Minulle tehtiin tyhjennys lääkkeillä, josta olen tietenkin surullinen. Eilen kävi kaverini kylässä, jolle sitten kerroin mitä oli tapahtunut. No hän totesi, että sehän oli vaan tuulimuna ja samantein kaivoi laukustaan kameran ja alkoi esittelemään kuvia juuri syntyneistä kavereidensa vauvoista. Ihan kun tässä tilanteessa haluaisin muiden (tuntemattomien) vauvoja katsella, mitkä suoraansanottuna ei muutenkaan kiinnosta pätkän vertaa...
Kertokaapa muutkin kuinka keskenmeno uutisenne on otettu vastaan.
Kertokaapa muutkin kuinka keskenmeno uutisenne on otettu vastaan.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Että parempi noin aikasin kuin myöhemmin.. no parempi olis ettei milloinkaan..
Mulle on tullut vaihtelevia kommentteja...
Osa on ollut asiasta aidosti pahoilla, koska ovat tienneet, kuinka toivottu raskaus oli. Osa on laukonut niitä perinteisiä fraaseja, kuten "Kyllähän sitä vielä ehtii..." (näin sanottiin jopa sairaalassa hoitsun toimesta), "Onneksi se tapahtui näin alussa...".
Parhaimmat "kommentit" ovat olleet mielestäni ne, kun ystävät ovat km:sta kuultuaan aloittaneet tyyliin: "Voi ei..." ja tulleet halaamaan. Sanoja ei ole tarvittu ja kyyneleitä on vuodatettu puolin ja toisin.
Ketjun ekaan viestiin viittaan sen verran, että kaikki ihmiset eivät vain tiedä, miten tulisi tällaisissa tilanteissa käyttäytyä. Sitten oman sisäisen tunnekuohun vallassa saatetaan sanoa jotain typerää tai sitten saatetaan toimia ajattelemattomasti, kuten näyttämällä toisten vauvojen kuvia. Nämä (ehkä) lohdutukseksi tarkoitetut sanat/ teot kuitenkin loukkaavat menetyksen kokenutta... Joskus olisi vain parempi olla hiljaa kuin päästellä sammakoita suustaan...vai mitä?
kommentti oli mun tuulimunaraskauden jälkeen (keskeytyi vasta viikolla 12) oli se, kun yks vanhempi rouva sanoi, että se oli harjoituskierros, elimistö on pian valmis uuteen, sit moni kertoi omista kokemuksistaan, yllättävän yleistä oli tuttavapiirissäni keskenmenot.
Just ne kommentit, että ehtii sitä myöhemmin ym, on jotenkin tosi mauttomia, tai sellaset, että ruvetaan kertomaan, kuinka mä oon päässy helpolla, kun jollain kaverilla oli paljon kamalampaa. Ehkä kummallisin kommentti tuli mun pomolta, että lapsia tulee, sit kun on sopiva hetki... joo... kenelle sopiva?
käytöstä siltä kaveriltasi kieltämättä. Kaikilla ei vain ole empatiakykyä tai sitten tilanne on heidän omasta elämästään niin kaukana, etteivät osaa eläytyä tilanteeseesi.
Minulla tökeröin kommentti oli se, kun keskenmenon jälkeen eräs sukulainen kehtasi valittaa siitä, ettei hänelle kerrottu raskaudesta aikaisemmin. Oli kuulemma todella loukkaantunut.
Mun vauva kuoli kohtuun joitakin vuosia sitten. Synnytys käynnistettiin lääkkeillä. Minua hoitanut kätilö totesi "empaattisena" että voivoi, meiltäkin kuoli viime viikolla koira!! Se oli törkein kommentti mitä oon ikinä kuullut. Ja sitten kun tapahtuneen jälkeen lähdin taas töihin, työkaveri sanoi että eikös ole hyvä juttu että vauva kuoli nyt eikä sitten esim. muutaman kuukauden päästä. Hänellä oli ekaluokkalainen poika, ja täytyy tunnustaa että katkerana toivoin hänen poikansa menehtymistä, jotta voisin todeta että eikös käynyt hyvä tuuri kun se kuoli nyt eikä sitten kun on päässyt ripille tms...
Minulta kuoli lapsi ja osalle ihmisistä tämä on kai ollut liikaa. He joko vähättelevät sanomalla, että uusi lapsi korvaa kaiken, olette nuoria jne tai alkavat puhumaan omista vanhoista ongelmista. Ikäänkuin niistä ei voinut puhua silloin, kun itse olin henkisesti paremmassa kunnossa. Harva, oikeastaan kukaan muu, kuin esim oma äiti ja mies ei osaa aidosti lohduttaa. Se on sellaista, että saa puhua ja keskustella VAIN omasta pahasta olosta ja samasta aiheesta. Ei tarvitse tehdä vuoropuhelua muiden kanssa heidän ongelmistaan...