Mitä väliä sillä on, vaikka jonkinlaista valuuttakauppaa WinCapitassa olisi joskus jopa harjoitettu?
Onhan mahdollista, että jotkut jäsenet ovat oikeasti uskoneet Hannnun järjestelmän toimivuuteen ja ovat jonkinlaista valuuttakauppaa omissa nimissään huippuohjelmaa hyödyntäebn käyneetkin.
Onhan mahdollista, että Hannu on mallin vuoksi jonkinlaista valuuttakauppaa jossakin WinCapitan vaiheessa käynytkin.
Keskustelu tuntuu olevan sivuraiteilla. WinCapitan valuuttakaupasta keskustellaan asian rikosoikeudelliselta kannalta ratkaisevana tekijänä.
Aivan kuin kaikki rikosepäilyt tulisivat sillä kumotuiksi, jos jostakin vain löytyisi dokumentti, että edes jonkinlaista valuuttakauppaa olisi WinCapitassa käyty. Aasialla ei ole mitään merkitystä vaikka WinCapita esittäisi dokumentit kymmenien miljardien valuuttakaupasta.
Ainoastaan valuuttakaupan tuottoisuudella on rikosoikeudellista merkitystä.
Eli siis onko WinCapitasta ulosmaksetut 400% tuotot syntyneet valuuttakaupalla vai jollakin muulla tavalla.
KRP:n tutkimusten mukaan WinCapitasta ulosmaksetujen rahojen muodostuminen ei tapahtunut 400% tuottoa takovalla valuuttakaupalla, koska merkkejä valuuttakaupasta ei ole löytynyt, eikä näinollen luonnollisesti myöskään valuuttakaupan tuomista tuotoista.
WinCapitasta ulosmaksetut rahat syntyivät uusien pyramiidiin mukaan hokuteltujen ihmisten WinCapitaan sisäänmaksamista rahoista.
Tuo pyramidiorganisatio toteuttaa laittoman rahankeräyksen ja törkeän petoksen tunnusmerkistön.
Älkää siis haikailko tositteita valuuttakaupasta.
Vaatikaa tositteet siitä, että Hannu on tahkonnut vuosikausia 400% tutottoja valuuttakaupalla.
Vasta ne tuottotositteet poistavat rikosepäilyt WinCapitan päältä.
No niitä ei tule.
Onhan mahdollista, että jotkut jäsenet ovat oikeasti uskoneet Hannnun järjestelmän toimivuuteen ja ovat jonkinlaista valuuttakauppaa omissa nimissään huippuohjelmaa hyödyntäebn käyneetkin.
Onhan mahdollista, että Hannu on mallin vuoksi jonkinlaista valuuttakauppaa jossakin WinCapitan vaiheessa käynytkin.
Keskustelu tuntuu olevan sivuraiteilla. WinCapitan valuuttakaupasta keskustellaan asian rikosoikeudelliselta kannalta ratkaisevana tekijänä.
Aivan kuin kaikki rikosepäilyt tulisivat sillä kumotuiksi, jos jostakin vain löytyisi dokumentti, että edes jonkinlaista valuuttakauppaa olisi WinCapitassa käyty. Aasialla ei ole mitään merkitystä vaikka WinCapita esittäisi dokumentit kymmenien miljardien valuuttakaupasta.
Ainoastaan valuuttakaupan tuottoisuudella on rikosoikeudellista merkitystä.
Eli siis onko WinCapitasta ulosmaksetut 400% tuotot syntyneet valuuttakaupalla vai jollakin muulla tavalla.
KRP:n tutkimusten mukaan WinCapitasta ulosmaksetujen rahojen muodostuminen ei tapahtunut 400% tuottoa takovalla valuuttakaupalla, koska merkkejä valuuttakaupasta ei ole löytynyt, eikä näinollen luonnollisesti myöskään valuuttakaupan tuomista tuotoista.
WinCapitasta ulosmaksetut rahat syntyivät uusien pyramiidiin mukaan hokuteltujen ihmisten WinCapitaan sisäänmaksamista rahoista.
Tuo pyramidiorganisatio toteuttaa laittoman rahankeräyksen ja törkeän petoksen tunnusmerkistön.
Älkää siis haikailko tositteita valuuttakaupasta.
Vaatikaa tositteet siitä, että Hannu on tahkonnut vuosikausia 400% tutottoja valuuttakaupalla.
Vasta ne tuottotositteet poistavat rikosepäilyt WinCapitan päältä.
No niitä ei tule.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Päätit avata kahteen kohtaan..
Oleellista asiassa on se, ovatko maksetut tuotot suurempia kuin jäseniltä saadut maksut. Jos tuotot ovat suuremmat, niin klubilla on ulkoinen rahoituslähde. Silloin pyramidihuijaus/ponzi ei tule kyseeseen, rikosoikeudellisessa mielessä voidaan puhua vain törkeästä petoksesta (pääoma/tuotot/lisenssit ja FxTrader eivät ole jäsenten käytössä) sekä mahdollisesta veropetoksesta.
Jos valuuttakauppa on ollut nimellistä tai sitä ei ole käyty lainkaan, syytelistalle lisätään rahankeräysrikos. Silloin rikoshyöty menee valtiolle. KRP:n mukaan valuuttakauppaa ei ole käyty lainkaan.
se että rikoshyöty menisi kokonaan valtiolle saattaa olla EU:n direktiivien ja ihmisoikeustuomioistuimen lausuntojen vastaista. Valtion tehtävänä on turvata ko. tilanteissa vilpittömin mielin toimineiden omaisuus!!!
Niin taitaa olla.
Olepa hetki lakimiehenä.
Sanotaan, että olen ns. uusi jäsen ja sijoittanut klubiin 50.000 euroa, en ole saanut tuottoja. Olen toiminut vilpittömin mielin.
Kaksi ystävääni, molemmat vanhoja jäseniä, ovat saaneet molemmat tuottoja. Molemmat vaikkapa 25.000 euroa. Toinen on toiminut vilpittömin mielin, toinen on tiennyt asian petolliseksi, mutta ei sitä tietenkään tunnusta viranomaiselle.
Viranomainen on sanonut, että se saattaa haastatella kaikki jäsenet, mutta kaikkea rahaa ja rahaliikennettä ei saada selville. Kaikilta pikku-sijoittajilta ei myöskään ole mahdollisuuksia ottaa tuottoja pois.
Saanko minä, joka olen toiminut vipittömin mielin, omaisuuttani takaisin? Saavatko molemmat ystäväni pitää tuottonsa, vaikka voisi helposti kuvitella, että juuri minä olen maksanut nuo tuotot?
Tätä kuviota kun jatketaan 10.000 jäsenen kohdalta, niin juttu on loputon suo. Varsinkin, kun asiaan lisätään varjopyramidit, käteismaksut ilman kuittiliikennettä jne. 10 vuotta ei riitä tähän.
niiden rikosilmoitusten tehdneiden osalta selvitetään täysin eikä muilla ole mahdollisuuttakaan saada varojaan takaisin. Edellytyksistä ensimmäisenä on tuo rikosilmoitus!!
Vastauksena tuohon kysymykseesi, jos olet tehnyt rikosilmoituksen, sinulla on edes mahdollisuus saada jotakin. Muuten ei. Silloin kuvio osaltasi edes tutkittaisiin, vaikka olisitkin maksanut suoraan sponsorillesi (tuskin niitä sentään kahta olisi).
Sitten tuo EU osasto:
"....Vilpittömässä mielessä toimivien kolmansien vaateet on otettava vakavasti, jos heidän omistusoikeutensa on uhattuna, ja valtioiden on huolehdittava heitä suojaavista mekanismeista."
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=COM:2006:0174:FIN:FI:HTML
"se että rikoshyöty menisi kokonaan valtiolle saattaa olla EU:n direktiivien ja ihmisoikeustuomioistuimen lausuntojen vastaista"
Vilpittömän mielen käsite liittyy enemmänkin hallintaan liittyviin rikoksiin kuten varkauksiin, näpistyksiin ja ryöstöihin. Näiltä osin laissa on myös poikkeus jonka mukaan vilpittömän mielen suojaa ei sovelleta näissä tapauksissa vaan omaisuus on palautettava alkuperäiselle omistajalleen.
Pitää myös muistaa, että tässä kyseisessä tapauksessa vaatimuksia voidaan esittää myös järjestelmän sisällä. Vaikka arpajaislaki antaakin mahdollisuuden sille, että valtio voi omansa ottaa se ei poista mahdollisuutta kanteille jäsenien ja johtohenkilöiden välillä. Kun systeemi ei ole itsenäinen juridinen henkilö mikään ei estä esimerkiksi haastamasta omaa sponsoriaan petossyytteellä, jolloin on ehkä mahdollista saada jotain takaisin riippumatta siitä, paljonko valtio saa omiaan pois.
tulkita. Olisi siis sponsorien edun mukaista, että mahdolliset vahingonkorvausoikeudenkäynnit käytäisiin samalla tai ennen wc oikeudenkäytniä. Näin he saisivat vähentää sponsoroiduille maksettavat korvaukset valtiolle palautettavista. Jos taas vahingonkorvausoikeudenkäynnit käydään varsinaisen käseittelyn jälkeen, saattavat sponsorit joutua maksamaan ensin valtiolle kaiken ja sen jälkeen vielä sponsoroimilleen vahingonkorvauksen.
Mutta viittaisin vielä tuohon yheden viestin eu -linkkiin. Näyttäisi siltä, että valiolla ei oikeasti olisi oikeutta ottaa rahoja valtiolle huomioimatta kolmansien, siis petettyjen, oikutta rahoihin.
on aina oikeuskäytännössä tarkoittanut perusteltua vilpitöntä mieltä. Jäähallillisen vilpittömässä mielessä olleita Wincapitaanoja tulee siis perustella typeryytensä julkisissa oikedenkäynneissä. Tämä ei tapahtune.
nyt kiemurrellaan, ja haetaan pelastusta ja porsaanreikiä, koko lauma linnaan!!!!
"Näin he saisivat vähentää sponsoroiduille maksettavat korvaukset valtiolle palautettavista."
Ei näin. Se päätyvätkö korvaukset ensisijaisesti valtiolle vai kärsineelle osapuolelle riippuu täysin siitä, mihin rikokseen/rikoksiin tuomiossa päädytään. Esimerkiksi rahankeräys- ja arpajaisrikoksessa järjestäjä tai markkinoija ovat henkilökohtaisesti vastuussa maksamattomista arpajaisveroista. Ilman lupaa järjestetyistä arpajaisista/keräyksestä rikoshyöty kuuluu valtiolle.
Ongelmallista tämä on verkostokuvioissa siksi, että viranomaismaksujen suoritusvelvoite on laajennettu koskemaan myös markkinoijia. Vaikka voisi käydä niin, että osa rahankeräyksessä saaduista tuotoista palautuisi keräykseen osallistuneelle osapuolelle, tästä voisi syntyä tuottoja vain silloin jos tuon osapuolen ei voida katsoa 'syyllistyneen' markkinointiin - mikä on terminä laajempi kuin suoranainen sponsorointi.
Jäsenen ja sponsorin kannalta korvausten määrä on vaikea tässä vaiheessa arvioida myös siksi, että verottajan rooli on vielä epäselvä. Verottaja on jotain tienanneelle jäsenelle suurempi riski kuin Laihon toimisto. Veropetoksissa kun on kaiken kukkuraksi vielä se hankaluus, että näyttötaakka on käänteinen: sinun on syytettynä todistettava itse syyttömyytesi, muussa tapauksessa verottaja voi hihasta vetäistä summan jonka katsoo sinun ansainneen ja määrätä mätkyt viivästyskorkoineen sen mukaisesti.