Minulle on tullut mieleeni tässä yksi asia. Onko mahdollista, että lähes koko aikuisikänsä yksin asunut miessinkku ei sitten kuitenkaan oikeasti halua sitoutua naiseen vaan kokee sitten toisen ihmisen elämässään jotenkin häiritsevänä.
Jotenkin on tullut sellainen tunne, että ikisinkku etsii täydellistä naista ja hänelle ei kukaan oikea, elävä nainen virheineen
kelpaa. Kovasti vaaditaan naiselta mutta itse ei ole valmis joustamaan tai tekemään kompromisseja.
Eli kannattaako ikisinkun kanssa edes yrittää mitään vai tuhoutuuko kaikki siihen, kun kukaan nainen ei kelpaa kuitenkaan. Eli haaskaanko kuitenkin vain omaa aikaani sellaisen miehen kanssa ja mahdollisesti pahoitan vieläpä mieleni jos/kun tulen torjutuksi.
Kannattaisiko kuitenkin keskittyä eronneisiin miehiin, joilla kokemusta perhe-elämästä ja sitoutumisesta.
Jotenkin on tullut sellainen tunne, että ikisinkku etsii täydellistä naista ja hänelle ei kukaan oikea, elävä nainen virheineen
kelpaa. Kovasti vaaditaan naiselta mutta itse ei ole valmis joustamaan tai tekemään kompromisseja.
Eli kannattaako ikisinkun kanssa edes yrittää mitään vai tuhoutuuko kaikki siihen, kun kukaan nainen ei kelpaa kuitenkaan. Eli haaskaanko kuitenkin vain omaa aikaani sellaisen miehen kanssa ja mahdollisesti pahoitan vieläpä mieleni jos/kun tulen torjutuksi.
Kannattaisiko kuitenkin keskittyä eronneisiin miehiin, joilla kokemusta perhe-elämästä ja sitoutumisesta.
Vastaukset 23
Vanhimmat
erotella, paha lähteä sanomaan...
eikä kukaan nainen ole hänelle kelvannut.
Voinko minäkään kelvata?
Minun olevan ikisinkku ja, että olisit elämäni ensimäinen nainen, mutta kun asia ei ole näin, vaikka kuinka haluat siihen uskoa.
olevansa ikisinkku. 40-vuotias mies joka ei ole koskaan asunut naisen kanssa.
mutta ne suhteet ovat olleet sellaisia lyhyitä, pisin oli 2 vuotta, mutta asuivat erillään.
Minä kysynkin, voinko minä kelvata sellaiselle miehelle jolle ei kukaan muu nainen ole kelvannut?
Mitä tuo yksi tuossa ihmettelee. En minä tarkoita että se mies olisi kokematon naisten suhteen vaan kokematon yhdessä asumiseen.
ja odottaa oikeaa ihmistä, lisäksi toimien täten rehellisemmin ja oikeammin kuin että alkaisi suhteeseen normipakosta.
Ja mistä tiedät, kuinka paljon tällä miehellä oikeastaan on ollut kumppaneita? En tarkoita nyt pelkkää seksiä, vaan "juttuja", joista sitten ei jostain syystä ole tullut mitään.
En ainakaan itse olisi kovin häiriintynyt siitä, että miehellä ei ole ollut perhettä 40 ikävuoteen mennessä, vaan päinvastoin olisin tyytyväinen, jos löytäisin täysipäisen miehen varhaiskeski-iässä.
Tosin olen kuullut, että yleinen normi esim. työmarkkinoilla (tietyillä konservatiisivilla aloilla, kuten pankissa) on, että miehen pitää olla naimisissa, koska se osoittaa häneltä, että on jotenkin elämässään vakiintunut.
Ei se välttämättä vielä kerro ihmisestä yhtään mitään, jos ei ole kenenkään kanssa yhdessä asunut. Voithan olla se ensimmäinen, jonka kanssa se tapahtuu.
En minä haluaisi olla kenenkään ensimmäinen nainen vaan viimeinen. Tajuatko?
Tulee joskus kun olen hänen kotonaan sellainen tunne, että hän toivoisi minun lähtevän kotiin.
Haluaa olla rauhassa. Lähden yleensä aina sitten samantien. Yleensä ruuan jälkeen hän on sellainen, vetäytyy eikä oikein puhu mitään. Kai hän odottaa että älyän lähteä.
Minusta tuntuu, että hän ei taida rakastaa minua.
Sinulla taitaa olla asian kanssa vähän pinna kireällä. Kaikenlaista normipainetta sitä on olemassa.
Kannattaa luopua noista yhteiskunnan paineistamista ajatuksista kuinka monta kertaa miehen on pitänyt asua naisen kanssa kelvatakseen normaaliksi mieheksi/sinulle/ylipäätään kenellekään.
Ja siitä, kuinka mones nainen tälle miehelle olet. Sitä ei kuule loppupeleissä voi itse päättää. Voit olla viimeinen tai toiseksi viimeinen. Jos miehellä on oma tahto (kuten ilmeisesti on, kun ei ole väkisin kenenkään kanssa asunut), niin hän tekee päätöksensä elämänsä naisista aivan itse!
Miksi sinä suutut noin kovasti?
Minusta asia on ihan hyvä keskustelunaihe.
Ihan sama asia olisi miettiä voiko leski koskaan rakastaa ketään toista.
Sellaistakin moni miettii.
Rakkaus on ikuista....mitäs siinä tilanteessa tekee.
Eli sellainen mies, joka on parisuhdeihminen helpommin kelpuuttaa naisen kun ehkä kuitenkin kaipaa tai tarvitsee naista enemmän kuin mies, joka on tottunut yksinoloon.
Ehkä se parisuhteessa eläminen kertoo kuitenkin siitä taipumuksesta enemmän.
Haluaisin miehen, joka ei haluaisi/voisi elää ilman minua. Tarvitsisi minua.
Niin minulla on lapsi ja mies tykkää lapsesta kyllä. Yleensä tapaamme silloin kun lapsi on isän luona, joten olemme kaksistaan.
Minä haluaisin vielä lapsia. Olen miettinyt jos mies ei halua lapsia ja sen vuoksi ei ole vakiintunut. Voisiko se olla siinä se syy?
En ole ottanut asiaa puheeksi, en uskalla.
-----------
Voikin osua niin lähelle, en voi kuin ihmetellä, vaikkei minua koskekkaan.
ilmaista tunteitaan eri tavoin. Tiedän että kuulostaa ehkä heikolta selitykseltä, mutta meillä on jotenkin sellainen normi, että miehen pitäisi puhua, antaa naiselle kuu taivaalta, olla koko ajan kyljessä nyhjäämässä, lähetellä tekstiviestejä jne.
Miehet yleensä näyttävät tunteensa teoilla eivätkä sanoilla.
Tietysti monesti se, mitä tuntee tai vaistoaa, voi olla totta. Jos uskaltaa ja ennen kaikkea uskaltaa kohdata totuuden, voi tietysti asiaa kysyä mieheltä suoraan. Tiedän, että se ei ole helppoa, koska silloin tuntuu, että jotenkin jankuttaa tai pelottaa miestä.
Tietysti sekin, että on kauan asunut yksin, vaikuttaa. Toisen ihmisen, vaikka hänestä tykkäisi kuinka paljon, läheisyys saattaa tuntua... miten sen sanoisi ... epämukavalta.
Mutta nämä nyt ovat asiaa tuntemattoman oletuksia ja jotta saat varmuuden, asianhan voisi ottaa miehen kanssa puheeksi.
ainakaan tyhmäksi voi syyttää,päinvastoin.
rakastavansa sinua?
ihan hirveä tapa ajatella. Ei se mies tai kukaan mies ole olemassa tuollaista tarvetta varten, siis sinun tarvetta varten. En yhtään ihmettele, jos mies vaikuttaa hdistuneelta kun ajatusmaailmasi on omimista itselleen ja riippuvaisuutta. Ehkä sun kannattaisi opetella aidosti seisomaan omilla jaloillasi. Kumppanuus ja rakkaus on jotain paljon terveempää kuin tuo mitä haet, mutta et ole sitä vielä sisäistänyt... Tuo on jotain prinsessaunelmaa ja cosmohöttöä.
ennemmin kokeilisin tutustua ikisinkkuun kuin sellaiseen jolla suhteita ja eroja enemmälti. Tuntuu ettei sellaiset ole mihinkään tyytyväisiä ja kun suhteessa vähän vaikeuksia niin nostetaan kytkintä ja heti uutta etsimään.
Jotkut tarvitsee enemmän yksinäisyyttä ja omaa rauhaa. Itseäni alkaa ahdistamaan helposti, jos pitää koko ajan nyhjätä yhdessä. Itsekseen ollessaan saa olla miten huvittaa ja omissa ajatuksissaan. Kyllä minäkin seuraa kaipaan, mutta varmaan keskimääräistä vähemmän. Ehkä miehesi on kaltaiseni?
on alkaa miettimään etteikö miehellä ole ollut riittävästi asumista naisen kanssa. Luulen että syy löytyy siitä, että sinulla on sitä takana liikaakin ja olet lopullisen valinnankin tehnyt, hankkimalla lapsia. Sellainen laittaa miehen miettimään, että sovittaako elämänsä sinun aikaisempien valintojen mukaan. Ajatus joutumisesta isäpuoleksi kauhistuttaa monia sinkkuja, sillä siinä asemassa joutuu tavallaan maksumieheksi muiden tekosista, isomman asunnon hankkimiset ja muut tulevaisuuden suunnitelmat.
Ehkä sinunkin kannattaisi etsiä niitä miehiä, joilla on lapsia. Sinkujen taas kannattaa hakeutua sinkkujen pariin.
huomaamaan että tarvii sinua..sinkuilla tapana olla niin itsenäisii, kun saat hänet huomaamaan että miten tyhjää on ilman sinua..ni kyllä se siitä;)