Tässä hieman erillainen iltasatu:
ILTASATU ORAVANPOIKAISET:
Minkkitarhan läheisyydessä olevalla metsäalueella oli tapahtunut ilonen perhetapahtuma. Oravaemo oli synnyttänyt neljä suloista oravanpoikasta. Emo oli onnellinen ja aika kului kuin siivillä pienokaisia hoivatessaan. Kolmen viikon kuluttua poikasten syntymästä naapuripuussa asusteleva liito-orava kuuli ensimmäistä kertaa poikasten ilosta äännähtelyä. Liito-orava päätti mennä onnittelemaan oravaa ja samalla katsomaan pieniä oravan poikasia. Perille päästyään oravaemo tarjosi pähkinäkahvit ja siinä kahvipöydän ääressä tuli puhetta kastajaisista. Liito-orava kertoi pesäkolossaan olevan hyviä suunnitelmia kastajaisiin. Niin oravat päättivät lähteä liito-oravan pesään. Liito-orava loikkasi kohti kotipuutaan ja oravaemo teki samoin, mutta ei tajunnut sitä, ettei voinut liitää kuten liito-orava. Oravaemo yritti epätoivoisesti kurottaa kohti läheisiä oksia, muttei ylttänyt niihin ja putosi kahdenkymmenen metrin korkeudesta kivikkoon ja kuoli. Liito-orava huomasi tapahtuneen ja meni heti kertomaan orvoille poikasille tapahtuneesta onnettomuudesta. Hetken orpoja oravanpoikasia lohdutettuaan liito-orava meni orpojen kanssa etsimään kuollutta oravaemoa. Pian oravat huomasivat, että supikoira oli löytänyt emon ensin ja oli ruvennut syömään kuollutta emoa. Orvot oravanpoikaiset surivat kovin paljon sitä, etteivät koskaan voisi käydä edes emonsa haudalla, kuten muut oravat. Liito-orava lopulta keksi, että seurataan supikoiraa ja heti kun se kakkaa, ni otetaan kakka talteen ja laitetaan arkkuun, ni on edes jotain mitä haudata. Näin tehtiin ja orvot poikaisen katsoivat, kun emoa(kakkaa) laskettiin hautaan. Kaikki olivat kovin surullisia. Liito-orava yritti etsiä orvoille poikasille sijaiemoa, muttei siinä onnistunut, koska kahta kuukautta aiemmin kettutytöt olivat vapauttaneet läheisen minkkitarhan minkit. Minkit olivat hävittäneet lähes täydellisesti koko oravapopulaation. Orvot poikaset eivät millään saaneet sijaisemoa ja rupesivat syömään suruunsa. Lopulta orvoille poikasille tuli kova jano ja ne menivät läheisen lammen rantaan juomaan. Yllättäen orvot huomasivat majavan ja katsoivat sen olevan niin paljon emon näköinen, että päättivät seurata majavaa. Mielessään orvot poikasen toivoivat, että majavasta tulisi heille sijaisemo. Orvot oravanpoikaiset seurasivat uiden majavaa, joka ei huomannut, että sitä seurattiin. Keskellä lampea orvot poikaset alkoivat lopulta uupua ja yksi toisensa jälkeen vajosivat pinnan alle, jotka nälkäinen hauki söi suihinsa. Lopulta koko oravaperhe oli muuttunut kasaksi kakkaa. No pistetään vielä onnellinen loppu. Kaikki sadun oravat pääsivät oravataivaaseen. Huom. Satua ei ole tarkoitettu pikkulapsille.
ILTASATU ORAVANPOIKAISET:
Minkkitarhan läheisyydessä olevalla metsäalueella oli tapahtunut ilonen perhetapahtuma. Oravaemo oli synnyttänyt neljä suloista oravanpoikasta. Emo oli onnellinen ja aika kului kuin siivillä pienokaisia hoivatessaan. Kolmen viikon kuluttua poikasten syntymästä naapuripuussa asusteleva liito-orava kuuli ensimmäistä kertaa poikasten ilosta äännähtelyä. Liito-orava päätti mennä onnittelemaan oravaa ja samalla katsomaan pieniä oravan poikasia. Perille päästyään oravaemo tarjosi pähkinäkahvit ja siinä kahvipöydän ääressä tuli puhetta kastajaisista. Liito-orava kertoi pesäkolossaan olevan hyviä suunnitelmia kastajaisiin. Niin oravat päättivät lähteä liito-oravan pesään. Liito-orava loikkasi kohti kotipuutaan ja oravaemo teki samoin, mutta ei tajunnut sitä, ettei voinut liitää kuten liito-orava. Oravaemo yritti epätoivoisesti kurottaa kohti läheisiä oksia, muttei ylttänyt niihin ja putosi kahdenkymmenen metrin korkeudesta kivikkoon ja kuoli. Liito-orava huomasi tapahtuneen ja meni heti kertomaan orvoille poikasille tapahtuneesta onnettomuudesta. Hetken orpoja oravanpoikasia lohdutettuaan liito-orava meni orpojen kanssa etsimään kuollutta oravaemoa. Pian oravat huomasivat, että supikoira oli löytänyt emon ensin ja oli ruvennut syömään kuollutta emoa. Orvot oravanpoikaiset surivat kovin paljon sitä, etteivät koskaan voisi käydä edes emonsa haudalla, kuten muut oravat. Liito-orava lopulta keksi, että seurataan supikoiraa ja heti kun se kakkaa, ni otetaan kakka talteen ja laitetaan arkkuun, ni on edes jotain mitä haudata. Näin tehtiin ja orvot poikaisen katsoivat, kun emoa(kakkaa) laskettiin hautaan. Kaikki olivat kovin surullisia. Liito-orava yritti etsiä orvoille poikasille sijaiemoa, muttei siinä onnistunut, koska kahta kuukautta aiemmin kettutytöt olivat vapauttaneet läheisen minkkitarhan minkit. Minkit olivat hävittäneet lähes täydellisesti koko oravapopulaation. Orvot poikaset eivät millään saaneet sijaisemoa ja rupesivat syömään suruunsa. Lopulta orvoille poikasille tuli kova jano ja ne menivät läheisen lammen rantaan juomaan. Yllättäen orvot huomasivat majavan ja katsoivat sen olevan niin paljon emon näköinen, että päättivät seurata majavaa. Mielessään orvot poikasen toivoivat, että majavasta tulisi heille sijaisemo. Orvot oravanpoikaiset seurasivat uiden majavaa, joka ei huomannut, että sitä seurattiin. Keskellä lampea orvot poikaset alkoivat lopulta uupua ja yksi toisensa jälkeen vajosivat pinnan alle, jotka nälkäinen hauki söi suihinsa. Lopulta koko oravaperhe oli muuttunut kasaksi kakkaa. No pistetään vielä onnellinen loppu. Kaikki sadun oravat pääsivät oravataivaaseen. Huom. Satua ei ole tarkoitettu pikkulapsille.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.