Olen jossakin kuullut sanottavan olevan tapakristillisyyttä.
Kuka osaa selittää mitä tämä tarkoittaa?. onko se jokin kokonainen uskonryhmä, vai uskonryhmässä oleva osa, tai useammissa ruhmissä olevia eriäviä osia pääporukasta?.
Vai onko jokin muu selitys tapakristillisyydelle?.
Kuka osaa selittää mitä tämä tarkoittaa?. onko se jokin kokonainen uskonryhmä, vai uskonryhmässä oleva osa, tai useammissa ruhmissä olevia eriäviä osia pääporukasta?.
Vai onko jokin muu selitys tapakristillisyydelle?.
Vastaukset 11
Vanhimmat
olisiko se acimlaisen usko tai osa siitä. Hänellä kun on tapana "tirkistellä" toisten uskomistapoja ainakin tällä palstalla. Se sattaisi olla ainakin yksi vaihtoehto tapakristittynä olemisesta.
Tämmöinen tuli mieleen!
kuuluu kirkkoon ja sanoo olevanssa ev.lut. Käy muutamissa kirkon tilaisuuksissa elämänsä aikana ja "uskoo johonkin korkeampaan voimaan". Silti, jos joku kaveri pahoittelee kiroiluaan, suomalainen sanoo:"En minä nyt mikään u s k o v a i n e n ole". Onko se tapakristillisyyttä? Kuulutaan kirkkoon, kun on tapana kastaa lapset, käydä ripari, viettää kirkkohäät. Ja kun meidän suvussa ei ole tapana erota kirkosta.
---Ei lestadiolainen kommentti---
Mitä tulee mieleen sanasta tapa? Tottumus varmaan. Opittu juttu, mitä tehdään ja toistetaan vain sen tähden kun ollaan opittu ja totuttu jotain tekemään ilman että tiedostaisi asian todellista sisältöä, merkitystä, tai että nämä olisivat määräävinä tekijöinä tavan toteuttamisessa.
Kristillisyydessä tämä tulee hyvin esiin totuttuna tapana käydä kirkossa, vaikka usko ei mitään merkitsisikään arkipäivän elämässä.
Usko on aina henkilökohtainen asia, joten mikään joukko sinänsä ei voi olla vain tapakristittyjen joukko.
Gandhi totesi vieraillessaan Euroopassa, että maanosa on kristitty vain nimeksi:
"Todellisuudessa Eurooppassa ei vaikuta Jumala tai kristinusko vaan saatanan henki. Todellisuudessa se palvoo mammonaa. "Helpompi on kamelin käydä neulansilmän läpi, kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan". Nämä ovat Kristuksen omat sanat. Nämä niin sanotut kannattajansa mittaavat moraalista edistymistään aineellisen omaisuutensa mukaan"
Mohandes Gandhi, Young India 8.9.1920
Ihminen on elävässä uskossa silloin kun hän on vastaanottanut Jeesuksen sydämeensä. Tällöin usko Häneen vaikuttaa elämän jokaisella alueella ja koko ajan.
Tapakristityn usko ei vaikuta hänen jokapäiväiseen elämäänsä. Eri asia on myöskin se että tapakristillisyyden normit vaikuttavat. Esimerkkejä tapakristillisyyden normeista voi olla vaikkapa Jumalan terveen sanominen muille tai televisiottomuus.
Se taasen kuka on tapakristitty ja kuka ei onkin toinen juttu. Sen tiedämme vain itse kukin omissa sydämmissämme. Asuuko siellä rakkaus, vaiko viha, laki, vaatiminen muilta, tms...
Ande
Kirjoitin joskus täällä perinteistä.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000098&posting=22000000001542020
Kirjoitin mm. :
"Jos alamme pitää perinteitämme tärkeinä vain perinteiden vuoksi, silloin joudumme helposti sivuraiteille. Näin on valitettavasti käynyt monissa kirkoissa, joissa toiminta on kangistunut kaavoihinsa. On syntynyt pelkkä uskonto aidon uskon tilalle."
Minusta sellainen pelkästään perinteisiin perustuva harraskin kristillisyys rituaaleineen on tapakristillisyys. (Varmasti voi määritellä monella tavalla.)
Oleellista on, että siitä puuttuu elävä sydämen usko. Useimmiten ilmiö on kai henkilökohtaisella tasolla, mutta voi toki koskea laajempia ryhmittymiä.
Monenlaisia kirjoituksia tästä elävästä uskosta löytyy mm.:
http://www.nic.fi/~jlindell
Viikottaista epätoivoista yritystä saavuttaa pelastus.
vanhoillislestadiolaisista.
Hengataan liikkeen mukana tavan ja perinteiden vuoksi ilman omaa henkilökohtaista uskoa.
äläpäs ala yleistämään! Suurin osa vanhoollis lestadiolaisista EI "hengaile vaan mukana tavan vuoksi".. Tuommoinen panettelu on turhaa ja säälittävää! Onko sinulla kenties jotain henkilökohtaista hampaan kolossa. Elä ja anna toistekin elää!
Tapakristillisyys on kylläkin, aivan oikein, juuri sitä, että ollaan olevinaan uskovaisia, mutta sydän ei ole enään mukana. Erään laista ulkokullaisuutta.
Mutta raamattu sanoo: "Eivät kaikki jotka huutavat Herra, Herra tule pääsemään taivasten valtakuntaan"
Sillä tarkoitetaan MYÖSKIN ihmisiä, jotka toisten silmissä haluavat esittää niin niin uskovaista, mutta sydän on kulkemassa lavealla tiellä. Ja vaikka ihminen ei näe toisen sydämeen, niin Jumala näkee ja antaa ansion mukaan.
Jännä juttu
Tapakristitty ei tuo uskoa omaan arkielämäänsä. Hänelle Jumala ei ole mikään elämässä ja ihmisessä oikeasti vaikuttava asia ja hänelle on kauhistus on jos joku alkaa erkielämän keskellä puhua uskonasioita tai sanoo Jumalan vaikuttavan johonkin asiaan tai Jumalan muuttavan jotain ihmistä. Se on hänen mielestään kuin häiriköintiä. Hän suhtautuu uskontoon yleisellä tasolla kun ateisti. Usko on olemassa vain sopivissa tilanteissa, kun ollaan kirkossa, on joku juhlapäivä ja silloinkin mieluummin jutellaan arkipäiväisiä asioita kuin mitään uskoon tai Raamattuun liittyvää.
ja tällaisia on suomen luterilainen kansa noin 99 pros määrällä!
ja sama porukka maksaa kirkollisveronsa ja uskottelee olevansa kaiken lopussa taivaan valtakunnassa nojailemassa Jeesukseen kruunu päässään!
pitääkö vielä ihmetellä hallituksemme toimia häh@
Ja sitten tyhmät ateistit ovat innoissaan kun joku eroaa kirkosta. Sehän on vai uskon kannalta hyvä asia.