Tuossa yhdessä aiemmassa keskustelussa olikin jo aiheesta, mut aattelin tehdä oman avauksen tälle aiheelle.
Kysymys siis kuuluu: Ootteko päässeet helposti hoitoon ja miten teitä on kohdeltu?
Mulla on ollut 2 km:a rv7 3. Kun mulla alko eka km vuotamaan, soitin terveyskeskuksen, koska neuvolasta ei vastattu. Eivät siellä tienneet mitä mun pitäis tehdä. Käskivät soittaa neuvolaan ja naistentautien polille. Soitin sitten polille ja siellä sanoivat et ensin pitää mennä terveyskeskukseen ja hakee lähete. Ja ettei polille oteta ennenkuin vuoto on kestänyt monta päivää. Neuvolassa kävin kun mulla oli eka aika varattuna, mut terveydenhoitajakaan ei oikein tiennyt minne mun pitäis mennä. Lopulta pääsin terveyskeskukseen. Jossa yleislääkäri kirjoitti lähetteen. Siitä paperista piti maksaa terveyskeskusmaksu. Ultraan pääsin lopulta viikon päästä ja kaikki oli tullut itsestään ulos.
Toisen km:n alkaessa koitin taas soitella neuvolaan, kun olin jo kerran siellä ehtinyt käydä. Neuvola oli tehnyt väärin soiton siirron ja puhelu meni sisätautien polille. Oisin toivonut et oisin päässyt ultraan ilman terveyskeskuskäyntiä ja maksua, mut sitä kautta tarvi taas mennä. Nyt osas sentään selittää ajanvarauksessa tilanteen, että pakko se lähete on saada. Polilta ultra-aikakin meinattiin antaa tosi myöhään, mut kun vähän liioittelin kipujani, pääsin viikon päästä.
Ei ois kyllä ollut voimia moiseen rumbaan keskenmenon henkisissä ja fyysisissä tuskissa. Jos olis rahaa, niin oisin kyllä mennyt yksityiselle, niin hankalaksi tuo tutkittavaksi pääsy on tehty. Ja aina kun terveyskeskukseen soitti, tuli sellainen olo että anteeksi kun vaivaan... Neuvolassa on oltu huomaavaisia. Lääkäri sanoi vaan et nää on tosi yleisiä.
Ensimmäisellä kerralla tuo tilanne oli vielä pelottavampi, ja epätietoisuus ahdisti enemmän, et ois halunnut mahdollisimman pian tutkittavaks. Kaikki meni lopulta "hyvin", mut huono maku jäi tosta kuitenkin.
Kysymys siis kuuluu: Ootteko päässeet helposti hoitoon ja miten teitä on kohdeltu?
Mulla on ollut 2 km:a rv7 3. Kun mulla alko eka km vuotamaan, soitin terveyskeskuksen, koska neuvolasta ei vastattu. Eivät siellä tienneet mitä mun pitäis tehdä. Käskivät soittaa neuvolaan ja naistentautien polille. Soitin sitten polille ja siellä sanoivat et ensin pitää mennä terveyskeskukseen ja hakee lähete. Ja ettei polille oteta ennenkuin vuoto on kestänyt monta päivää. Neuvolassa kävin kun mulla oli eka aika varattuna, mut terveydenhoitajakaan ei oikein tiennyt minne mun pitäis mennä. Lopulta pääsin terveyskeskukseen. Jossa yleislääkäri kirjoitti lähetteen. Siitä paperista piti maksaa terveyskeskusmaksu. Ultraan pääsin lopulta viikon päästä ja kaikki oli tullut itsestään ulos.
Toisen km:n alkaessa koitin taas soitella neuvolaan, kun olin jo kerran siellä ehtinyt käydä. Neuvola oli tehnyt väärin soiton siirron ja puhelu meni sisätautien polille. Oisin toivonut et oisin päässyt ultraan ilman terveyskeskuskäyntiä ja maksua, mut sitä kautta tarvi taas mennä. Nyt osas sentään selittää ajanvarauksessa tilanteen, että pakko se lähete on saada. Polilta ultra-aikakin meinattiin antaa tosi myöhään, mut kun vähän liioittelin kipujani, pääsin viikon päästä.
Ei ois kyllä ollut voimia moiseen rumbaan keskenmenon henkisissä ja fyysisissä tuskissa. Jos olis rahaa, niin oisin kyllä mennyt yksityiselle, niin hankalaksi tuo tutkittavaksi pääsy on tehty. Ja aina kun terveyskeskukseen soitti, tuli sellainen olo että anteeksi kun vaivaan... Neuvolassa on oltu huomaavaisia. Lääkäri sanoi vaan et nää on tosi yleisiä.
Ensimmäisellä kerralla tuo tilanne oli vielä pelottavampi, ja epätietoisuus ahdisti enemmän, et ois halunnut mahdollisimman pian tutkittavaks. Kaikki meni lopulta "hyvin", mut huono maku jäi tosta kuitenkin.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Keskenmenoon ei ole olemassa hoitoa eikä normaalitilanteessa ole syytä ultraamiseen. Tavallinen alkuraskauden keskenmeno ei edellytä mitään toimenpiteitä jos vuoto loppuu normaalisti. Edes jälkitarkastus ei ole pakollinen jos oireet poistuvat täysin.
Utraus on tarpeen vasta jos vuoto ei lopu viikossa parissa. Ultra-aika annetaan aina vähän ajan päähän, jotta todella nähdään onko tilanne normalisoitunut. Jos ultra tehdään heti keskenmenon alettua siitä ei ole mitään hyötyä vaan se joudutaan tekemään vuodon pitkittyessä uudelleen.
Olet saanut kaiken sen hoidon mitä on tarjolla ja itseasiassa vähän enemmänkin, mutta sinulle ei selvästi ole selitetty keskenmenoon liittyviä asioita. Keskenmenot ovat tosiaan yleisempiä kuin syntyvät lapset.
mutta siinä tilanteessa kaipaisi ainakin huomaavaista kohtelua ja että selitettäisiin asiat kunnolla. Lisäksi se epätietoisuus on ihan kamalaa.
Tottahan se on mitä kirjoitat, mutta keskenmenoista pitäis olla enemmän tietoa saatavilla ja paikkakunnan käytännöistä tutkittavaksi menosta heti alkuraskaudessa. Ja ois ainakin hyvä että kaikki terveydenhuollossa tietäis miten pitää toimia.
Alkuperäisen kirjoituksessa ei missään kohdassa lukenut etteikö häntä olisi kohdeltu hyvin. Ultraan pääsy vain takkusi hänen mielestään liikaa. Kukaan ei ilmeisesti kehdannut hänelle sanoa suoraan että ultra on tuossa vaiheessa tarpeeton :( On myös aivan mahdollista, että asiat on selitetty kunnolla, mutta lapsensa menettänyt ei ole surussaan niitä sisäistänyt.
Keskenmenon kohtaavan tarpeet voivat olla suuremmat kuin mitä terveyskeskuksesta saa. Surun murtaman tulisi hakeutua oikeaan paikkaan hakemaan henkistä tukea. Kirkkoon kuuluvilla pappi tai diagoni voivat antaa keskusteluapua, kirkkoon kuulumaton voi soittaa vaikka tukipuhelimeen tai hakeutua mielenterveystoimistoon.
On erittäin todennäköistä, että lähipiiristä löytyy useita keskenmenon kokeneita. He ovat myös hyvä tuen lähde.
itse en tunne tietääkseni ketään muuta jolla sellainen olisi ollut.
Itse oon kertonut asiasta avoimesti ystäville ja sukulaisille.
Saman kokeneelta saisi ehkä erilaista tukea.
No onneks on näitä palstoja, joista useimmiten saa ihan hyvin tukea......
2pvä verenvuodon jälkeen. Silloin piti olla rv10 mutta kehitys olis pysähtynyt rv8.
Perjantaina alkoi vuoto ja lauantaina sitten soitin naapurikuntaan päivystykseen. Siellä sitten kyseltiin kaikkea esim, tuntuuko vihlaisuja kainaloihin asti? tms. Mietti siellä että eihän ole kohdunulkoinen.
No sanoi että jos runsaammaksi menee niin sitten sinne. Sunnuntaina oli jo pakko mennä. Siellä sitten odotettiin pari tuntia. Lääkäri tutki onko kohdunsuu avautunut. Ja olihan se. Laittoi lähetteen poliklinikalle ja seuraavana päivänä jo sinne pääsin tyhjennykseen.
Kuulosti vähän ilkeeltä kun lääkäri maanantaina puhui spontaanista abortista :( Jotenkin tyhmältä kuulostaa sanoa keskenmenoa abortiksi.
mieltävät sanan "abortti" ainoastaan tahallaan keskeytetyksi raskaudeksi. Kuitenkin myös tahattomasti keskeytynyt raskaus on juurikin spontaani abortti.
Lääkärit ja hoitajat käyttävät teksteissään latinankielisiä nimikkeitä, esim:
abortus completus=täydellinen keskenmeno
abortus imminens=uhkaava keskenmeno
abortus incipiens=alkava keskenmeno
abortus incompletus=epätäydellinen keskenmeno
abortus inhibitus=keskeytynyt keskenmeno
abortus provocatus=raskaudenkeskeytys
abortus tubarius=munajohdinraskauden keskeytyminen
Kuten huomaat, sana abortus (eli abortti) ei millään lailla tarkoita tahallaan keskeytettyä raskautta, vaan yleensäkin syystä tai toisesta keskeytynyttä raskautta.
En tiedä miksi, mutta olen saanut sen vaikutelman, että keskenmenoja hävetään. Siksi niistä ei puhuta.
Todennäköisesti lähipiirissäsi on vaikka kuinka monta keskenmenon kokenutta!
ei niistä puhuta. mulla oli yksi keskenmeno, ja kun siitä kerroin, tuli sellainen olo, että ainakin puolella mun tutuista naisista on kokeneet keskenmenon... Kertoivat vasta, kun minä kerroin omastani
pitkitetään, koska pelätään keskenmenoa.
Itse juuri tästä syystä halusin kavereille kertoa raskaudesta heti plussattuani. On sitten helpompi kertoa keskenmenostakin. Näin on kaksi kertaa tarvinnutkin.
Hiukan vieraammassa porukassa, esim perhekerhossa tuntuu vaikealta ottaa asia puheeksi, kun tuntuu että se aiheuttaa muissa vaivautuneisuutta, kun eivät tiedä mitä kommentoida. Kohtalotovereita ei oo vielä löytynyt.
Kyllä niitä kohtalotovereita on. Moni ei vaan halua/uskalla/kehtaa puhua asiasta. Keskenmeno on kipeä asia hyvin monille. Onneksi reilusti yli puolet keskenmenoista on sellaisia, ettei nainen edes ole tiennyt olleensa raskaana. Kuten täällä on monta kertaa ollut esillä: syntyy reilusti alle puolet hedelmöittyneistä munasoluista koskaan maailmaan.
Ja yhteiskunnan verorahoja heitetty kankkulan kaivoon.
Keskenmenoon ei ole hoitoja olemassa, ja tuo ultraaminen kovalla kiireellä ei auta mitään. Samaan aikaan olis jonossa ihmisiä joilla on oikeasti hätä.
oo ollut keskenmenoa, kun et ymmärrä millaista tuskaa se aiheuttaa. Turhaa tai ei, ultraaminen auttaa surutyön tekemistä, kun ei tarvii olla epätietoisuudessa. Ja etukäteen sitä turhuudesta ei tiedä. Raskautta ei voi km:n jälkeen hoitaa, mut km:a voi esim kaapimalla jos tarvetta on...
Onneks ei oo just nyt akuutti tilanne itsellä, muuten viestis olis voinut satuttaa pahasti.
Keskenmeno vaatii aina tutkimuksia, keskenmenon yhteydessä voi tulla kohdun tulehdus, voi olla että sikiö tai osa istukkaa jää kohtuun. Lisäksi täytyy määrittää RH tekijä verestä ja mikäli se on negatiivinen (Rh-), täytyy naiselle antaa anti- D immunoglobuliinia keskenmenon yhteydessä, jotta vasta-aineita ei syntyisi. Lisäksi ultraänen tekeminen on suositeltavaa, jotta nähtäsiin onko kohdussa esimerkiksi kuollut sikiö tai istukkakudoksen jäänteitä, jolloin tarvitaan kaavinta tahi nykysin varhaisemmilla viikoilla alle 12 lääkkeellinen tyhjennys. Lisäksi tarvitaan jälkitarkatus 2-4 viikon kuluttua, lähinnä U-HCG, jolla varmistetaan, että kohtu on varmasti tyhjentynyt. Verenvuoto raskauden aikana ei aina merkitse keskenmenoa, joskus kyseessä voi olla myös uhkaava keskenmeno, jolloin ultrassa todetaan normaali raskaus, tällöin seuranta ja lepo riittää. Joten asiasta mitään tietämättömät voisivat olla puhumatta "turhista tutkimuksista". Hoitopäätöksien tekemiseen kyllä tarvitaan useimmiten se ultraääni.
Rv 6 4 näkyi syke yksityisellä, mutta rv 8 2 sykettä ei enää ollut, kohtu ja sikiö vastasivat rv 6 4, joten oli ilmeisesti mennyt keskenmiltei heti ensimmäisen ultran jälkeen.
Oma lääkärimme oli hyvin empaattinen ja sanoi, etten saa syyttä itseäni, tässä vaiheessa raskautta keskenmenon syyt ovat miltein pelkästään kehitys- tai kromosomisyitä, enkä niihen olisi millään voinut vaikuttaa. Hän kannusti jatkamaan raskausyrityksissä, sitten kun siihen henkisesti pystymme. Olen kuitenkin tullut kaksi kertaa raskaaksi, vaikka toinen on ollut kohdun ulkopuolinen ja toinen meni nyt kesken ja pakkasessa on vielä alkoita.
Hän pisti Kätilöopistolle lähetteen, mutta sanoi, että soitto tullee vasta ensi viikolla uuden vuoden takia, kun mitään akuuttia ei ollut; kipuja tai vuotoa. Eipä kai niidenkään takia olisi heti päässyt, vain jos kivut tai vuoto olisi niin runsasta, että kotona ei voisi olla. Kätilöopistolta soitettiin kuitenkin seuraavan päivänä ja sain ajan jo eiliseksi.
Lääkäsi oli n 55 v. mieslääkäri, joka ei kätellyt, ei katsonut kertaakaan silmiin, selasi papereista ja sanoi "teillä on siis todettu keskenmeno". Sitten ultrattiin, mieheni oli mukana ja piteli kädestä kiinni, itketti, vaikka tiesin, ettei tämä ultraus toisi mitään parempaa tietoa aiempaan, hoitaja toi heti paperia ja silitti toista kättäni.
Lääkäri totesi vain raskaudne keskeytyneen ja vastaavan tilannetta ennen joulua. Hän alkoi heti sanella, kysyi haluanko odottaa vai otanko lääkkeet. Ilmoitin haluavani tilanteen olevan ohi ja haluavani lääkkeet. Lääkäri saneli koneelle "Potilas haluaa lääkkeellisen hoidon". Hoitaja kysyi haluanko lääkkeet kotiin vai tulla sairaalaan. Hän kysi haluanko kysyä lääkäriltä vielä jotain, tajusin vasta siitä, että lääkäsi oli jo oman osuutensa lopettanut. Lääkäri ei edes hyvästellyt, tilannetta seurannut kätilöoppilas tuli kättelemään, katsoi kauniisti silmiin ja toivotti jaksamista.
Kätilö kertoi lääkityksestä ja antoi ohjeita, neuvoi sairaalasta saatavan kipulääkityksen lisäksi tarpeen tullen ottamaan reilusti buranaa, jos siltä tuntuu, kipua ei tarvitse kestää ilman lääkitystä ja annostus ei nyt tuntunut olevan niin tarkka. Hän oli hyvin empaattinen ja osaaottava, sano, että voin milloin tahansa soittaa jos on tarvetta. hänestä ja kätilöoppilaasta jäi miellyttävä kuva, lääkäri oli ilmeisesti sitä ikäluokkaa, jonka koulukseen ei vielä ole kuulunut potilaan kohtaaminen...
Oma lääkärimme osasi kuitenkin niin pehmeästi kuin mahdollista kertoa että sykettä ei enää ollut, olisi ollut todella karua, jos tämä sairaalan lääkäri olisi todennut ensimmäsenä keskenmenon.
Lääkkeet alkoivat vaikuttaa jo parin tunnin kuluttua, vuoto alkoi, vatsaa kramppasi ja oksensin pari kertaa. Kivut menivät kuitenkin ohi Panacodilla ja lämpötyynytllä, jonka laitoin vatsan päälle, en tarvinnut edes toista sairaalasta saamaani pilleriä.
Helsinki ei tarjoa seurantaa automaattisesi, voin mennä terveyskeskukseen kolmen viikon päästä verikokeeseen, jos haluan olla varma, että HCG on laskenut nollaan.
ovat saman suuntaiset kuin sinunkin (vaikkakaan en ole km:a siellä hoidattanut): lääkärit ovat kylmiä, etäisiä ja jopa tylyjä; hoitajat ovat asiallisia ja empaattisia. Varmasti poikkeuksia löytyy, mutta molemmat kertani, jotka olen Kättärillä toimenpiteen takia asioinut, ovat olleet minulle lääkäreiden takia "ikimuistoisia".
Ensimmäinen siellä kohtaamani lääkäri oli juuri tuollainen juro ja vanha kääpä. Tiedä vaikka olisi jopa ollut sama tapaus. Silloin lähdin sairaalasta kotiin tippa silmässä, kun lääkäri ei antanut edes asiallisia vastauksia kysymyksiini. Seuraavalla kerralla oli keski-ikäinen naislääkäri, joka jo "tarkastaessaan alakerran tilannetta" tökkäsi minua jollain instrumentilla ulkosynnyttimiin. Kommentti oli: "Hups, vähän lipsahti!". Mitään muuta lääkäri ei sanonut, ei edes pahoittelujaan asiasta.
Mulla oli alkuraskaudessa pientä rusehtavaa vuotoa. Tk:ssa ei ees vastattu puhelimeen, joka ei ole mitenkään yllättävää. Soitin sitten yksityiselle, jossa annettiin aika heti samalle päivälle. Lääkäri sanoi heti aluksi, että voi olla normaaliakin. Sanoi silti, että olet varmaan kuullut tuulimunaraskaudesta. No sit se ultrasi ja sydämen syke näkyi heti ja kaikki ok. Tulloin olin 7. viikolla. Mielestäni sain erittäin hyvää palvelua tuolta yksityiseltä ja mielenrauhan ennenkaikkea.
Keskenmenon koin 12. viikolla. Olin todella sairas, kun menin keskussairaalan päivystykseen myöhään illalla. Siksipäs päivystyksessä oltiin kiinnostuneita vain minusta, ei sikiöstä. Olin sairastunut verenmyrkytykseen. Jouduin pyytämään ultraa monta kertaa, ennen kuin sen tekivät. Olin nimittäin juuri alkanut vuotaa verta. Siis vasta tuolla päivystyksessä. Lopulta lääkäri sen teki. Näin itse, ettei mitään liikettä näkynyt, vain eloton vauva. Sydän ei sykkinyt. Lääkäri väitti ettei saa selvää. Sanoin hänelle, että eihän tuolla näy sydämen sykettä ja kerroin nähneeni sykkeen selvästi reilu viikko sitten neuvolan aataminaikuisella ultralla. Lääkäri vain siirsi vastuun gynelle ja seuraavalle päivälle....Jäi paskanmaku suuhun.
No tottakai se gyne oli sitten paljo asiallisempi seuraavana aamuna kuin tuo päivystyksen lääkäri. Se miesgynekologi oli tosi toiveikas vielä aluksi, sanoi että kuulemma ei ollut eilen saatu selvää. Sanoin, että minä sain selvän ja sydän ei sykkinyt. Jostain syystä tuo gyne uskoi mua heti. Sit tutkittiin ja eihän siellä eloa ollut. Tuo mies meni tosi vakavaksi eikä se oikein osannut sanoa muuta ku että valitettavasti eloton on tämä sikiö kuten arvelitkin. Kysyin milloin se on kuollut ja se mittaili. Oli kuollut pari päivää sitten. Kyselin syitä ja se kertoi eri mahdollisuuksista. Tuo mies oli erittäin sympaattisen oloinen. Itse vaan menin niin lukkoon, että kyselin kuin kone enkä näyttänyt mitään tunteita. Mutta huomasin miten se mies katsoi minua. Just sen näkösenä, että sitä säälitti ja suretti ja että se suunnilleen odotti milloin pyörryn tai räjähdän.
Olin sairaalassa puolitoista viikkoa. Hoitohenkilökuntaakaan ei tuntunut km kiinnostavan. Minua hoidettiin vain ja ainoastaan verenmyrkytyspotilaana, ei ne ees kyselly miten voin, siis pään sisältä. Kaksi hoitajaa tekivät poikkeuksen. Toinen oli keski-ikäinen. Häneltä sain tosi hyviä neuvoja ja tietoa liittyen keskenmenoon. Hän tsemppasi jne. Toinen oli nuori ja varmaan tosi uusi koko sairaalassa. Mutta hänellä oli lämmin sydän. Hän oli ensimmäinen joka sanoi "olen pahoillani" ja minähän räjähdin itkemään ihan siksi että sain vihdoin huomiota myös surulleni.
Moni hoitaja tyri JA PAHASTI. Olen itse lähihoitaja, tiedän kuinka asiakkaisiin pitää suhtautua. Pahin oli yksi vanha hoitaja. Tarkoitus oli hyvä, mutta tulos erittäin huono. Olin illalla päiväsalissa tv:tä katsomassa. Mulla oli pitkästä aikaa oikeasti hyvä mieli, enkä ajatellut keskenmenoa. Minua ei vain väsyttänyt, olen illanvirkku. Tämä hoitaja tulee ja alkaa heti vuolaasti puhumaan, että semmosta se suru on, ettei uni tule jne. Koetin selittää että mulla on kaikki tällä hetkellä ok ja mua ei vaan nukuta. Tämä sanoo "kyllä minä tiiän nämä asiat. Suru on semmosta" No ei siinä. Se alko selittää kuinka itse oli saanut km. Sanoi että niinhän se on että elinkelvottomat sikiöt kuolee (olin itse saanut km sen verenmyrkytyksen vuoksi, tiettävästi sikiö oli ok). Sitten se sano sen mitä ei sais ja mihin moni sortuu "Oot niin nuori, ehit vielä tehä monta lasta" Niin, eikö muilla ole oikeutta surra ku vanhoilla? Kaiken kruunasi vielä toteamus, kuinka hänen serkkunsa oli kuollut verenmyrkytykseen. Jes! Onneksi tiesin kuinka vaarallinen verenmyrkytys voi olla. Mutta olisiko välttämättä joku muu tiennyt?
Että näin. Muutamilta hyvää ja välittävää palvelua ja hoitoa, suurimmalta osalta ei.