Jo on hajottajia liikkeellä

pidä mennä vaihtamaan. Nyt kun keskustan kannatus on alkanut vihdoinkin
kehittyä oikeaan suuntaan, kannattaa nykyinen puoluejohto säilyttää niin
kauan kuin suinkin mahdollista, ja vielä vähän senkin jälkeen (vrt. Kekkonen).

Kepun kannatus ei riipu keskustalaisista puolueen jäsenistä ja muista vannoutuneista kannattajista, eli "keskustan kentästä", jota puoluesihteeri sanoo edustavansa ja jonka nimiin Vanhasen arvostelijat vannovat.

Keskusta kasvoi suurimmaksi puolueeksi, koska se sai kannattajia paljon laajemmalta pohjalta kuin pelkät "keskustan peruskannattajat".

Loogisesti voidaan päätellä, että keskusta on suuri puolue aivan muiden ihmisten kuin perinteisten keskustalaisten ansiosta.

Jos ollaan sitä mieltä, niin kuin nämä perinnekeskustalaiset korhosineen ovat, että puolueen pitäisi terävöityä perinteisille linjoillaan ajamaan keskustalaisempaa politiikkaa ja vaihtaa tötö tehtävää johtamaan luotettavampi heniilö kuin Vanhanen, niin minusta tuollainen puhe on itsepetosta.

Jos keskusta lähtee palaamaan "juurilleen" ja käpertyy vanhakantaiseen keskustalaiseen, niin keskustan kannatuksen lasku jyrkkenee, koska keskustaa tukeneet ei-keskustalaiset jättävät tuollaisen puolueen ja hakeutuvat muualle. Eniten tästä hyötyisivät kokoomus ja vihreät.

Kokonaan oma kysymyksensä on, mistä keskusta muka löytäisi luotettavamman puheenjohtajan ja pääministerin kuin Matti Vanhanen on?

Ministereiden ja kansanedustjien joukossa uusi johtaja ei ainakaan ole.

Se, että keskustan kannatus nyt on alkanut vuotaa perussuomalaisiin päin johtuu toki puhtaasti keskustasta, eli siitä, että keskustalaisuus yleensäkään ei ole uskottavaa mielikuvapolitiikkaa.

Maalla on paljon vanhoja korpikommunisteja ja heidän köyhiä jälkeläisiään erilaisissa hanttihommissa ja kuntien elätteinä. Tämä joukko ei koskaan äänestä sosialidemokratteja, jotka ovat heidän mielestään köyhän kansan pettureita ja tehdastyöläisten etujen ajajia. Heidän puolueensa oli aikanaan SKDL ja sittemmin SMP. Kepu kelpasi vasta, kun SMP kuihtui isä-Veikon vetäydyttyä politiikasta.

Nyt on Timo Soini saanut vuosikausien työllä perussuomalaisten kenttäorganisaation ja todennäköisesti myös ehdokasvalikoimankin sen verran uskottavaksi, että se alkaa kelvata entisille smp:läisille ja korpikommunistien perillisille.

Tämä tappio ei kuitenkaan johdu millään tavalla Matti Vanhasesta eikä hallituksen politiikasta, ei edes siitä, että keskusta muka tekisi kokoomuslaista politiikkaa.

Tämä tappio johtuu yksinomaan siitä, että puoluesihteeri Korhonen kiertää maaseutua ahkerasti kertomassa kaikille kepun kannattajille, että nyt kokoomus vie hallitusta eikä keskustalla ole omaa politiikkaa, kun puheenjohtaja Vanhanen ei ole tarpeeksi vahvatahtoinen johtaja.

Puoluesihteeri on siis ottanut keskustan kentällä aivan oman johtajanroolinsa puoluekokouksessa saamansa keskustan kenttäväen enemmistöpäätöksellä ja ryhtynyt murentamaan koko keskustan uskottavuutta ja erityisesti Vanhasen uskottavuutta.

Jos keskustassa pitää jotain vaihtaa, niin se on puoluesihteeri.