Tänään terapeutti kehoitti minua kokeilemaan seuraavaa. Asun avopuolisoni kanssa ja olemme avoimia toisillemme. Olen kertonut hänelle syömisongelmistani. Tein meille palkinto-kalenterin. Sovimme alkuun 5päivää. (ajattelin että lähdemme sitten vaikka päivästä vain liikkeelle, jos se on kovin vaikeaa). Merkitsen kalenteriin rastin kun olen ollut päivän oksentamatta. Jokaisen viiden rastin jälkeen saan/saamme palkinnon. Jotakin mistä pidän/pidämme/mukavaa. Jos oksennan, en merkitse mitään. Näin molemmat autamme minua ja molemmat joutuvat käymään käsiksi ikäviin tunteisiin. Ensin tuijotin kalenteria puoli tuntia. En pysty. Tarvitsen oksentamista. En voi olla ilman sitä. Otan kalenterin heti pois enkä kerro puolisolleni. Kuitenkin päätin yrittää. Mietin mikä olisi mieluista, palkinnoksi. Se voi olla vaikka elokuva yhdessä, kynsilakka, hiusväri tai vaikka kävelylenkki yhdessä. Päätin että minun tavoite on nukkekoti. Ensimmäisillä kerroilla, viiden päivän jälkeen saan vaikka nukkekodin sohvan. Sitten pöydän. Neljän viikon jälkeen saisin vaikka talon. Päätimme kuitenkin että rakennetaan talo yhdessä. Tänään aloitimme hakemalla servettejä; tapettia huoneisiin. Tuntuu todella ahdistavalta ajatella tulevia päiviä ilman oksennusta, mutta aion yrittää. se on ollut minun hallintakeinoni hallita ahdistusta. Nyt on pakko kokeilla jotain muuta. Kokeilkaa muutkin jotka olette samassa tilanteessa!
Apuja: tässä yksi
soniakoo
4728
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kuulostaa ihan kannattavalle idealle, varsinkin jos on tuollaisessa tilanteessa :)
Tsemppiä oikein paljos, pystyt kyllä!
Itselleni ei olisi apua, koska en enää välitä vaikka muut tietäisivät minun oksentaneen. Valehtelisin olleeni oksentamatta tai sitten oksentaisin vain ja merkitsisin sen listaan. Ei minulla ole motivaatiota ja minkään lahjan saaminen ei saa minun olemaan oksentamatta. Ei mikään. Ei varmaankaan edes 100 000 euroa.
Sanoin kyllä terapeutille että vaikka kaikki tietävät mun bulimiasta/anoreksiasta en välitä. Mä oksennan silti vaikka mikä olis. Mutta mä aioin yrittää. Ainakin yrittää. Ja ensimmäiset viisi päivää pystyin olemaan ilman oksennusta! helvetin vaikeeta se oli! ja heti sen viiden rastin jälkeen oli pakko, keskellä yötä jolloin päivä vaihtui mennä ahmimaan ja oksentamaan.
Ei tästä todellakaan pääse millään lahjuksilla eroon tai toisten miellyttämisellä. Vaikka voittaisi lotossa miljoonia ja olisi mahdollisuuksia toteuttaa unelmia lähes rajoituksetta..tämä kavala sairaus löytää silloinkin varmasti paikkansa.