Kuvailkaa millaisia...

tulee ressi ja äitiä ikävä muutamassa päivässä. Karhut alkaa pelottamaan. Mutta kolmas tai neljäs reissu käntyy jo paremmalle puolelle. Ressi katoaa kolmantena päivänä.

vaelluksella kokee vapauden tunteen.kun on ottanut itsestään "kaiken irti" ja pääsee tuvalle siihen tunteeseen voi jäädä koukkuun. suosittelen keväistä hiihto vaellusta esim uk-puistoon!

Olen onnellisin ihminen maan päällä, kun lähden vaellukselle. Ei ole mitään parempaa kuin nostaa rinkka selkään Saariselällä ja edessä on muutama viikko täydellistä vapautta luonnossa. Sitä voi häiritä vain hyttyset Mutta menee aikaisin tai myohään kesällä niin saa olla rauhassa. On rikkautta saada haistaa kesän tuoksuja, katsoa veden virtaavan purossa tai joessa. Nukkua laavulla tai autiotuvassa. Joka aamu sitä kiittää mielessään, että on mahdollisuus siihen. Vain Suomessa on autiomajoja. Yleensä vaeltajalla on kaiken aikaa suu hymyssä. Ainakin sisäisesti jos ei ulkoisesti näkyvästi.

Jalkaisin, polkupyörällä tai helikopterilla korpeen telttailemaan joenvarteen on itselleni aina hienoa aikaa.
Työt ja perusarki jää taakse on vain luonto omine äänineen kun kännykkäkään ei kuulu.

Reissua valmistelee hymyillen, reissulla rentoutuu ja reissua miettii hymyillen jälkeenpäin pitkään.
Retkeily on asennetta.