Hieraisin silmiäni.
Kurkisti pirtistäni.
Kuuraisen ikkunan takaa.
Luontoa, joka kauniina makaa.
Lumipeitossa.
Ajatus kiirii kaukaiseen.
Missä pääskyset pesää tekee.
Ja aurinko loistaa kirkaimmin.
Olisiko rakkauskin sellainen.
Eläisi verkalleen.
Alla lumipeitteen.
Vain muutaisi hetkissä.
Alle Pääskyjen pesän.
Sinne kesään.
Untako lie.
Vaiko toivetta.
Jotta rakkaus.
Kolkuttais ovella.
Mut hymyilen.
Olen kuitenkin onnellinen.
Kun maas on hanki.
Kurkisti pirtistäni.
Kuuraisen ikkunan takaa.
Luontoa, joka kauniina makaa.
Lumipeitossa.
Ajatus kiirii kaukaiseen.
Missä pääskyset pesää tekee.
Ja aurinko loistaa kirkaimmin.
Olisiko rakkauskin sellainen.
Eläisi verkalleen.
Alla lumipeitteen.
Vain muutaisi hetkissä.
Alle Pääskyjen pesän.
Sinne kesään.
Untako lie.
Vaiko toivetta.
Jotta rakkaus.
Kolkuttais ovella.
Mut hymyilen.
Olen kuitenkin onnellinen.
Kun maas on hanki.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Hienosta runosta, jonka alleviivaan itsekin.
Sanat kuin itsestä, myos
Joulun Rauhaa myös.
...pääset nauttimaan lumisesta kauneudesta...
Täällä etelässä on musta paljas maa, mutta runosi sanat vievät minut talveen, kesään ja rakkauteen. Runossasi on taikaa ja voimaa. Minä pidin.
Ja ihanaa Joulu Rauhaa sinnekin.
Kuurankukat,
lumenpitsiverhot
sulle lupaa:
rakkaudenkesää.
Kiitos runostasi, toivon pyörteestä kohti tulevaisuutta.
Mut minä sanon sinulle.
Kiitos ja Joulun Rauhaa päälle maan
tuitukan luo tigru
kolkuttelee* kop, kop,,
runoissamme samoja aineksia
mutta niimpä
sitä se valkea lumi
saa aikaan,
ny niin kaunista
ja valoisaa
*huokaus*
toivotaan, et lumi
pysyy ja pidetään ovi vähän ravollaan
ei sitä tiiä vaik sydän pujahtais sisään,,
,,*wirn*
hymyillen, laulellen,
ihmetellen,,, tip, tap,,tip,,tap,,, :))
Voi sinua.
Ystävä Runojen.
Joulua toivotan.
Oot sitten ihana.
Heti tuli tuo tuttu Joululaulu
mieleen ja hyvin nämä Sinun
sanasi uppoavat minuun
talvisen luonnon
hiljaisen kylän
laitamilta
tai kätköistä juuri
tähän hetkeen.
Miten osuvasti tämän juuri
nyt teitkin ja hienolla
tavalla Margitta.
Onnellista tunnetta
kuin sydämen lämpöä
hellään mutta niin
syvälliseen mieleesi.
Hyvää Joulua Sinulle
Margitta !
Olen maankorvessa kulkeva.
Lumisen tienoon katselija.
Hiljaisuudessa.
Metsänlaidassa.
Mökkini seisoo.
Ja pimeää.
Ei liiku kuin kettu ja jänö yöllä.
Ja minä jos satun sille päälle.
Et sydän huutaa ja sielu vaatii.
Hetki sit tein lumipalloista lyhdyn.
Meinasi käteni kohmettua.
Ei ollut kuin pyyhkeen riepu suojana.
Saunasta tulla taapersin.
Oikeasti potkuttelin.
Mut nautin tästä köyhyydestä.
Hymyillen.
Vilkutan.
Kiitos - niin Juhlallinen on viestisi
kaiku maankorven sydämestä,jonka
tienoo yhdessä kanssasi ei ole
välttämättä köyhä,vaan henkistä
rikkautta... jota aineellisuus
ei korvaa...
- Vain yhtä hyvää Ystävää
sinne Sinulle Toivoisin;
hymyilemään Joulun syliin.
Liekin lämpöä ja mielen
rauhaa Sinulle !
vihdoinkin, ihanaa.
Kiitos runostasi, kiitos kommentoinnistasi omaan
runooni. Kiittelen teitä kaikkia yhteisesti myö-
hemmin, nyt yritän kahlata näitä runoja läpi sa-
malla kun vahdin sapuskan tulemista.
Kiitos tästä vuodesta Margitta, ja rutistus Si-
nullekin ystäväni. Hyvää ja nautinnollista
Joulua, olkoon se muistorikas.
Runosi pyrähtelee kuin pääskynen - onnellinen :)
Kopkop..Joulu se on joka kolkuttelee jo -
ja sitä iloista ja lämpöistä Joulua Murukultakin, sinulle Gitta, tovottelee! :)
Ja minä toivotan Joulun Juhlaa MURUKULLALLE rakkaalle runoystävälle.