Viimeisen kerran kirjoitan tänne ikävästäni. Nyt tiedän täysin varmasti, että minulla ei ole paikkaa elämässäsi - ei nyt, eikä koskaan enää. Lopultakin olen sisäistänyt täysin, että se mikä oli, oli minulle todellista, sinulle ilmeisesti ei. Ehkä kokeilit vain kepillä jäätä tai ehkä kiinnostuksesi ei ollut tarpeeksi suurta. Olen hyväksynyt tilanteen. Toivon sydämestäni, että olet onnellinen nykyisen tyttöystäväsi kanssa ja saat kaiken sen, mitä elämässä haluatkin.
Ikävä ja kaipuu alkavat hiljalleen irrottaa otettaan minusta. Jonakin päivänä sinä olet vain kaunis ja lämmin muisto mielessäni. Vaikka meillä ei koskaan ollut seurustelusuhdetta, tulen kaipaamaan sinua. Tulen kaipaamaan sitä tunnetta, jonka sinä herätit minussa eloon. En unohda niitä pitkiä katseita, jotka jaoin kanssasi, enkä lempeää olemusta tai poikamaista charmiasi. En kadu mitään muuta kuin sitä, että en koskaan saanut mahdollisuutta tietää miltä tuntuisi olla kanssasi. En tiedä olisiko siihen edes ollut mahdollisuutta. Ehkä, ehkä ei. Tiedän sinun olleen kiinnostunut minusta, mutta jokin esti minua ja kaiketi sinuakin.
Lasken ikäväni tuulen vietäväksi. Ehkä joskus jossakin kohtaan jonkun toisen, joka saa minut tuntemaan yhtä vahvasti. Ehkä hänen kanssaan voin rakentaa jotain yhteistä yhdessä. Siihen asti kaipuu soi rinnassani, ei enää ahdistavana ja kivistävänä tunteena, vaan kiitollisuutena. Kiitollisuutena siitä, että sain tuntea hetken niin voimakkaasti. Se oli niin sanoinkuvaamattoman kaunis tunne, kuin sielut olisivat hetken verran koskettaneet.
Enää en kiusaa itseäni kysymyksillä, joihin en saa vastausta. Ymmärrän, että niillä ei enää ole merkitystä. Enää ei ole merkitystä sillä, tunsitko sinä silloin samoin tai olisitko halunnut minut. Ainoastaan sillä on merkitystä, että sain tuntea. Pettymys satuttaa ja moukaroi, mutta sekin on vain osa elämää. Kipu laantuu ja elämä jatkaa kulkuaan.
Elämä, se on joskus niin epäreilua. Asiat eivät mene niin kuin elokuvissa. Aina ei tule satujen onnellisia loppuja ja onnellista yhteiselämää. Toisinaan epävarmuus ja arkuus tekee liian suuren esteen ihmisten välille. Joskus asiat vain menevät niin kuin menevät. Me teemme valintoja.
Ikävä ja kaipuu alkavat hiljalleen irrottaa otettaan minusta. Jonakin päivänä sinä olet vain kaunis ja lämmin muisto mielessäni. Vaikka meillä ei koskaan ollut seurustelusuhdetta, tulen kaipaamaan sinua. Tulen kaipaamaan sitä tunnetta, jonka sinä herätit minussa eloon. En unohda niitä pitkiä katseita, jotka jaoin kanssasi, enkä lempeää olemusta tai poikamaista charmiasi. En kadu mitään muuta kuin sitä, että en koskaan saanut mahdollisuutta tietää miltä tuntuisi olla kanssasi. En tiedä olisiko siihen edes ollut mahdollisuutta. Ehkä, ehkä ei. Tiedän sinun olleen kiinnostunut minusta, mutta jokin esti minua ja kaiketi sinuakin.
Lasken ikäväni tuulen vietäväksi. Ehkä joskus jossakin kohtaan jonkun toisen, joka saa minut tuntemaan yhtä vahvasti. Ehkä hänen kanssaan voin rakentaa jotain yhteistä yhdessä. Siihen asti kaipuu soi rinnassani, ei enää ahdistavana ja kivistävänä tunteena, vaan kiitollisuutena. Kiitollisuutena siitä, että sain tuntea hetken niin voimakkaasti. Se oli niin sanoinkuvaamattoman kaunis tunne, kuin sielut olisivat hetken verran koskettaneet.
Enää en kiusaa itseäni kysymyksillä, joihin en saa vastausta. Ymmärrän, että niillä ei enää ole merkitystä. Enää ei ole merkitystä sillä, tunsitko sinä silloin samoin tai olisitko halunnut minut. Ainoastaan sillä on merkitystä, että sain tuntea. Pettymys satuttaa ja moukaroi, mutta sekin on vain osa elämää. Kipu laantuu ja elämä jatkaa kulkuaan.
Elämä, se on joskus niin epäreilua. Asiat eivät mene niin kuin elokuvissa. Aina ei tule satujen onnellisia loppuja ja onnellista yhteiselämää. Toisinaan epävarmuus ja arkuus tekee liian suuren esteen ihmisten välille. Joskus asiat vain menevät niin kuin menevät. Me teemme valintoja.
Vastaukset 28
Vanhimmat
tätä.
saanut selkeän vastauksen siitä ettei toinen halua sinua. Itse sitä vastausta vielä odottelen enkä tiedä tämän toisen (mahdollisista) seurusteluista mitään.
En ole kysynyt häneltä suoraan, vaan sain jonkin aikaa sitten tietooni, että hän seurustelee. Sitä en tiedä olisiko hän halunnut minut vai ei. Kiinnostusta oli, mutta jokin esti meitä lähestymästä kunnolla. Ehkä kiinnostusta ei ollut tarpeeksi tai sitten hän vain oli yhtä arka kuin minäkin tekemään aloitetta.
Ei asiat aina ole niin mustavalkoisia. Joskus sitä vain valitsee helpommalta tuntuvan tien, vaikka se ei ehkä tuntuisikaan siltä oikealta.
mä en tiedä seurusteleeko hän ketä mietin. Viimeksi kun asiasta puhuttiin hän ei seurustellut eikä meillä mitään yhteisiä kavereita ole joilta mitään hänestä kuulisin.
Muuten on vaikea ottaa kantaa tilanteeseesi. Itse odottelen vielä vastausta omaani.
tarkoititko että itsesi kannalta helpomman tien? Että on helpompi vetäytyä kuin ottaa selvää asioista? Vai että hän olisi valinnut jonkun joka ei tunnu oikealta koska se toinen oli helpompi?
En silloin muuhun kyennyt. Silloin kun olisin kyennyt oli jo liian myöhäistä. Tietysti oli ja on helpompi vetäytyä. Silloin ei tarvitse pelätä itsensä nolaamista. Minulle sanottiin hänen olevan ihastunut minuun, mutta en uskaltanut niihin sanoihin ja omiin vaistoihini luottaa.
Voi olla, että hänkin valitsi helpomman tien tai ehkä hänellä ei ollut kiinnostusta minua kohtaan riittävästi. Hän yksin tietää.
tilanteet muuttuakin. Kovasti sinuakin asia pohdituttaa kun siitä täällä kirjoitat. Toivottavasti asiasi selviävät!
ettei siinä minusta mitään itsensä nolaamista ole jos asian ottaa puheeksi. Itse ainakin arvostaisin ihmistä joka niin tekee.
tavalla ajattelet kuin minä. Olen kokenut noiden sanojesi perusteella saman minkä sinäkin. Tiedän miltä sinusta tuntuu. Minuakaan ei satu enää, vaikka kaipaankin. En ikinä tule ymmärtämään miksi kaikki päättyi, ehkä minun ei ole tarkoituskaan. Sielut kohtasivat salaman lailla. Mutta jokin esti, jokin esti minua ja häntä viemästä juttua pidemmälle. Harmi. Nyt voin vain kuvitella millaista se olisi ollut. Luulin, että olin ainoa, joka on tuollaista kokenut. Helpottavaa kuulla että löytyy edes joku joka tietää miltä kaikki on tuntunut, kun sydän rakastuu, mutta ei saa tarpeeksi vastakaikua, vaikka toinen osoittaakin kiinnostuksen.
Tsemppiä sulle, ja kyllä sinä löydät vielä sen joka sopii sulle paremmin kuin hyvin :) Hyvää ja rauhaisaa joulua sinulle!
Rauhallista joulua myös sinulle :)
Minäkin luulin olevani ainoa, mutta se kai olisi ihme, jos olisin. Me ihmiset olemme niin erilaisia, mutta kuitenkin niin samanlaisia.
täältä heitän väliin, että samalta tuntuu. Hetken pelkäsin, että olenko minä täällä kirjoittanut tietämättäni... niin tutulta tuntui sanasi :D Hyvää jatkoa!
juuri siksi ettei tiennyt sinun tunteistasi? Vai tiesikö?
hän ottaisi selvää toisen tunteista ennen mitään päätöksiä! Kysyisi.
Jos toinen ei mitenkään ilmaise kiinnostustaan, ei sitä välttämättä mene kysymään, vaan vetää omat johtopäätöksensä. Mutta eihän nämä päätökset ikinä mitään lopullisia ole. Jos oikeasti on tunteita, ei ne siitä katoa vaikka muita naisia/miehiä olisikin.
katoakaan noin. Ja olen itsekin käyttäytynyt vastaavalla tavalla. Ja hänelläkin on ollut muita. Joten se voi ihan hyvin olla noin kuin sanoit.
Tärkeintä oon kun uskaltaa luottaa toiseen ja luottamus on molemminpuolinen. Sillon tietää, ettei mikään voi niin kovin huonosti olla. Kaikki asiat selkiintyy.
-sivusta
Loukattuna sydän ei jaksa rakastaa loputtomiin. Loukkaamalla se välittäminen kuolee helposti.
Luulisin, että tiesi. Suoraan asiasta ei ole puhuttu, koska oli vain kokoajan sellainen tunne, että joku/jotakin on esteenä välillämme. Kummankin ujous/arkuus teki myös oman osansa. Eipä sillä enää ole väliä. Se, että hän valitsi toisen, kertoo oikeastaan minulle, että hänen tunteensa minua kohtaan eivät olleet tarpeeksi suuret tai ehkä tilanne tuntui liian vaikealta hänellekin.
Tuolla nyt ei varsinaisesti ole enää merkitystä. Meni niin kuin meni.
että meni miten meni,
ilman puheita
parempi, toinen jää epätietoisuuteen, jää vastaamattomia kysymyksiä, pettymystä, häpeää ja vielä suurempi kynnys seuraavan kerran edes kokeilla yhtään mitään. Tuo parempi vaihtoehto on helpompi, muttei parempi, ehkä toiselle, mut joku kärsii yleensä aina.
Mä kannatan puhumista vaikeistakin asioista.
tekstissä oli se että
"et enään kiusaa itseäsi kysymyksillä "
koska se on tärkeää että voi mennä elämässä
eteenpäin vaikka juuri sydämesi on viellä arka,
ja pettymys pinnassa .sydän tarvitsee nyt aikaa ja ymmärrystä että se voi viellä joku kaunispäivä tuntea viellä suurempaa rakkautta.. sellaista jossa saa myös vastarakkautta ja huolenpitoa toiselta.
hyvää joulua sinulle .
kuin täällä jollekin kirjoittelee ei kyllä ole siirtynyt eteenpäin. Tämä aloittajan tarina kuulosti siltä ettei hän ole itse tehnyt mitään selvittääkseen tai kertoakseen tunteistaan ja sitten täällä marttyyrina kirjoittelee kaunopuheita siitä miten nyt on myöhäistä ym. Kuulostaa lähinnä siltä ettei aloittaja ole uskaltanut eikä uskalla nytkään vaan mielummin voivottelee anonyymina palstoilla. Ei tuolla tavoin ikinä rakkautta saa.
helppoajan se on olla saamatta, mut sanoppas fiksuna miten sitä saa..
En minä kirjoitellut täällä kenellekään. Oli vain tarve kirjoittaa ajatuksiaan jonnekin ylös. Olisi tietysti voinut vain kirjoittaa paperin kulmaan, mutta satuin nyt tekemään näin.
Muutaman kuukauden olen elänyt kauhean ikävän ja surun kanssa. Nyt se kipu on päästänyt minusta irti ja sisälläni on oikeasti rauha. En minä ole niitä, jotka jäävät vuosikausiksi roikkumaan ihmiseen, jota ei voi saada. En siis tule täällä palstalla kirjoittelemaan itkuvirsiä kenenkään perään. Seuraanpa vain tämän aloittamani ketjun keskustelua, kun huomasin muillakin olevan samanlaisia kokemuksia. Vie varmasti aikansa ennen kuin ihastun toiseen ihmiseen, koska en ole niitä jotka juoksevat heti toiseen syliin hakemaan lohdutusta. Sekin päivä kuitenkin tulee.
Sinusta kirjoitan ehkä marttyyrinä, mutta se on kovin kaukana todellisuudesta. Kävi niin kuin kävi. Aina ei saa sitä mitä haluaa. Sinulle kirjoitukseni on ehkä kaunopuhetta, minulle ominainen tapa kirjoittaa. Kirjoitan sydämestäni vailla katkeruutta tai vihaa.
Minä olen saanut elämässä rakkautta ja rakastanut. Joskus elämässä vain käy niin, että asiat eivät suju helposti ja luontevasti. Ei tämä elämä mitään satua ole, jossa on aina onnellinen loppu.
Osaat kyllä kirjoittaa auki tunteitasi tosi hyvin; olen varmaan neljäs tai jotain, joka voi kertoa tunteneensa/tuntevansa samanlaisia fiiliksiä jotakuta (saavuttamatonta?) henkilöä kohtaan.
Niin kuin sanoit, asiat eivät aina etene romanttisten unelmien mukaan. Välillä voi olla selittämätöntä etäisyyttä, estoja ja menneisyyden haamuja. Jokainen kohtaaminen on yksilöllinen. Ei kaikkien kanssa tunne estoja, mutta ei myöskään samanaikaista voimakasta vetovoimaa.
Kun on tunnetasolla sumuista, on vaikea navigoida järjen ruoria. Asioiden käsittely esim. kirjoittamalla voi olla helpottavaa. Sitten voi katsoa jälleen puhtaalta pöydältä eteenpäin. Joku sanoi minusta joskus, että jään ikuisiksi ajoiksi kipinäksi hänen sydämeensä. Se oli mielestäni kauniisti sanottu. Nyt puolestani minä olen se, jolle on jäänyt tuo kipinä sydämeen. Asioille on omat aikansa ja paikkansa.
Kiitos omasta puolestani hyvästä kirjoituksestasi; se kiteytti minulla (ja ehkä muillakin) paljon asioita. Niiden avulla on ehkä helpompi jatkaa matkaa. Valoa :-)
Olisin ehkä hän? Tai en.. No kukapa tietää ja parempi voisi olla ettei tiedä!
Koin tälläisen hetken ja toisenkin erään kauniin tumman naisen katseissa, tuntui hän minulle sopivan mutta taisi hän olla varattu, eipä se silti mua haitannut olisi.. olisiko tämä ****:lta(n)-> ****:lle(m) Ja alue 03. Kaikki ei aina mene niinkuin pitäisi :(. Ikinä en häntä unohda!!!! ps. Kiinnostukseni oli ja ehkä on tod suuri mutta ujouteni ja hänen asemansa esti tekemästä enempää mitä tein.
En ole etsimäsi henkilö. Toivottavasti löydät onnen joko kaipaamasi henkilön kanssa tai sitten jonkun toisen kanssa.
Kyllä sinä kirjoitit kauniisti ja osuvasti. Luulen, että yhdistävä tekijä tällaisissa todentuntuisissa yksipuolisissa ihastumisissa on meillä poikkeuksellisen herkkä tunne-elämä, jonka on tietyllä tavalla asettanut ennakkoluulojen edelle tavoittaessaan sitä suurinta. Lohduttaudu sillä, että jos miehellä olisi ollut tunteet edes murto-osan samaa sarjaa, olisitte jo yhdessä. Yksin kun ei voi mitään sen suurempaa rakentaa.
Minulle tämä ei silti voinut olla, sillä minulle kelpaa vain yksi, kuten sinullekin. Kirjoituksesi vain herätti ajattelemaan, että toivottavasti en löydä itseäni kirjoittamasta samanlaista tekstiä tälle naiselle. Pallo taitaa olla minulla, mutta pelkään, että siitä on ilma jo tyhjentynyt aikoja sitten. Luulen siis tietäväni melko hyvin, miltä sinusta tuntuu.