskaaksi uskon kautta, ilman lain töitä" (Room. 3:28).
Tärkeätä on aikamme uskonnollisten virtausten keskellä muistaa myös, että lain teot on kirjoitettu kaikkien ihmisten sisimpään (Room.2:14-16).Sen johdosta voidaan todeta, ettei ihminen saavuta Jumalan hyväksyntää hyvän elämänsä perusteella sisäisiin normeihin ja omantunnon mukaiseen toimintaansa nojautumalla (1. Kor 4:4). Kyseessä on silloinkin pyrkimys itsevanhurskautukseen, missä on erityisesti hämärtynyt raamatullinen käsitys ihmisestä. Ihminen ei ole perimmiltään hyvä. Raamattu toteaa: "Ei ole yhtään, joka hyvää tekee, ei yhtäkään" (Room.3:12, Ps.14:3,53:4). Vastakkain ovat tekojen vanhurskaus ja uskon vanhurskaus. Uskon vanhurskaus merkitsee kieltäytymistä oman vanhurskauden rakentamisesta (Fil.3:8-10) ja täyttä turvautumista Jeesukseen Kristukseen. Pelastus omistetaan uskolla, uskomalla häneen, joka meidän ja meidän autuutemme tähden syntyi ihmiseksi ja joka kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan valmisti meille syntiemme anteeksiantamuksen, vanhurskauden ja iankaikkisen elämän. Jeesusta nimitetään syystäkin "uskon alkajaksi ja päättäjäksi" (Hebr.12:2).
Paavalin mukaan uskonvanhurskaus ei kehota etsimään Kristusta, ihmisen autuaaksi-tekijää, syvyyksistä eikä korkeuksista (Room.10:6-8). Sen sijaan "se vanhurskaus, joka uskosta on", opastaa kuulemaan sitä sanaa "uskosta, jota me saarnaamme". Uskon saarnan merkityksestä kertovat apostolin sanat: "Kuinka he sitä avuksensa huutavat, jonka päälle ei he uskoneet? Ja kuinka he sen uskovat, josta ei he ole kuulleet? Mutta kuinka he kuulevat ilman saarnaajaa? Ja kuinka he saarnaavat, ellei heitä lähetetä? - - Niin tulee siis usko kuulosta, mutta kuulo Jumalan sanan kautta" (Room.10:14-17)
Uskon syntymiseksi on Jumalan sanan saarna. Sisällöltään se on lain ja evankeliumin julistamista. Sitä varten Jumalan seurakunnassa on saarnavirka, joka on Pyhän Hengen virka (2. Kor. 3:6, Joh.20:22-23). Martti Luther korosti, että Uuden testamentin virka on sekä olemukseltaan, että nimitykseltään Pyhän Hengen virka. Yleistä Pyhän Hengen pappeutta hoitaa jokainen Jumalan lapsi, sillä "te olette valittu suku, kuninkaallinen pappeus, pyhä kansa, omaisuuden kansa ilmoittamaan sen voimaa, joka teitä pimeydestä ihmeelliseen valkeuteen kutsutut on" (1. Piet. 2:9). Kristuksen evankeliumi "on Jumalan voima itsekullekin uskovaiselle autuudeksi" (Room. 1:16). Sen johdosta Jumalan ja omantunnon rauhaa etsivää ihmistä opastetaan etsimään ensinnä Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa (Matt.6:33). Valtakuntaansa Jumala on kätkenyt Kristuksessa kaikki viisauden ja taidon tavarat (Kol. 2:2-3). Aarteista suurin on "Jumalan kunnian ja armon kaikkein pyhin evankeliumi" (Martti Luther.)
Kristuksen evankeliumissa - Paavalin tunnetun opetuksen mukaan - "se vanhurskaus, joka Jumalan edessä kelpaa, ilmoitetaan uskosta uskoon" (Room. 1:17). Uskon saarna synnyttää elävän uskon. Sitä muutosta, jossa Jumalan lapseudesta ja kasteen armosta vieraantunut saa palata Jumalan lapsen osaan, kutsumme parannukseksi. Sisällöltään parannus on Augsburgin tunnustuksen XII artiklan mukaan "katumusta ja vaivaa ja peljästyksiä synnin vuoksi, sekä samassa uskomista evankeliumiin ja synninpäästöön, että synti on anteeksi annettu ja armo Kristuksen kautta saatu, joka usko taas lohduttaa ja tyydyttää sydämen. Sitten on seuraava myös elämän parannus ja synnin jättäminen."
Uskon syntymisestä
Usko on Jumalan lahjaa (Ef.2:8). Se ei ole meidän päättelyjemme eikä henkisten ponnistelujen tulos. Ihmisen oikea jumalasuhde ei rakennu hänen tekojensa varaan. Apostoli Paavali on erityisesti Galatalais- ja Roomalaiskirjeissään laajalti perustellut, ettei yksikään ihminen voi ansaita teoillaan Jumalan hyväksymistä ja lapseutta. Kukaan ei voi tulla omin avuin kelpaavaksi Jumalan edessä. Vanhurskaus ei tule lain teoista (Gal. 2:16, Room. 3:20-28). Niin me siis sen siksi pidämme, että ihminen tulee vanhurskaaksi uskon kautta, ilman lain töitä" (Room. 3:28).
Tärkeätä on aikamme uskonnollisten virtausten keskellä muistaa myös, että lain teot on kirjoitettu kaikkien ihmisten sisimpään (Room.2:14-16).Sen johdosta voidaan todeta, ettei ihminen saavuta Jumalan hyväksyntää hyvän elämänsä perusteella sisäisiin normeihin ja omantunnon mukaiseen toimintaansa nojautumalla (1. Kor 4:4). Kyseessä on silloinkin pyrkimys itsevanhurskautukseen, missä on erityisesti hämärtynyt raamatullinen käsitys ihmisestä. Ihminen ei ole perimmiltään hyvä. Raamattu toteaa: "Ei ole yhtään, joka hyvää tekee, ei yhtäkään" (Room.3:12, Ps.14:3,53:4). Vastakkain ovat tekojen vanhurskaus ja uskon vanhurskaus. Uskon vanhurskaus merkitsee kieltäytymistä oman vanhurskauden rakentamisesta (Fil.3:8-10) ja täyttä turvautumista Jeesukseen Kristukseen. Pelastus omistetaan uskolla, uskomalla häneen, joka meidän ja meidän autuutemme tähden syntyi ihmiseksi ja joka kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan valmisti meille syntiemme anteeksiantamuksen, vanhurskauden ja iankaikkisen elämän. Jeesusta nimitetään syystäkin "uskon alkajaksi ja päättäjäksi" (Hebr.12:2).
Paavalin mukaan uskonvanhurskaus ei kehota etsimään Kristusta, ihmisen autuaaksi-tekijää, syvyyksistä eikä korkeuksista (Room.10:6-8). Sen sijaan "se vanhurskaus, joka uskosta on", opastaa kuulemaan sitä sanaa "uskosta, jota me saarnaamme". Uskon saarnan merkityksestä kertovat apostolin sanat: "Kuinka he sitä avuksensa huutavat, jonka päälle ei he uskoneet? Ja kuinka he sen uskovat, josta ei he ole kuulleet? Mutta kuinka he kuulevat ilman saarnaajaa? Ja kuinka he saarnaavat, ellei heitä lähetetä? - - Niin tulee siis usko kuulosta, mutta kuulo Jumalan sanan kautta" (Room.10:14-17)
Uskon syntymiseksi on Jumalan sanan saarna. Sisällöltään se on lain ja evankeliumin julistamista. Sitä varten Jumalan seurakunnassa on saarnavirka, joka on Pyhän Hengen virka (2. Kor. 3:6, Joh.20:22-23). Martti Luther korosti, että Uuden testamentin virka on sekä olemukseltaan, että nimitykseltään Pyhän Hengen virka. Yleistä Pyhän Hengen pappeutta hoitaa jokainen Jumalan lapsi, sillä "te olette valittu suku, kuninkaallinen pappeus, pyhä kansa, omaisuuden kansa ilmoittamaan sen voimaa, joka teitä pimeydestä ihmeelliseen valkeuteen kutsutut on" (1. Piet. 2:9). Kristuksen evankeliumi "on Jumalan voima itsekullekin uskovaiselle autuudeksi" (Room. 1:16). Sen johdosta Jumalan ja omantunnon rauhaa etsivää ihmistä opastetaan etsimään ensinnä Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa (Matt.6:33). Valtakuntaansa Jumala on kätkenyt Kristuksessa kaikki viisauden ja taidon tavarat (Kol. 2:2-3). Aarteista suurin on "Jumalan kunnian ja armon kaikkein pyhin evankeliumi" (Martti Luther.)
Kristuksen evankeliumissa - Paavalin tunnetun opetuksen mukaan - "se vanhurskaus, joka Jumalan edessä kelpaa, ilmoitetaan uskosta uskoon" (Room. 1:17). Uskon saarna synnyttää elävän uskon. Sitä muutosta, jossa Jumalan lapseudesta ja kasteen armosta vieraantunut saa palata Jumalan lapsen osaan, kutsumme parannukseksi. Sisällöltään parannus on Augsburgin tunnustuksen XII artiklan mukaan "katumusta ja vaivaa ja peljästyksiä synnin vuoksi, sekä samassa uskomista evankeliumiin ja synninpäästöön, että synti on anteeksi annettu ja armo Kristuksen kautta saatu, joka usko taas lohduttaa ja tyydyttää sydämen. Sitten on seuraava myös elämän parannus ja synnin jättäminen."
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ihminen ei ole perimmiltään hyvä. Raamattu toteaa: "Ei ole yhtään, joka hyvää tekee, ei yhtäkään"
En tiedä, mutta olen ajatellut ihmistä Jumalan luonmana, ja silloin kun ihminen luotiin, ei hänessä ollut mitään pahaa.
Ja tämä toinen Ei yhtään joka hyvää tekee, asettakaapa tämä raamatun paikka sen omalle kohdalleen, ja lukekaa se siinä, tausttatekiöineen, Kuten pääsiäis lammaskin valmistettiiin kokonaisena.
Jos tälleen otamme paikan sieltä toisen täältä, niin sekasoppa on valmis.
Niin, ihminen ei ole pohjimmiltaan hyvä, mutta hän voi pyrkiä silti hyvään. Perisynnin vaikutukset ovat turmelleet meitä niin, että olemme taipuvaisia pahuuteen. Meitä kiehtoo se kielletty hedelmä.
No parisynti onkin aivan eri asia, tarkoitinkin tätä:
hämärtynyt raamatullinen käsitys ihmisestä. Ihminen ei ole perimmiltään hyvä.
Ja käsitän että hän tapkoittaa, Aatamia kun hänet luotiin.
Elä sekoittele asioita, kielletystä hedelmästä emme puhuneet, vaan MYÖS TÄSTÄ.
"Ei ole yhtään, joka hyvää tekee, ei yhtäkään"
Missä yhteydessä tästä puhutaan.
Kun Raamattua tutkimme niin löydämme ainakin Jobin,
1. Yksi mies oli Utsin maalla nimeltä Job; ja se mies oli vakaa ja hurskas, ja Jumalaa pelkääväinen,
>ja vältti pahaa.<
2. Ja hänelle oli syntynyt seitsemän poikaa ja kolme tytärtä.
3. Ja hänen karjansa oli seitsemäntuhatta lammasta, kolmetuhatta kamelia, viisisataa paria härkiä ja viisisataa aasia, ja myös sangen paljo perhettä. Ja se mies oli voimallisempi kuin kaikki, jotka itäisellä maalla asuivat.
4. Ja hänen poikansa menivät ja tekivät pidon huoneessansa itsekukin päivänänsä, ja lähettivät ja antoivat kutsua kolme sisartansa syömään ja juomaan kanssansa.
5. Ja kuin pitopäivät olivat kuluneet, lähetti Job ja pyhitti heitä, ja nousi aamulla varhain ja uhrasi polttouhria kaikkein heidän lukunsa jälkeen. Sillä Job ajatteli: minun poikani ovat taitaneet syntiä tehdä ja unohtaneet Jumalan sydämessänsä. Näin teki Job joka päivä.
6. Mutta tapahtui yhtenä päivänä, että Jumalan lapset tulivat ja astuivat Herran eteen, ja tuli myös saatana heidän kanssansa.
7. Mutta Herra sanoi saatanalle: kusta sinä tulet? Saatana vastasi Herraa ja sanoi: minä olen käynyt ja vaeltanut ympäri maan.
8. Niin sanoi Herra saatanalle: etkö ole ottanut vaaria palveliastani Jobista? sillä ei hänen vertaistansa ole maalla: hän on vakaa ja hurskas, Jumalaa pelkääväinen mies, ja välttää pahaa.