voiko sairaalloinen jatkuva syyllisyyden tunne olla jossakin vaiheessa masennuksen pääoire? tuntuu, että koen nykyään syyllisyyttä ihan kaikesta: siitä, kun joskus teininä lunttasin kerran kokeessa, siitä, olenkohan ehkä mahdollisesti pahoittanut jonkun mielen jos en ole jaksanut olla iloinen ja kohtelias.. tuntuu, etten ole muuta tehnytkään kuin jotakin aina väärin. vai onko ihan normaalia, että yhtäkkiä monien vuosien jälkeen alkaa murehtia lunttausta, joka ei varmaan edes vaikuttanut mihinkään?! tuntuu siltä,että murheenaihe voisi olla mikä vain, kunhan vain saan itselleni syyllisen ja moraalittoman olon.
sairaalloisen ankara omatunto
;((
51011
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Usko nuokin lunttaukset ja kaikki mielessäsi oleva paha anteekisi Jeeesusken nimessä ja veressä.Itse myös koulussa lunttasin, vaikutti jopa päästötodistuksenkin arvosanaan. Kun ei voi enää asialle tehdä mitään, riittä kun kertoo Jumalalle ja pyytää anteeksi Jeesuken nimessä ja veressä. Mikäli joudut joskus todistuksellasi pyrkimään jonnekin, voit rehellisesti sanoa, että historiasi liittyy sellaista. Ei meistä enkeleitä tule ja kun ei tahallansa loukkaa ketään, saa olla vapaa ja hyvällä omalla tunnolla. Sinulla tuntuu olevan jonkinlainen tarve ruoskia ja rangaista itseäsi. Rukoilen, että Kristus vapauttaisi sinut elämään. Ei meidän tarvitse ponnistella hyvyyttä. Kyllä tällainen jatkuva syyllisyyden taakka painaa ja masentaa. Jeesus on sinunkin Vapahtaja, luota Hänen armoonsa. Hyvää joulua!
Olemme yksilöitä, mutta masennuksessa yleensä pääoire on väsymys, jaksamattomuus nousta ylös sängystä eikä näe mitään hyvää asiaa elämässä. Kuvailemasi kuulostaa ahdistukselta. Itselläni oli huolena koulussa saatu maine. Pitäisikö miettiä kuka sinua vaatii olemaan hyvä? Pitääkö aina olla hyvä? Ehkä ollakseen hyvä ei tarvitse tehdä mitään. Kiltin tytön syndroomastakin olen kuullun puhuttavan ja taitaa siitä olla muutama kirjakin tehty. Väsyy tekemiseen ja ei edes huomaa kuinka muut käyttävät hyväksi.
hyvännolontunteita joistakin asioista,vai onko aina vaan omatuntosi soimannut sinua syntymästäsi saakka? Oletko syntynyt uskovaiseen perheeseen,taikka muuten vaan yli-ahdasmieliseen?Silloin voivat lapset erkaantua helpolla muista,yli griittisin elämäntavoin muihinnähden?Tiedät ehkä itse,voimakkaampiakin käänteitä elämässäsi kuin mainitsemasi,jotka mahdollisesti ovat kääntäneet kulkemiasi polkuja vieraimpiin suuntiin.Uskomuksia on niin paljon,ja ei niille missään ole annettu ylhäältä valtuuksia vahingoittaa ketään yksioikoisin syyttelyin.Kuitenkin on syynsä ja seurauksensa kaikessa.Mikään ei ole tyhjästä ilmaantunut.Syistä on hyvä lähteä ennenkuin parantaa pinnallista ja jättää syyt alle muhimaan.
Olen huomannut itsestäni että jatkuva syyllisyys, välillä hyvinkin oudoista asiosta, kuuluu masennusjaksoon.Yleensä aina ennen kunnon mahalaskua.. Yritän järkeistää mutta aina sekään ei auta.Voimia sinulle:)
http://hannakoskimaa.livejournal.com/ Kirjoitin tohon sairaalloisesta syyllisyydestä tänään. :)