Evankeliumihan tarkoittaa suomeksi ilosanmaa, julistusta. Jonkin verran tässä tarvitseekin ilahduttavia virikkeitä ja julistajan lahjaa, jos aikoo katsoa tulevaan keskustalle myönteistä aikaa ennustaen. Mutta niin aion kuitenkin nyt tehdä.
Viime syksyn huonojen vaalitulosten ja kentän laimean innostuksen trendi on jatkunut tultaessa talven selälle. Puolueessa jokainen myöntää, että jotakin on tehtävä. Nyt olisi vain viisautta ensin miettiä mitä, ennen kuin ruvetaan liikaa tekemään. Sen verran kauan olen mukana ollut, että muutamasta eduskuntaryhmän seminaarista ei ole avuksi. Ongelmia kun on monta, joskin julkisesti kiinnitetään huomio aina melko yksipuolisesti näihin kannatusmittauksiin. Analysoidaan siis, mitkä ovat keskustan ongelmat: vastaus on lyhyt mutta totaalisen tyhjentävä. 1. Puoluetoimisto ja puolueen johtaminen. 2. Eduskuntaryhmä. 3. Kenttä eli järjestö.
1. Puoluetoimisto ei enää johda puolueen strategista ja poliittista työtä. Tämä on suoraa seurausta puoluesihteerin toimintatavoista ja osaamisesta. Lankian aikainen paras väki on kaikonnut kauas uusiin tehtäviin. Lankian aikaan siunailtiin kuinka huono puolueen taloustilanne on. Eipä ollut ollenkaan niin tyhjän päällä kuin se nyt on. Ja itse "pääkelmi" sitten? Eipä hän ole ansainnut kelmin nimeä, kun ei tiennyt toimistossaan perustetun vaalitukiyhdistyksen asioista mitään... ja kääntäen, mitäs puolue sellaisella "vaalipäälliköllä" tekee, joka ei tiedä mistä rahat vaaleihin tulevat. Puoluetoimisto on vääjäämättä henkilövaihdosten ja uusien toimintatapojen edessä. Se on vain positiivinen asia! Muu puolueen johto eli puheenjohtajisto käy varjojen mailla. Lehtomäen hohto on muuttunut pakkoyrittämisen tuskanpunaksi, Puumala ei ota käytännön asioihin mitään kantaa kun ei tunnu niistä olevan kiinnostunutkaan. Rantakankaalla sentään vielä jalka tavoittaa maanpinta, mutta hänen puoluehistoriaansa rasittaa pahasti puolueelle turmaksi koitunut paras-hanke. Matti, Matti: ole mies ja lyö nyrkki pöytään nyt. Aikaa ei ole enää paljoa tämän tempun tekemiseksi!
2. Eduskuntaryhmän tila on kahtalainen. Lupaavampi nuori väki näyttää ahkeroivan ja pitävän työtä arvossa. Keskipolvi keskittyy puolueen asioiden puimiseen julkisuudessa, mutta asiasato ei tunnu kulkeutuvan kentälle saakka - jos sitä sitten on. Yli 12 vuotta istuneista ei monta sanaa ole sanottavana. Mukavuudenhalu ja loittoneminen tosi elämästä ovat jo tappaneet innostuksen. 12 vuottahan on elinkautisrangaistuksen mitta ja monta niin kauan istunutta on mahdotonta sopeuttaa siviilielämän pariin. Tästä joukosta tosin Väyrynen, Pekkarinen ja Anttila ovat ministereitä, ja ministeriryhmän pidetyimpiä jäseniä kentällä, joten he tekevät poikkeuksen.
Eduskuntaryhmän anti-kliimaksina on paradoksaalista kyllä sen puheenjohtaja. Terä taittui vaalirahasotkuun, joten johtopäätöksiä pitäisi tehdä. Tosin tämän päivän hesarin mukaan johtopäätöksiä taitavat nyt tehdä jo ryhmän jäsenet. Kunnon facelift tekisi ryhmälle hyvää. Ja miksei olisi mukava nähdä myös keskustassa 1970-luvulla syntyneitä ryhmän johdossa tai ministereinä, muitakin kuin Lehtomäki, jonka nuoruus on enää suhteellinen käsite, kun kasvot ovat jo kuluneet - niin raadollinen on nykyisen poliittisen mediakulttuurin kuluttavuus.
Kimmo Tiilikaisen piipahdus ympäristöministerinä osoitti, että nuorennus piristää talonpitoa. Siksipä sukupolvenvaihdosta voi vain lämpimästi suositella ryhmän ja ministeriryhmän muutamissa tehtävissä. Ilojulistukseen olisi syytä, jos ryhmän johtotehtäviin tai ministeriaitioon astelisi ennen laskiaista joitakin seuraavista henkilöistä: Kaikkonen, Tiilikainen, Leppä, Komi, Vehkaperä (ai niin, jää juuri pian vauvalomalle, mutta sen jälkeen sitten) unohtamatta sitä, että kierrätys uusiin tehtäviin voisi tehdä hyvää Hyssälälle, Kiviniemelle, Rehulalle. Voisiko muuten kolmannen kauden edustaja Komi nousta Eduskunnassa jopa korkeaankin virkaan? Onhan hänellä paljon kansainvälistä kokemusta ja Eduskunnalla on paljon kansainvälistä toimintaa.
Tämä jääköön viisaiden päätettäväksi ja meidän muiden ihmeteltäväksi.
3. Keskustan suurin ongelma on se itse: järjestö eli kenttä. Puolueella, jolla on tuhansia kunnanvaltuutettuja, satoja maakuntavaltuutettuja, kymmeniä kansanedustajia ja valtava jäsenistö ansaitsee toimivan järjestön ja houkuttavat toimintatavat. Tarvitaan paikallispäälliköitä, jotka hoitavat puolueen tekniset ja taktiset tehtävät. Tarvitaan paikallisjohtajia, jotka hoitavat linjan vedon ja politiikan sisältötyön. Kuinka monta paikallisyhdistystä tai kunnallisjärjestöä - edes piirijärjestöä - johtaa tällainen kaksikko? Ei kovin montaa.
Nyt Korhonen tarjoaa lääkkeeksi piirien yhdistämisiä tai paikallisyhdistysten lakkauttamisia. Eihän se toiminnan sisältö ulkoisilla uudistuksilla parane vaan sisäisillä. Nyt monta yhdistystä vaivaa se, että äänestäjät ja kannattajat eivät osallistu, ja 4-5 tupajumia istuu pitämässä kokoukset ja jakamassa toisilleen piiri- ja puoluekokouspaikat. Ihmekö sitten, että puoluekokous tekee niin kummallisia päätöksiä, kun se koostuu näin valituista edustajista.
Tähän suureen pulmaan on vain yksi lääke: jäsenet ja kannattajat osallistumaan laajasti paikalliseen toimintaan. Tehkää vallankumous. Parin vuoden päästä se näkyy puoluekokouksessa!
Keskustassa kentän eli järjestön uudistustyöhön on sentään eväät olemassa toisin kuin demareilla, joissa tämän unelmatytön kyllä käy huonosti vielä. Ei politiikka silmien siristelyllä kaunistu. Keskustassa pitää vain näköjään käydä reipas sisäinen kamppailu, muuten eivät ikkunat ulkomaailmaan tunnu aukeavan.
Kun nämä kuvaamani uudistukset toteutetaan puoliksikaan, olemme aimo harppauksen lähempänä kokoomusta kannatuksessa ja oma usko tekemiseemme palautuu. Silloin voidaan jo puhua realistisesti neljästä euroedustajasta ja eduskuntavaalituloksesta, joka mahdollistaa hallitustyön jatkumisen. Paljon siihen ei siis tarvita. Jospa joulupukki toisikin meille keskustalaisille tänä jouluna risukimpun, niin pääsisimme loppiaisen jälkeen kunnolla hutkimaan veteliä johtajiamme Apollolla ja Arkadianmäellä!
Jouluterveisin Ökyisäntä
P.S. Joulukuusivarkaita roimitaan vanhalla sinkillä hartioille!
Viime syksyn huonojen vaalitulosten ja kentän laimean innostuksen trendi on jatkunut tultaessa talven selälle. Puolueessa jokainen myöntää, että jotakin on tehtävä. Nyt olisi vain viisautta ensin miettiä mitä, ennen kuin ruvetaan liikaa tekemään. Sen verran kauan olen mukana ollut, että muutamasta eduskuntaryhmän seminaarista ei ole avuksi. Ongelmia kun on monta, joskin julkisesti kiinnitetään huomio aina melko yksipuolisesti näihin kannatusmittauksiin. Analysoidaan siis, mitkä ovat keskustan ongelmat: vastaus on lyhyt mutta totaalisen tyhjentävä. 1. Puoluetoimisto ja puolueen johtaminen. 2. Eduskuntaryhmä. 3. Kenttä eli järjestö.
1. Puoluetoimisto ei enää johda puolueen strategista ja poliittista työtä. Tämä on suoraa seurausta puoluesihteerin toimintatavoista ja osaamisesta. Lankian aikainen paras väki on kaikonnut kauas uusiin tehtäviin. Lankian aikaan siunailtiin kuinka huono puolueen taloustilanne on. Eipä ollut ollenkaan niin tyhjän päällä kuin se nyt on. Ja itse "pääkelmi" sitten? Eipä hän ole ansainnut kelmin nimeä, kun ei tiennyt toimistossaan perustetun vaalitukiyhdistyksen asioista mitään... ja kääntäen, mitäs puolue sellaisella "vaalipäälliköllä" tekee, joka ei tiedä mistä rahat vaaleihin tulevat. Puoluetoimisto on vääjäämättä henkilövaihdosten ja uusien toimintatapojen edessä. Se on vain positiivinen asia! Muu puolueen johto eli puheenjohtajisto käy varjojen mailla. Lehtomäen hohto on muuttunut pakkoyrittämisen tuskanpunaksi, Puumala ei ota käytännön asioihin mitään kantaa kun ei tunnu niistä olevan kiinnostunutkaan. Rantakankaalla sentään vielä jalka tavoittaa maanpinta, mutta hänen puoluehistoriaansa rasittaa pahasti puolueelle turmaksi koitunut paras-hanke. Matti, Matti: ole mies ja lyö nyrkki pöytään nyt. Aikaa ei ole enää paljoa tämän tempun tekemiseksi!
2. Eduskuntaryhmän tila on kahtalainen. Lupaavampi nuori väki näyttää ahkeroivan ja pitävän työtä arvossa. Keskipolvi keskittyy puolueen asioiden puimiseen julkisuudessa, mutta asiasato ei tunnu kulkeutuvan kentälle saakka - jos sitä sitten on. Yli 12 vuotta istuneista ei monta sanaa ole sanottavana. Mukavuudenhalu ja loittoneminen tosi elämästä ovat jo tappaneet innostuksen. 12 vuottahan on elinkautisrangaistuksen mitta ja monta niin kauan istunutta on mahdotonta sopeuttaa siviilielämän pariin. Tästä joukosta tosin Väyrynen, Pekkarinen ja Anttila ovat ministereitä, ja ministeriryhmän pidetyimpiä jäseniä kentällä, joten he tekevät poikkeuksen.
Eduskuntaryhmän anti-kliimaksina on paradoksaalista kyllä sen puheenjohtaja. Terä taittui vaalirahasotkuun, joten johtopäätöksiä pitäisi tehdä. Tosin tämän päivän hesarin mukaan johtopäätöksiä taitavat nyt tehdä jo ryhmän jäsenet. Kunnon facelift tekisi ryhmälle hyvää. Ja miksei olisi mukava nähdä myös keskustassa 1970-luvulla syntyneitä ryhmän johdossa tai ministereinä, muitakin kuin Lehtomäki, jonka nuoruus on enää suhteellinen käsite, kun kasvot ovat jo kuluneet - niin raadollinen on nykyisen poliittisen mediakulttuurin kuluttavuus.
Kimmo Tiilikaisen piipahdus ympäristöministerinä osoitti, että nuorennus piristää talonpitoa. Siksipä sukupolvenvaihdosta voi vain lämpimästi suositella ryhmän ja ministeriryhmän muutamissa tehtävissä. Ilojulistukseen olisi syytä, jos ryhmän johtotehtäviin tai ministeriaitioon astelisi ennen laskiaista joitakin seuraavista henkilöistä: Kaikkonen, Tiilikainen, Leppä, Komi, Vehkaperä (ai niin, jää juuri pian vauvalomalle, mutta sen jälkeen sitten) unohtamatta sitä, että kierrätys uusiin tehtäviin voisi tehdä hyvää Hyssälälle, Kiviniemelle, Rehulalle. Voisiko muuten kolmannen kauden edustaja Komi nousta Eduskunnassa jopa korkeaankin virkaan? Onhan hänellä paljon kansainvälistä kokemusta ja Eduskunnalla on paljon kansainvälistä toimintaa.
Tämä jääköön viisaiden päätettäväksi ja meidän muiden ihmeteltäväksi.
3. Keskustan suurin ongelma on se itse: järjestö eli kenttä. Puolueella, jolla on tuhansia kunnanvaltuutettuja, satoja maakuntavaltuutettuja, kymmeniä kansanedustajia ja valtava jäsenistö ansaitsee toimivan järjestön ja houkuttavat toimintatavat. Tarvitaan paikallispäälliköitä, jotka hoitavat puolueen tekniset ja taktiset tehtävät. Tarvitaan paikallisjohtajia, jotka hoitavat linjan vedon ja politiikan sisältötyön. Kuinka monta paikallisyhdistystä tai kunnallisjärjestöä - edes piirijärjestöä - johtaa tällainen kaksikko? Ei kovin montaa.
Nyt Korhonen tarjoaa lääkkeeksi piirien yhdistämisiä tai paikallisyhdistysten lakkauttamisia. Eihän se toiminnan sisältö ulkoisilla uudistuksilla parane vaan sisäisillä. Nyt monta yhdistystä vaivaa se, että äänestäjät ja kannattajat eivät osallistu, ja 4-5 tupajumia istuu pitämässä kokoukset ja jakamassa toisilleen piiri- ja puoluekokouspaikat. Ihmekö sitten, että puoluekokous tekee niin kummallisia päätöksiä, kun se koostuu näin valituista edustajista.
Tähän suureen pulmaan on vain yksi lääke: jäsenet ja kannattajat osallistumaan laajasti paikalliseen toimintaan. Tehkää vallankumous. Parin vuoden päästä se näkyy puoluekokouksessa!
Keskustassa kentän eli järjestön uudistustyöhön on sentään eväät olemassa toisin kuin demareilla, joissa tämän unelmatytön kyllä käy huonosti vielä. Ei politiikka silmien siristelyllä kaunistu. Keskustassa pitää vain näköjään käydä reipas sisäinen kamppailu, muuten eivät ikkunat ulkomaailmaan tunnu aukeavan.
Kun nämä kuvaamani uudistukset toteutetaan puoliksikaan, olemme aimo harppauksen lähempänä kokoomusta kannatuksessa ja oma usko tekemiseemme palautuu. Silloin voidaan jo puhua realistisesti neljästä euroedustajasta ja eduskuntavaalituloksesta, joka mahdollistaa hallitustyön jatkumisen. Paljon siihen ei siis tarvita. Jospa joulupukki toisikin meille keskustalaisille tänä jouluna risukimpun, niin pääsisimme loppiaisen jälkeen kunnolla hutkimaan veteliä johtajiamme Apollolla ja Arkadianmäellä!
Jouluterveisin Ökyisäntä
P.S. Joulukuusivarkaita roimitaan vanhalla sinkillä hartioille!
Vastaukset 41
Vanhimmat
Rehellinen analyysi ansaitsee kiitokset ja kirjoittaja Hyvän Joulun toivotukset.
Jos kaavailemasi toimet keskustassa toteutuisivat, niin kannatuksen luisu varmasti pysähtyisi. Alhaalta päin on kaikki rakennettava, muuten ei tule tukevaa taloa.
Ei Vanhanen tule lyömään nyrkkiä pöytään. Hän odottaa, että asiat ensin tulevat valmiiksi ja sitten niistä saa keskustella. Pitääkö tätä kestää vielä puolitoista vuotta vai joko sitä ennen tulee riittävä vallankumousliike? Siitä olen samaa mieltä, että Korhonen myös pitää laittaa muihin tehtäviin. Ei ole uskottavuutta yhtään enempää kuin Vanhasellakaan. Puoluehan kuolee miehen alta ennen kuin mitään tuloksia tulee. Korhonenhan lupasi 25% joka vaaleissa ja "ottaa vastuun". Samanlainen vätys kuin aisaparinsa.
Keskustalla ei taida olla ketään, joka pystyisi ottamaan Vanhasen tehtävän kesken vaalikauden, ei ainakaan niin, että kannatuksen alamäki kääntyisi nousuun.
Jos keskusta sen sijaan osaisi lopettaa panikointinsa ja ryhtyisi tukemaan Vanhasta, keskustan uskottavuus palautuisi eikä kannatuksen lasku ainakaan jyrkkenisi.
Korhonen olisi kuitenkin vaihdettava joka tapauksessa, sillä ei keskustakaan tuollaista sisäistä selkäänpuukottajaa ikuisesti kestä.
Niin. Minähän avaúksessani arvioin vähän samoin kuin sinä tätä Korhosta.
Minusta ainakin ulospäin näyttää siltä, että Vanhasta on tuettu - ehkä jopa liian ohjelmallisesti ja ilman keskustelua. Samoin kritiikkiä on esitetty muusta kuin asiasta, eli lähinnä tyylistä ja etäisyydestä. Ei Vanhanen ole karismaattinen johtaja vaan ehkä enemmän asiajohtaja. Toisaalta keskustassa on ollut ainakin kolme karismaattista asiajohtajaa Virolainen, Väyrynen ja Aho. Siinä vertailussa Matin ei ole helppo olla.
Vanhasen pitäisi lopultakin lunastaa johtajuutensa ja sen hän tekisi jyräyttämällä nyrkin pöytään yhtä aikaa Korhoselle ja sitten näille kaikkea järjettömyyttä hallituksessa edistäville Vihreille. Se olisi oikein.
Vanhasen olisi jo kauan sitten pitänyt demonstroida johtajuuttaan sanomalla selkeä kanta keskustan sisäiseen riitelyyn ja puoluesihteerinsä toimintaan. Vanhanen on toki asiaa kommentoinut, mutta kovin sovittelevasti ja villaisella painellen.
Asiajohtajana Vanhanen on ehdoton. Hänen ansiostaan keskustan kannatus ei ole laskenut enempää, koska juuri asiallisuus on pitänyt kymmeniä tuhansia liikkuvia äänestäjiä keskustan kannattajina. Nyt näitä on siirtynyt kokoomukseen, koska Korhosen vaatima, hallituspolitiikan vastainen "keskustan perinteinen linja", ei liikkuvia äänestäjiä houkuttele, ja lisäksi sisäinen riitely syä keskustan, eli vanhansen, politiikan uskottavuutta. liikkuvat äänestivät kuntavaalissa mieluummin kokoomusta ja vielä enemmän kannatus on liukunut kokoomuksen suuntaan kuntavaalin jälkeen.
Korhonen ei myäskään ole vakuuttanut niitä keskustan kannattajia, jotka kääntyivät perussuomalaisiksi, koska Korhoseen ei uskota niin kauan kuin kepu on hallituksessa. Keskustan asema suurimpana puolueenahan on nimenomaan oppositiossa hankittu ykkösasema ja oppositiopolitiikan tulos.
Keskustan entisistä puheenjohtajista minä en osaa arvostaa muita kuin Virolaista. Väyrynen on pelkkä peluri ja Aho täysin taitamaton. Vanhasessa on ensimmäisen kerran ainesta johionkin Virolaisen jälkeen, ja tämän sanon politiikkaa 50 vuotta seuranneena sitoutumattomana antisosialistina.
Kyllä minun on pakko sanoa, että Virtsu oli juuri samanlainen kuin Vanhanen ja samalla lailla kuin nyt puolue menetti profiilinsa ja potentiaalinsa. Väyrysen johdolla rohjettiin haastaa demarit - mitä pelurimaisuuteen tulee, niin sitäkin politiikassa tarvitaan mutta Väyrysellä on harvinaisen pitkään ja johdonmukaisesti jatkunut oma linja, joka nojaa politiikan filosofisiin perusteisiin. Ahosta en pitänyt persoonana, mutta hän oli kumminkin määrätietoinen ja tilannearvioissaan nopea johtaja.
Itse asiaan uudelleen palatakseni: Keskusta ei menetä mielestäni kannatustaan muiden hyvyyden vaan omien mahdollisuuksiensa hyödyntämättömyyden vuoksi, siitä avaukseni tarjosi pari esimerkkiä.
Se, että Väyrynen haastoi demarit, oli minusta suuruudenhulluutta hänen taholtaan ja johti siihen, että Sorsa ja Koivisto nostivat kokoomuksen hallitukseen. Ahon nopeat tilannearviot ja täydellinen kokemuksen puutteesta johtuva harkitsemattomuus saivat aikaan, ettei kepu kelvannut koskaan Lipposelle eikä kelpaisi vieläkään, jos lipposelta kysyttäisi.
Virolainen ja Vanhanen ovat siis ainoita, jotka ovat tajunneet, että politiikkaa voi tehdä vain yhdessä uiden puolueiden kanssa, ei niiden kanssa riidellen ja vain omaa etua ajaen. Keskustassa lienee jokin perusjoukko, jolle yhteistyö ei ole politiikkaa, jos ei koko ajan jostain riidellä.
Oikeassa olet siinäkin, ettei keskusta menetä kannatusta muiden hyvyyden vuoksi, vaan ihan omaa syytään. Persuille kannatus valuu ihan hallitusvastuun vuoksi, mutta korhosen kaikuva kuulutus siitä, että keskusta kulkee kokoomuksen talutusnuorassa on pelannut protestiääniä suoraan persujen pussiin, kun keskustalaiset eivät protestiksikaan vasemmistoa äänestä.
Kokoomuksen saama osuus keskustan kannatuksesta saattaa toki perustua siihen, että hallitus politiikka ja yhteistyö on ollut onnistunutta. kun Korhonen kuitenkin koko ajan moittii halltuspolitiikkaa keskustab "omien tavoitteiden" puuttumisesta ja kokoomuksen myötäilystä, niin hallituksen ansiot on leimattu kokoomuksen saavutuksiksi juuri korhosen ansiosta.
Kokoomuksella on toki hyvä remmi eduskunnassa ja ministriryhmässä, monta hyvää nuorta ihmistä ja uudistushenkistä tuoretta tetta globaalin markkinatalouden haasteisiin riittää, samoin vahvaa asiantuntemusta on vaikka muille jakaa.
Kokoomuksen etuna on mielikuvatasolla sekin, että Neuvostoliiton kaaduttua ja kotikommunistien kuivuttua kasaan, ei ole tarvittu konservatiivisen oikeiston vanhoillista äännähtelyä, mikä on myös modernisoinut kokoomuksen kuvaa vahvasti, un kommunisminvastaisuus on käynyt tarpeettomaksi ja poistunut kokoomuksen imagosta ihan itsestään.
Tämä kypäräpappi-imagohan oli kokoomuksen pahin rasite hyvin pitkän aikaa, vaan ei ole enää.
Eipä tässä kannata riidellä. Mutta sen sanon, että sinulla on politiikasta outo käsitys. 1980-luvulla sosialidemokraatit käyttivät viidenneksen tuella 75% valtaa. Ei minusta ollut ollenkaan väärä teko haastaa demarit - ja joka alalla. Et kai väitä, että sinun mielestäsi demarit ovat ainoa ryhmä, joka saa toisten kustannuksella ajaa omaa etuaan. Otapa joskus käteesi Ulkoministeriön historian uusin osa. Siinä kerrotaan, miten suuri onni ministeriölle ja sitä kautta koko maalle oli, että Väyrynen ei antanut demarien miehittää tuota tärkeää ministeriötä poliittisilla nimityksillään. Tästä kiittävät häntä nykyään myös ne ministeriön päällikkövirkamiehet, jotka sattuvat olemaan demareita.
Sinupunahan taas oli keskustalle kannatuksellisesti erikoisen makeaa aikaa. Holkeri oli pääministeri Koiviston armosta ja virassaan niin huono, että ei siinä paljon tarvinnut itse edes opposition yrittää.
Nykyisin keskustan ja kokoomuksen yhteistyö toimii erinomaisen hyvin hallituksessa. Eikä vain puheenjohtajien tasolla vaan laajemmin. Tämä hallituspohja syntyi suunnitellen ja pitkän pohjatyön tuloksena.
Ei kinata Väyrysestä. Ammattimies hän varmaan politiikassa on asiakysymyksissä, mutta politikoi kuitenkin tavalla, jolla keskusta menetti yhteistyömahdollisuutensa sdp:n kanssa ja joutui kokonaan ulos vallasta. Semmoinen haastaminen ei minusta ole koskaan viisasta.
Demareiden yksinvallasta ja sen haitoista ei riitaa taida syntyä. Sorsa ja Koivistohan siinä arkkitehteja olivat, kun saivat viedyksi sdp:n niin vasemmalle, että SKDL kuihtui vasemmistoliitoksi ja kommunistit muutaman vielä pienemmän sirpalepuolueen ortodoksikerhoiksi. Jos Väyrynen esti äärivasemmistolaisen Sorsan nimityshankkeita, niin siitä ilman muuta Väyryselle plussat.
Sinipunaa keskusta sa kiittää siitä, että se nousi suurimmaksi puolueeksi 1991 ja myös 2003 ja 2007.
Nykyisestä yhteistyöstä olemme samaa mieltä. Kunnioitan Vanhasta paljon juuri siitä syystä, että hän on aina ollut hyvin johdonmukainen ja pitkäjänteinen mm. siinä, miten hän johti keskustan kenttäväen tekemään Niinistön vaalityötä 2006 presidentinvaalin 2. kierroksella, ja etenkin siitä, miten Vanhanen perusteli hallituskokoonpanonsa voitettuaan 2007 eduskuntavaalin.
Keskustan ja kokoomuksen oli jo korkea aika aloittaa yhteistyö. Siitä lankeaa kaikki kunnia Matti Vanhaselle. Punamultaporukkaahan keskustan puolueväestä on edelleen aivan liian iso osa.
"Punamultaporukkaahan keskustan puolueväestä on edelleen aivan liian iso osa."
Mikä sinä olet arvostelemaan keskustan kenttäväkeä? Pitäisikö keskustan kenttä vaihtaa jos se ei satu sinua miellyttämään?
Kyseessä ei ole arvostelu vaan mielipide siitä, että punamultaporukka on "aivan liian iso" minun mielestäni.
Mielipiteeni puolestaan perustuu tehtyihin haastattelututkimuksiin, joissa enemmistö vastanneista keskustan puolueaktiiveista on kannattanut punamultaa ja vähemmistö porvariyhteistyötä.
Se miellyttääkö asetelma minua ei ole olennaista, mtta mielipiteeseeni minulla on mielestäni oikeus ja myös oikeus kirjoittaa mielipteeni tänne.
Olisi minulla oikeus arvostellakin, jos niin haluaisin etkä sinä sitä pysty estämään.
Näin on. Mielestäni kyselyjen punamultamyönteisyys ei vastaa todellista henkeä keskustan sisällä. Kaipuu punamultaan on suurin suurien ikäluokkien joukossa, koska he ovat tavallaan kokeneet oman elämänsä kehityksen - Suomen nousun kehitysmaasta hyvinvointivaltioksi - paitsi omaksi, myös punamultapolitiikan ansioksi. Ymmärrettävää toki. Mutta hyvin vähän on analyyttisia perusteita sille, miksi tuo yhdelmä sopisi tähän aikaan. Emme elä enää sääty- emmekä korporaatioyhteiskunnassa, joten luokkaerojen sijaan aidosti aatteet, ihanteet ja tavoitteet alkavat ohjaamaan poliittisia valintoja.
Punamulta on jo asetelmana historiallisen jakopuolueajan korporatiivinen jäänne, jossa keskusta (MTK) ja vasemmisto (ay-liike) sopivat keskenään valtion budjetin sisällöstä ja etuuksien jaosta kumoikin omille kannattajilleen. Keskusta edusti silloin myös teollisuuspiirejä yhdessä rkp:n kanssa, kun idänkaupasta sovittiin kauppavaltuuskunnissa ja teollisuus tarvitsi tukiaisia pysyäkseen kannattavana länsiviennissä, jossa hinta oli pudotettava huonoa laatua vastaavalle tasolle.
Onneksi se osa keskustaa, joka ymmärtää, millaista on toiminta markkinoiden ehdoilla toimivassa, globaalissa kilpailutaloudessa, on kasvamassa ja myös saamassa valtaa, vaikka sisäiset kasvukivut nyt koettelevatkin keskustan eheyttä.
Edustan suuria ikäluokkia ja juuri siksi en kaipaa takaisin Kekkosen aikaan, suljettuun talouteen ja demokratiaa halveksivaan puoluevaltaan.
Vanhanen on nostanut keskustan ylös nykyaikaan ja uudistusten kärkeen. Jos joku suurista ikäluokista tätä vastustaa, niin minä ilmoitan olevani täysin päinvastaista mieltä ja kannatan Vanhasta.
Keskustan paradoksi on Suomen kaikkien puolueiden paradoksi. Ei ole alaa tai sosiaalista asemaa, johon ei vaikuta kansantaloutemme ja tuottavuutemme kilpailukyky globaalissa taloudessa. Kaikissa puolueissa on hörhöjä, jotka luulevat, että Suomi voisi muodostaa suloisen saarekkeen jonnekin maailman realiteettien ulkopuolelle. Niinhän ne monet luuli Islannissakin...jossa kai nykyään sanotaan "dasvidanija"... Näitä hörhöjä on tietenkin eniten Vasemmistossa ja Perussuomalaisissa, vähiten Kokoomuksessa, RKP:ssa ja Keskustassa. Yllättävää ehkä sinulle, mutta maanviljelijät ovat tämän tajunneet paljon ennen muita väestöryhmiä. Katsopas nykyistäkin WTO-neuvottelukierrosta: maatalous on pääkysymys kaikille suurille osapuolille ja siksi sidottu muihin kysymyksiin. Näin me nykyökyt olemme osana maailman kaupan järjestelmää ja älyämme sen paljon paremmin kuin joku äkkiväärä AKT:lainen tai jumiutunut paperimies.
Niinhän se on. Minun viestini koski sitä, että keskustassa suurten ikäluokkien joukossa on osin elämähistoriallisista syistä viehtymystä punamultaan. Siksi katson, että viestisi ei ollut vastaväite. Olen kanssasi samaa mieltä ja iloinen siitä, että kuulut keskustan kannattajien suurten ikäluokkien segmentissä sisukkaaseen vähemmistöön. Vanhanenkaan ei tosin voi olla vain Vanhasen hallituskumppani. joten tarvitsemme sinivihreiden kannattajien puheenvuoroja sinun ikäryhmässäsi eniten!
Minusta kukaan ei ole korvaamaton. Vaihdosten aika on käsillä ryhmässä. Ja nyt uusia nimiä. Ministereitäkin olisi hyvä kierrättää ja pakkoko sen puhemiehen nuijan on olla ikämiehellä. Olisi ihan hyvä joku kolmannen-neljännen kauden edustaja siihenkin. Niitä olisi tarjolla.
Kun ei aina vaan joku Rantakangas tai muu rientäisi näitä spekuloimaan julkisuuteen. Siinä on sitten myöhäistä mennä tekemään mitään kun yli-innokaat saisivat muutokset näyttämään vaatimustensa tulokselta. Niin kuin nyt tämä Neittaanmäki. Pölhökustaa luulee että pääministeri lähtisi virastaan eurovaaleihin. Voi Taivahan jumala!
Keskustan kenttä on jo nyt aivan liian vahva. Paikallisyhdistyksiä on aivan liikaa ja puoluekokoukset aivan liian suuria, koska jokaisella puolueen jäsenellä on käytännössä mahdollisuus niihin osallistua, koska jokaisella paikallisyhdistyksellä on oikeus vähintään yhteen paikkaan.
Meitsin kunnassa on kunnallisjärjestö plus about seitsemällä kylällä oma paikallisyhdistys. Siis kylällä, jossa ei ole sataa asukasta saattaa olla oma keskustan paikallisyhdistys. Eivätkä nämä halua yhdistyä edes meidän 5000 asukkaan kunnassa yhteen, koska silloin paikallisyhdistyksen mahdollistama puoluekokouspaikka vaarantuisi.
Onko mitään järkeä, että Suomen keskustan puoluekokous on lähes Kiinan kommunistisen puolueen tai Yhdysvaltain demokraattien kokouksen suuruinen osallistujamäärältään? No ei.
Helevettiin kaikki pienet paikallisyhdistykset. Kunnista keskustaa äänestäneiden lukumäärän mukaan tietty määrä edustajia kokouksiin, jonka tietenkin valitsee kunnanvaltuusto.
Vaikka olenkin puoluesihteeri Jarmo Korhosen linjoilla keskustan kentän toimintatapojen uudistamisen suhteen, mielelläni näkisin hänen eroilmoituksensa ennen seuraavaa puoluekokousta. Korhonen keskustan sisäisenä oppositiona ei ole vakuuttanut ketään, mikä on toisaalta hyvä merkki, osoittaahan se, että keskustan kenttä ei ole altis poliittiselle populismille, tai ainakin sen, että populismille alttiit äänestäjät ovat valinneet suoraan perussuomalaiset.
Keskustan puheenjohtajan toimi on varmaan vaikeimpia, mitä Suomessa on tarjolla. Vanhanen on mielestäni pärjännyt varsin erinomaisesti. Tahtopolitiikka harvoin tuo sellaisia tuloksia kuin pyrkiminen yhteistyöhön kaikkien kanssa. Verrattuna ns. tahtopoliitikoihin Vanhanen on tehnyt töitä, eikä tuonut itseänsä tarpeettomasi esiin. Vanhanen on pystynyt hyvään yhteistyöhön ensin SDP:n kanssa Kokoomuksen ollessa oppositiossa ja nyt Kokoomuksen kanssa SDP:n ollessa oppositiossa. Jotain kuvaa se, että SDP todennäköisesti lähtisi seuraavalla vaalikaudella mielellään yhteistyöhön Vanhasen kanssa, jos vaalitulos antaisi siihen mahdollisuuden. Juuri nyt ei tosin näyttäisi punamulta kovin todennäköiseltä, jos gallupeihin on uskomista.
Onpa ihanaa lukea keskustalaisten omaa analyysiä, johon ei ole mitään lisättävää eikä mitään poistettavaa!
Korhosen vahingollisuudesta keskustalle ja sen tuleville yhteistyömahdollisuuksille en voisi ikinää olla enempää samaa mieltä.
Analyysi Vanhasesta on myös aivan erinomainen.
Samaa mieltä olen siitäkin, että sdp:ssä on nyt vahvat punamultahalut, kun se Heinäluoman johdolla ja urpilaisen jatkamana on leimannut kokoomuksen ja keskustan kokoomuslaisuuden syypääksi kaikkeen mahdolliseen pahaan.
Sinipuna ei ole uskottavaa, jos sdp pääsisi valitsemaan.
Minun mielestäni keskustalla on vain yksi vaihtoehto kannatuksensa kääntämiseksi takaisin kasvuun: sen eiintuominen, että hallituksen saavutukset hyvissä asioissa eivät ole kokoomuksen, vaan hallitusyhteistyön saavutuksia.
Sellaiset puheet keskustan sisällä, että keskusta muka kulkisi kokoomuksen talutusnuorassa pitäisi tyystin lopettaa, koska kokoomuksen käyttäminen kekustan sisäisenä lyömäaseena toisia keskustalaisia vastaan vahingoittaa koko keskustaa enemmän kuin mitään muuta.
Minähän vaadin vallankumousta sisältä päin. Kerron sinulle mitä se tarkoittaa. Jos paikallisyhdistyksien kokouksiin menevät ne ihmiset, jotka meitä oikeasti äänestävät ja kannattavat, nyös edustajat ja johtajat muuttuvat.
Korhosen mallilla kokousedustajat pysyvät prikulleen samoina eikä lukumäärä muutu, koska "mammuttia on mukava näytellä". Paikallisyhdistysten sulautus kunnallisjärjestöihin tai piirien yhdistäminen tehtäisiin korhosen mallilla siis siten, että kukaan ei menetä mitään.
Minun mallini on siis 100-0 parempi, koska se uudistaisi puoluetta. Minulla on siis hyvä teoria, mutta vain yksi käytännön ongelma. Miten helvetissä minä saan se 170 minua kunnallisvaaleissa äänestänyttä ihmistä tai edes 5% niistä mukaan päättämään ketä paikallisyhdistykseni lähettää mihinkään. No, ei tuo oo huonoissa käsissä nytkään, kun minä jaan paikat naapurin isännän kanssa ja hän on kanssa edistysmielisemmästä päästä. Taisipa olla Oulussa äänestämässä Alkiota niin kuin minäkin. Mutta me olemmekin semmoisia isäntiä, että on muutakin yritystä kuin maanviljelystä ja kierretty on muutakin kuin kärpäspaperia navetan kattoon.
"Jos paikallisyhdistyksien kokouksiin menevät ne ihmiset, jotka meitä oikeasti äänestävät ja kannattavat, nyös edustajat ja johtajat muuttuvat."
Ei siellä paikallisyhdistysten kokouksissa muita kuin keskustan kannattajia ole, vaikka kai sinne periaatteessa voisi muidenkin puolueiden kannattajia tulla. Ja jos eivät äänestäjät tule, niin mitä siitä, johan he ovat vaaleissa äänensä antaneet, ehkä juuri niille muutamalle suurisännälle. Ja jos niin on käynyt, niin kai silloin demokratia toimii.
Ehkäpä en tunne Korhosen mallia tarpeeksi hyvin, ainakin sellainen tunne tulee Ökyn vuodatusta lukiessa.
Meitsi siis haluaa keskustan kentän oikeasti demokraattiseksi, sellaiseksi, että jokaisella puoluekokousedustajalla on suurinpiirtein yhtä monen äänestäjän mandaatti kannettavanaan. Nykyäänhän keskustan puoluekokous näennäisestä suuruudestaan huolimatta ei ole järin demokraattinen, vaan se suosii pieniä kuntia ja niiden pieniä paikallisyhdistyksiä. Ehkäpä keskustan "rynnistys" kaupunkeihin olisi menestyksekkäämpi, jos kaupunkien keskustalaiset puolue-edustajat saisivat heille kuuluvan ääniosuuden myös puoluekokouksissa, joissa kuitenkin tehdään varsin merkittäviä päätöksiä puolueen linjasta.
Ei tuollaisia yhden kylän paikallisyhdistyksiä voi olla maaseudulla kuin jossain tietyssä osassa maata, jossa kylien pitkien välimatkojen takia tai jostain muusta syystä on syntynyt sellainen eriskummallinen perinne ja jostain vielä ihmeellisemmästä syystä se jatkuu siellä vieläkin.
Valtaosassa maata paikallisosastot ovat aina perustuneet kuntapohjalle ja nimenomaan pienissä kunnissa. Useampia kuin yksi kepun paikallisosasto/kunta on yleensä vain suurissa kaupungeissa.
Jatkossa tilanne kuntaliitosten myötä varmasti muuttuu sikäli että nykyiset kuntaosastot jäävät toimimaan siihen asti, että ne viimeisetkin paikalliosaston kokouksissa kulkevat rivijäsenet kuolevat pois. Sen jälkeen on kai sama, vaikka kuntaliitoskuntienkin paikallisosastot yhdistetään, sillä kunnan hallintoelimissä toimivt kokousväkihän on jo oppinut tuntemaan toisensa yhdistettyjen kuntien yhteisistä hallintoelimistä.
Otanpas ajankohtaisen esimerkin tyypillisestä keskustan paikallisyhdityksestä suomalaisessa keskisuuressa kirkonkylässä, about 5000-10000 asukasta. Kirkonkylällä on paikallisyhdistys, jolla 250 jäsentä ja se saa 10 edustajaa kunnallisjärjestön kokoukseen, jossa jaetaan luottamushenkilöpaikat valtuustokaudelle 2009-2012. Sitten on 10 kylillä olevaa paikallisyhdistystä, joiden jäsenmäärä on 10- 50. jokainen saa paikan alkavaa 25 jäsentä kohden. Eli huntturiarvioina kirkonkylä 10, muut 20. Se koskee siis kunnan sisäistä jakaumaa. Ja se on ihan hyvä. Siitä saadaan tasapainoa kunnallisvaaleissa ääniä saaneiden ja toisaalta puolueen jäsenten edustajien kesken, kun valtuustoryhmä osallistuu kokoukseen, jossa paikat jaetaan.
Minusta tämä sopii paikallistasolle, jossa ihmiset päättävät oman kotikunnan asioista.
Mutta olet oikeassa: kun valitaan puoluekokousedustajia, jokainen py saa automaattisesti yhden, mutta isommat toisen edustajan vasta 1/100 periaatteella. Niinpä minun on pakko olla samaa mieltä kanssasi tavoitteiden suhteen. En vain millään usko, että Korhonen haluaisi leikata näiden nmyt 1/8 tai 1/40 puoluekokousedustusta.
Meillä tämä ei ole ongelma, mutta meillä onkin toimivissa yhdistyksissä vähintään se 30 jäsentä. Ja on ihan selvä asia, että kunnallisjärjestön vaalikokoukseen ei ole asiaa, jos ei ole pidetty laillisia kokouksia ja ole esittää valtakirjoja.
Olisipa näin myös puoluekokouksen suhteen. Jos Korhosen "sulautusmalli" johtaisi siihen, että pienosastot eivät saisikaan enää 1/paikallisyhdistys puoluekokoukseen, niin sehän olisi mainio asia. Mutta kun minä epäilen, että häntä ei olisi alun perin valittu puoluesihteeriksi muuten kuin tällä vanhalla mallilla, niin että epäilen tokkopa tuo tuosta haluaa luopua. Minun malli oli siis uudistaa nämä kaikki tuhannet osastot sisältä käsin, mutta jos niiden edustusoikeus leikkautuisi samalla kuin ne yhditsyvät isompiin se olisi hyvä uudistus. Tätä uudistusta ja sen yksityiskohtia meidän pitää kysyä sieltä Apollonkadun puoluetoimistolta. Onko siellä sitten se järjestöpäällikkö Loukula joka tietäisi. Tästähän voisi nyt tehdä aloitteen, kun meidän paikallisyhdistyksellä on kokous pian joulun jälkeen!
Tärkeintähän olisi, että paikallisyhdistysten kokouksiin osallistuisivat juuri ne ihmiset, jotka meitä kannattavat ja äänestävät - meilläkin ääniä on ainakin 4 kertaa jäsenten määrä. Ehkäpä osallistumisen kynnystä olisi hyvä madaltaa.
Et ole ehkä tutustunut tarpeeksi pienten keskustaenemmistöisten kuntien tilanteeseen. Käsittääkseni lähikunnissa tilanne on aivan samanlainen, siis paikallisyhdistyksiä on jokaisessa ilmansuunnassa ja niemen notkossa.
Olin juuri muutama viikko sitten keskustan kunnallisjärjestön kokouksessa, jossa kiltisti yritettiin ehdottaa yhdistymistä, mutta ketuiksi meni. Pienten kylien edustajat tyrmäsivät täysin ehdotuksen. Ja ketuiksi meni kokous sen jälkeen muutenkin, kun kaikista asioista piti äänestää, ja henkilövalinnoista vielä tietysti suljetulla lippuäänestyksellä. Perkele, jäi Idolsit katsomatta sinä sunnuntaina, kun meni niin saatanan myöhään, ovat ne äänestyksien organisoimiset yhtäkkiä niin helevetin hitaita, moisia ei nimittäin ole ennen tarvittu!
Perkelejumalautavittusaatana keskustalaiset ovat nykyään niin riitaista sakkia keskenäänkin, ettei siinä muiden puolueiden kanssa tarvitse kinata, ainakaan täällä meillä. Ihan omasta takaa löytyy riitakavereita. Kai ne on kuntaliitokset, jotka rassaa. Mutta kai sitä voisi pystyä yhteistyöhön vaikka asioista olisi eri mieltäkin. Vaikeaa se tuntuu olevan. Hubaisaa tosin on tämä touhu, muttei kovin viisasta.
Mutta: katsopa mitä vaastasin asiasta toisaalle. Pitäkää huoli, että ne ovat oikeita yhdistyksiä ja noudattakaa sääntöjä. Eikös se puoluesihteeri juuri pian leikkaa niitä yhistyksiä. Vai leikkaako? Joka tapauksessa sisäinen uudistuminen on tärkeämpää kuin rakenteiden tuijotus. Ajatustyö auttaa!
Vaikka itse asun pienten kepukuntien ympäröimänä, en ole ainakaan täällä läntisessä Suomessa törmännyt moiseen, että pienissä kunnissa olisi useampia paikallisosastoja. Ainoan maininnan sinua ennen olen kuullut yhdeltä pohjoissuomalaiselta kepulaiselta, joka huvittuneena mainitsi, että heillä päin on noin.
Otsikossa lienee tarvittava informaatio;-)))
Niin ja pitäisikö vielä mainita, että Keski-Suomen voi jättää huomiotta itään päin suunnistettaessa.
Itä-Savo, Itä-Kainuu, Pohjois-Karjala, Etelä-Karjala: ainakin noissa paikoissa valitettavasti asiat lienevät noin.
..harvinaista tällä sivustolla.
Itse kannatan toista puoluetta, mutta tunnen paljon keskustalaisia ihmisiä ja kuntapäättäjiäkin tunnen.
Kyllä se mistä kirjoitat, eli innostuksen puute on ollut aistittavissa jo pitemmän aikaa Keskustassa. Tätä puutetta lisää kuntaliitokset. Vaikka ne yleisesti hyväksytäänkin, niin niillä on politiikkaan passivoiva vaikutus.
Ennen valittiin joka kylältä valtuutettu, entisestä kunnasta 2-4 edustajaa, kyllä siinä tietysti vieraannutaan politiikasta. Täällä meillä päin on tälläinen liitostilanne. Keskusta jäi Kokoomuksen jälkeen toiseksi, vaikka sen piti olla täysi mahdottomuus. Tietysti asiaan vaikutti kun jotkut Keskustan änkyrät perustivat oman vaaliliiton, ja Koomuksen änkyrät olivat poliittisesti viisaampia ja vetivät tyytymättömät äänet itselleen ja puolueelleen.
Mutta kyllä teidän on se lapsellinen Korhonen potkittava ulos. Mies on turhan uhooja, ei mitään muuta. Hänen lija houkuttelee joitakin viljelijöitä, mutta ei niillä äänillä enää vaaleja voiteta.
Vanhasta ei voi syyttää muusta kun vähän innottomasta persoonasta. Ei hän niin huono ole kun jotkut väittävät. Hän tekee sen mitä pitääkin , vähän eleettömäsi, mutta kuitenkin kaiken mikä on mahdollista ollut.
Kilpailu on aina kovaa. Kokoomusta auttaa sellaiset nuoret ihmiset joita on tullut politiikkaan mukaan. He tuntevat markkinointia jo omansa työnsäkkin takia, ja se näkyy sitten heidän toimissaan. Tämä on myös kunallisella tasolla tärkeää.
Mutta politiikka on nousua ja laskua. Keskustalle tulee myös nousu aikoinaan, enemmin tai myöhemmin, onhan nämä suuret puolueet näyttäneet sitkeytensä.
mukava, kun tulit palstalle ja huomasit vielä harvinaisemman kirjoittajan, Ökyisännän, avauksen. Se on todellakin harvinaista herkkua tällä palstalla.
olen muuten kanssasi samaa mieltä, että nuoret voimat ovat kokoomuksen kasvun takana, koska nuoret ehdokkaat tuovat uusia äänestäjiä eivätkä suinkaan karkoita vanhoja.
Keskusta taitaa tässä olla samanlaisen junttahengen uhri kuin sdp:kin, eli vanhat sisäpiirin jäärät junttaavat aina samat ehdolle ja nämä taas eivät kiinnosta muita kuin omia vakiokannattajia, joita on joka päivä yhä vähemmän.
Kyllä ainakin kepukunnissa kepun kunnallisvaaliehdokkaat vaihtuvat mielestäni melko tiuhaankin johtuen muun muassa siitä, että aina iso osa vanhoista valtuutetuista luopuu jopa yhdekin kauden jälkeen turhautuneena siihen, ettei aidolle paikalliselle päätöksenteolle jää pakollisten menoerien jälkeen paljoakaan liikkumatilaa.
Kokoomuksella ei ole tietääkseni myöskään ainakaan nuorempia valtuutettuja kuin kepulla eli en ymmärrä, mistä nämä nuoret ehdokkaat voisivat muka niitä ääniä tuoda. Sen olen kuitenkin valmis allekirjoittamaan, että Sdp:llä noita nuoria ehdokkaita ja äänestäjiä on vähemmän kuin kepulla ja kokoomuksella.
No, nämä molemmat asiathan ovat kylläkin helposti tutkittavissa pelkällä matemaattisella laskennalla ilman mutu-tietoa tai tieteellisiä teorioita. Kunhan vain joku viitsisi.
Vaihtuvuus on suurtakin välillä. Tosin syystä olen kanssasi eri mieltä. Olen ollut neljä kautta valtuustossa ja aloittamassa viidettä tässä nelikymppisenä. Aloittaessani oli valtuustoryhmässä enemmän yrittäjiä, ammattiyhdistysihmisiäkin ja monialaisempaa väkeä kuin ehkä nyt on: syy on työelämän ehtojen ja toisaalta privatisoitumisen tarpeen - nehän ovat kääntöpuolia. Kun työelämä tutkmiustenkin mukaan vaatii yhä enemmän ja kun ihmiset haluavaat toisaalta yhä enemmän laatuaikaa perheen kanssa, niin yhteiskunnallinen osallistuminen taipuu. Ainakin meillä on ollut 30-40-ikäryhmässä poisjääneitä, jotka ovat olleet ihan kunnanhallituksen jäseniä tai lautakunnan puheenjohtajia. Vaikutuspaikoista siis ei ole ollut puute vaan ajasta.
Olen hyvin iloinen siitä, että meillä on 15 jäsenestä 4 minua nuorempia, nuorin 19. Ikäloppu en koe olevani itsekään, vaikka jo olenkin ollut nuoremmasta päästä mukana aikanaan.
Kirjoitin täysin yleisen mielikuvan tasolla ajatellen eduskunta- ja ministeriryhmiä, en niinkään kunnallisvaalien paikallistasoa.
ölö siis ota asiaa vakavasti. ;-)
Se on kuitenkin ikävää, jos kunnanvaltuutetut turhautuvat ja kyllästyvät jo yhden kauden jälkeen siihen, ettei heillä ole vaikutusvaltaa asioihin - ikävää ihan puolueeseen katsomatta.
Ilmeisesti kuntarakenne on edelleen aivan liian sirpaloitunut, jos valtuustot ovat vain pakollisten menojen siunaajia ja siinä mielessä turhien kokousten pitäjiä.
Nelikymppinen on sopivan ikäinen politiikkaan,varsinkin jos on kokemusta jo liki prikymmentä vuotta niin kuin Sinulla.
Toisaalta ikä on enemmän mielentila kuin fyysinen kysymys. Itse olin paljon vanhempi nelikymppisenä kuin nyt kuusvitosena. ;-)
Tarkoitan ettäolin nuorempana paljon konservatiivisempi, muutosvastarintaisempi, mustavakoisempi ja ehdottomampi eri vaihtoehtojen suhteen, kykenemättömämpi arvioimaan asioita neutraalisti ja paljon haluttomampi näkemään asioita "vastapuolen" näkökulmasta.
Jos kokemuksen karttuminen nuorentaa, niin sinulla on edessäsi nuorekas tulevaisuus kekustan uudistajien joukossa!.
Hyvää joulua vaan,
Jäbä.
>>>Ilmeisesti kuntarakenne on edelleen aivan liian sirpaloitunut, jos valtuustot ovat vain pakollisten menojen siunaajia ja siinä mielessä turhien kokousten pitäjiä.
Kun monta pientä yhdistetään, hallinto järkevöityy ja palvelujen tuotantoa voi hallinnoida pienemmin byrokratiakuluin.
Jos tulopuoli säilyy ennallaan, niin rahaa jää paljon enemmän valinnaisiin menoeriin, tämän voit uskoa ihan suoralta kädeltä.
Luuletko, että esim. Helsinki olisi koskaan yhdistynyt lukemattomista pikkukunnista nykyiseen muotoonsa, ellei näin olisi?
Mitkään tutkimukset eivät osoita, että hallinto järkevöityisi ja varsinkaan byrokratiakulut pienenesivät kuntaliitoksin. Jo lähtökohtana on, ettei yhdistettävien kuntien henkilökuntaa saa irtisanoa viiteen vuoteen.
Valmiiksikin suuremmista kunnista tiedetään, että siellä kuntavirkamiesten tehtäväkenttä on segmentoitunut enemmän kuin pienissä, mistä syystä heidän rinnalleen on palkattu hyvätuloisia apulaisia hoitamaan niitä asioita, jotka pienissä kunnissa yksi ainoa virkamies hoitaa toisella kädellään. On vaara, että kuntaliitoskunnissa omaksutaan tuo sama hallintokulttuuri niiden viiden vuoden aikana, joina henkilökunta voi elää ilman irtisanomisuhkaa.
Ja ennenkaikkea: suuri osa kuntien henkilökunnasta toimii sosiaali- ja koulutoimen kentällä, jossa ei käsittääkseni ole juurikaan eroja henkilökunnan määrässä suhteessa "asiakkaiden" määrään, mikäli henkilökuntaa ylipäätään on saatavissa riittävästi.
Edes kuntaliitoksia ajaneen valtiovallan taholta ei ole väitetty, että kuntaliitosten avulla kuntiin jäisi rahaa enemmän valinnaisiin menoeriin. Kuntaliitoksia on ajettu, jotta raha RIITTÄISI paremmin noihin valtion määräämiin menoihin ja koska isommassa sakissa esimerkiksi yhdelle harvinaisesta sairaudesta kärsivälle perheelle annettava apu ei saata koko kuntaa ongelmatilanteeseen.
Helsingin seudulla tilanne voisi ilman kuntaliitoksia olla sellainenkin, että kantakaupungilla olisi monenlaisia vaikeuksia ja sen pienet ympäristökunnat eläisivät paksusti hyvin toimeentulevien asukkaiden ja hyvän huoltosuhteen ansiosta.
Jos Helsinki olisi edelleen ryhmä pikkukuntia, täällä maksettaisi kaksikertaista kunnallisveroa.
Se on tuon leivinuunissa paistamisen suhteen oltava tarkkana. Nyt näyttää siltä että mittarit värähtelevät myönteisesti. Ja on kotimaista! kiitoksia kaikille hyvästä ja ylösrakentavasta keskustelusta! Minä menen nyt vahtaamaan tuon kinkun kypsyyttä emännän kanssa. Kuulemisiin. Ei sitä hirviän paljon taas pyhien jälkeen olla yhteyksissä. Sillon tällön ja ehkä ennen laskiaista! Hyvää joulua teillen, semminkin kun ei tämä avaukseni saanut yhtään häiriöihmistä liikkeelle vaan asiallista keskustelua!
Öky
Ovat aloittaneet ryyppäämisensä samalla kun kartuttavat sähköyhtiöiden kassaa vuoden 2008 suurimmalla sähkönkulutuspiikillä. Uuni, glögipannu ja kaikki jouluvalot päällä samaan aikaan.
Meitsi keitti tänä vuonna kinkun oluessa (keitinvedessä lisänä sipulia, valkosipulia, inkivääriä, neilikkaa ja kokonaisia mustapippureita). Sitten otin kamanan pois ja annoin pintaan väriä plus poltin läskit pois 300 asteisessa uunissa. Hitto, kun tuoksuu hyvälle! Otin juuri pois uunista, mutten vielä maistanut, jääköön huomiseen.
Ja kotimaista tietenkin on kinkku. HK:n seitsemänkiloinen juhlakinkku mahtuu 10 litran kattilaan, kun pikkusen potkasta sahaa pois.
Hyvää joulua kaikille! Meitsikin siirtyy joulutauolle. Riippuu sukulaisvieraiden tylsyysasteesta tauon pituus. Valitettavasti nimittäin sukulaisiaan, eikä varsinkaan niiden naimia kaiffareita voi valita;-)) No on niistä suurin osa lähes järkeviä....
väänsit superjoulukinkusta kun olet sen syönyt. Väri, muoto, haju, elastisuus, vai oliko kenties roiskerappauslaastia muistuttava jätös. Todella hyvää ja maukasta kinkkua on syöty jos päästö muistuttaa sirpalepommin räjähdystä rikkoen WS astian. Älä kokeile tätä kotona.