Kuttuni Pilvi ja Hertta ovat nyt majailleet meillä viikon verran ja ajattelin kirjoitella kuulumisia, kun niitä pyydettiin.
Meillä on kaikki sujunut vallan mallikkaasti, huonoja puolia en ole vielä vuohista löytänyt. Pihalta löytyi muutama ruusu, joiden olemassaolosta en ollut tiennyt, ennenkuin Hertta ne löysi; hän on melkoinen ruusubongari... Onneksi hän syö ruusuista vain lehdet... ;)
Vuorenkilpi kuuluu myös herkkukasveihin, samoin kaali ja lehtisalaatti... Tuli kasvimaakin siivottua vuohien toimesta.
Molemmat rouvat tervehtivät iloisesti heti, kun kuttulaan saavun, vaikkakin Pilvi on huomattavasti pidättyväisempi äänellisissä kiintymyksenosoituksissa kuin Hertta.
Jaloittelut olemme hoitaneet tähän asti siten, että Pilvi on hihnassa ja Hertta kulkee perässä. Kuttulaan paluu onkin sitten oma projektinsa, Pilvi ei välttämättä ole aina kanssani samaa mieltä siitä, onko kävely ollut riittävän pitkä... Porkkanalla tms. hänen mielensä kuitenkin muuttuu helposti.
Paljon vuohia koskevista mielipiteistäni varmasti kertoo se, että selvittelen parhaillaan mahdollisuuksiani rakentaa kuttula n. 50:lle kutulle...
Että ei tämä homma pöllömpää ole, ainakin minulle sopii loistavasti vuohellinen elämä!!
Meillä on kaikki sujunut vallan mallikkaasti, huonoja puolia en ole vielä vuohista löytänyt. Pihalta löytyi muutama ruusu, joiden olemassaolosta en ollut tiennyt, ennenkuin Hertta ne löysi; hän on melkoinen ruusubongari... Onneksi hän syö ruusuista vain lehdet... ;)
Vuorenkilpi kuuluu myös herkkukasveihin, samoin kaali ja lehtisalaatti... Tuli kasvimaakin siivottua vuohien toimesta.
Molemmat rouvat tervehtivät iloisesti heti, kun kuttulaan saavun, vaikkakin Pilvi on huomattavasti pidättyväisempi äänellisissä kiintymyksenosoituksissa kuin Hertta.
Jaloittelut olemme hoitaneet tähän asti siten, että Pilvi on hihnassa ja Hertta kulkee perässä. Kuttulaan paluu onkin sitten oma projektinsa, Pilvi ei välttämättä ole aina kanssani samaa mieltä siitä, onko kävely ollut riittävän pitkä... Porkkanalla tms. hänen mielensä kuitenkin muuttuu helposti.
Paljon vuohia koskevista mielipiteistäni varmasti kertoo se, että selvittelen parhaillaan mahdollisuuksiani rakentaa kuttula n. 50:lle kutulle...
Että ei tämä homma pöllömpää ole, ainakin minulle sopii loistavasti vuohellinen elämä!!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tuolla Turun lähellä on 100 kutun kuttula, ns.pihatto malli. Minun mielestä vähän huono, isot tilat, ei kiipeily mahdollisuuksia, sorkat liian pitkät, lypsyasema... Mitä aijot pikku pukeille? Uskotko jaksavasi 50 vuohta? Entä sorkat? Mitä maidolle? Jos et tee juustoa itse, huoliiko meijeri. Ei ainakaan noilla huolinu.... Kehoittaisin vieloä harkitsee tuotantoa. EU:kin sanoo 50 kutun olevan liian vähän... Kuttula teko maksaa, entä tuotto. Jos lehmätkään ei pian tuota, entä kutut. Nauti vain lenkeistä.... Älä pahastu nämä ovat asioita, joita joudut miettimään..
Kiva että kuuluu hyvää! Mummoni aina sanoi ettei vuohea kannata päästää kasvimaalle, sillä punajuuren naatit aiheuttavat vuohelle kuoleman. En tiedä mihin perustuu, mutta omalle vuohelleni tuli punajuuren naattien jälkeen paljon kaasua pötsiin ja oli lähellä ettei jouduttu eläinlääkäriin kuskaamaan (vatsa oli hetken kuin pallo!). Myös palkokasvien ja kaalien suhteen kannattaa olla varovainen, sillä suuri määrä niitä aiheuttaa kaasua aivan kuin ihmisillekin. Ja monet koristekasvitkin voivat olla myrkyllisiä. Aina kannattaa siis olla varovainen.
Toivottavasti kaikki sujuu jatkossakin hyvin:)
Olen kiinnittänyt huomiota siihen, että aina kun vuohet löytävät jotakin uutta syötävää, ne ottavat siitä pienen palasen, jota nällyttävät suussaan pitkään. Onko tämä tyypillistä?? Voisiko kysymys olla siitä, että ne kokeilevat, miltä uusi kasvi tuntuu, eli voiko sitä syödä? En tiedä, onko tässä hajatelmassa mitään perää, mutta olisi kiva kuulla, onko muilla vastaavia havaintoja.