Monesti ennustajaukkona oikeaan osunut Jouko Tyyri haluaa sanoa ääneen ja selkeästi myös poliittisia asioita, jotteivät ne toteutuessaan tulisi liian suurina yllätyksinä.
Kirjailija Jouko Tyyri oli lähdössä Johannes Virolaisen juhliin Karjala-taloon ja odotti innokkaasti Karjalaisten laulun kajahtamista. Hän lisäsi: "Minäkin vielä ehdin suomalaiseen Viipuriin!"
Karjala saadaan takaisin Laatokan länsirantaa myöten, hän uskoo. Venäjän taloudellinen katastrofi on niin täydellinen, että "ne tulevat pyytämään apua".
Tyyri on ennenkin ennustanut oikein. Hänelle naurettiin, kun hän kolumnissaan 1978 ilmoitti, että Neuvostoliitto ei ollut enää elinkelpoinen.
Hän oli kuitenkin varma asiastaan: hän oli lukenut ranskalaisten geopoliitikkojen ja presidentti Reaganin asiantuntijoiden kirjoituksia ja saanut tietoja virolaisilta ystäviltä.
Unescon kokouksessa Pariisissa hän sanoi, että Berliinin muuri kaatuu. Se kaatui viisi päivää myöhemmin.
Maksukyvytön Venäjä on nyt verkostoitunut fiasko: tuho leviää koko järjestelmään, ponnistus-pohjaa ei ole missään. Tilanne "purkautuu tänä keväänä, tulee suuri katastrofi, romahdus". "Se on meille ikävää", Tyyri lisää.
Valtioiden päämiehet vaikenevat kohteliaasti, mutta Tyyrin mielestä asia pitää sanoa julki, jottei se olisi liian kova sokki.
Hän miettii Urho Kekkosen käsitystä Neuvostoliitosta. Aiemmin hän arveli, että Kekkonen uskoi Neuvostoliiton järkkymättömään mahtiin vielä 1970-luvun puolivälissä.
Juhani Suomen Kekkos-elämäkerran uusi osa on saanut hänet toisiin ajatuksiin.
Tyyri kävi samaa koulua kuin Kekkosen pojat; hänestä tuli perhetuttu. "Olin pikkuisen pihkassa Sylviin." Urho Kekkonen oli hänelle "viisas ja väkevä isä" myös poliittisesti, demokraatti ja tasavaltalainen.
Ylioppilaslehti oli Tyyrin kirjoittajakoulu. Akateemisen-radikalismin aallonharjalla hän aikanaan luonnosteli Kekkoselle konservatoriossa pidetyn kuuluisan puheen. Mallina oli Algeriassa puhunut Charles de Gaulle, joka levitti pitkät kätensä ja julisti: "Minä ymmärrän ja syleilen teitä".
Kekkonen otti nuoret käyttämään valtaa ja kesytti radikalismin taitavammin kuin de Gaulle. Syntyi byrokraattinen Suomi, SDP:stä tuli virkamiespuolue.
Tyyri ihaili Kekkosta siksikin, että tämän polvet eivät notkuneet Kremlin edessä edes 1970-luvun alussa, kun Neuvostoliitto yritti vallankeikausta Suomessa.
Tyyri muistuttaa, että meillä oli melkoinen viides kolonna, joka halusi Suomesta Neuvostoliiton osavaltion.
Kulttuuriväki oli, ikävä sanoa, siinä puuhassa ylimpänä. Jouko Turkka moitti vallankumouksen Joensuun torilla.
Se kuulostaa nyt hullunkuriselta, mutta ahneen supervallan naapurissa se oli totisinta totta, minkä Tyyri sanoi heti julki.
Tyyri haluaisi selkeäsanaisen tutkimuksen uusstalinismin ajasta. Pohjan saisi helposti aikaan katsomalla läpi Tiedonantajan julkaisemat vapputoivotusten nimilistaa.
Helsingin Sanomain kolumnissa 1976 hän kääntyi Kekkosen viidettä presidenttikautta vastaan, vannoutuneista kannattajista kaiketi ensimmäisenä. Se ei ollut isäkapinaa vaan "kirjailijan strategiaa". Jo Kekkosen valinta poikkeuslailla oli hänestä mieletöntä: Suomessa ei enää ollut tasavaltaa.
Tyyri on halunnut säilyttää vapautensa ja vaihtanut työpaikkaa tiheästi. Savon Sanomille hän on ollut uskollinen ja kirjoittanut siihen kohta puoli vuosisataa.
---------------------à
Jouko Tyyrin 70-vuotishaastattelu HS:ssa 8.2.1999
Kirjailija Jouko Tyyri oli lähdössä Johannes Virolaisen juhliin Karjala-taloon ja odotti innokkaasti Karjalaisten laulun kajahtamista. Hän lisäsi: "Minäkin vielä ehdin suomalaiseen Viipuriin!"
Karjala saadaan takaisin Laatokan länsirantaa myöten, hän uskoo. Venäjän taloudellinen katastrofi on niin täydellinen, että "ne tulevat pyytämään apua".
Tyyri on ennenkin ennustanut oikein. Hänelle naurettiin, kun hän kolumnissaan 1978 ilmoitti, että Neuvostoliitto ei ollut enää elinkelpoinen.
Hän oli kuitenkin varma asiastaan: hän oli lukenut ranskalaisten geopoliitikkojen ja presidentti Reaganin asiantuntijoiden kirjoituksia ja saanut tietoja virolaisilta ystäviltä.
Unescon kokouksessa Pariisissa hän sanoi, että Berliinin muuri kaatuu. Se kaatui viisi päivää myöhemmin.
Maksukyvytön Venäjä on nyt verkostoitunut fiasko: tuho leviää koko järjestelmään, ponnistus-pohjaa ei ole missään. Tilanne "purkautuu tänä keväänä, tulee suuri katastrofi, romahdus". "Se on meille ikävää", Tyyri lisää.
Valtioiden päämiehet vaikenevat kohteliaasti, mutta Tyyrin mielestä asia pitää sanoa julki, jottei se olisi liian kova sokki.
Hän miettii Urho Kekkosen käsitystä Neuvostoliitosta. Aiemmin hän arveli, että Kekkonen uskoi Neuvostoliiton järkkymättömään mahtiin vielä 1970-luvun puolivälissä.
Juhani Suomen Kekkos-elämäkerran uusi osa on saanut hänet toisiin ajatuksiin.
Tyyri kävi samaa koulua kuin Kekkosen pojat; hänestä tuli perhetuttu. "Olin pikkuisen pihkassa Sylviin." Urho Kekkonen oli hänelle "viisas ja väkevä isä" myös poliittisesti, demokraatti ja tasavaltalainen.
Ylioppilaslehti oli Tyyrin kirjoittajakoulu. Akateemisen-radikalismin aallonharjalla hän aikanaan luonnosteli Kekkoselle konservatoriossa pidetyn kuuluisan puheen. Mallina oli Algeriassa puhunut Charles de Gaulle, joka levitti pitkät kätensä ja julisti: "Minä ymmärrän ja syleilen teitä".
Kekkonen otti nuoret käyttämään valtaa ja kesytti radikalismin taitavammin kuin de Gaulle. Syntyi byrokraattinen Suomi, SDP:stä tuli virkamiespuolue.
Tyyri ihaili Kekkosta siksikin, että tämän polvet eivät notkuneet Kremlin edessä edes 1970-luvun alussa, kun Neuvostoliitto yritti vallankeikausta Suomessa.
Tyyri muistuttaa, että meillä oli melkoinen viides kolonna, joka halusi Suomesta Neuvostoliiton osavaltion.
Kulttuuriväki oli, ikävä sanoa, siinä puuhassa ylimpänä. Jouko Turkka moitti vallankumouksen Joensuun torilla.
Se kuulostaa nyt hullunkuriselta, mutta ahneen supervallan naapurissa se oli totisinta totta, minkä Tyyri sanoi heti julki.
Tyyri haluaisi selkeäsanaisen tutkimuksen uusstalinismin ajasta. Pohjan saisi helposti aikaan katsomalla läpi Tiedonantajan julkaisemat vapputoivotusten nimilistaa.
Helsingin Sanomain kolumnissa 1976 hän kääntyi Kekkosen viidettä presidenttikautta vastaan, vannoutuneista kannattajista kaiketi ensimmäisenä. Se ei ollut isäkapinaa vaan "kirjailijan strategiaa". Jo Kekkosen valinta poikkeuslailla oli hänestä mieletöntä: Suomessa ei enää ollut tasavaltaa.
Tyyri on halunnut säilyttää vapautensa ja vaihtanut työpaikkaa tiheästi. Savon Sanomille hän on ollut uskollinen ja kirjoittanut siihen kohta puoli vuosisataa.
---------------------à
Jouko Tyyrin 70-vuotishaastattelu HS:ssa 8.2.1999
Vastaukset 8
Vanhimmat
Julkaisi vain neljä kirjaa, tuskin yhtä edes vuosikymmenessä.
”Kirjailijat eivät oikeastaan julkaise kirjoja….”
http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=23&t=224&a=1472
Viipurissa, vanhassa venäläisessä kaupungissa.
Tyyri kuoli 9.5.2001 patikkamatkalla Compostelaan katolilaisten pyhiinvaellusreitillä Pohjois-Espanjassa.
Kyllä tutkimusta tarvitaan, mutta eikö ensin pitäsi tutkia, kuinka monta sataa tuhatta nämä UKK:n ja Tyyrin ihailemat neuvostoliittolaiset tappoivat ”Puhdistus” (kirjoittanut Sofi Oksanen) työssään viime vuosisadalla:
http://lists.memo.ru/index1.htm
Memo.ru = luettelo Neuvostoliitossa teloitetuista kansanvihollisista; suhteellisesti suurin ryhmä olivat suomalaiset (inkeriläiset), joista kaikki olivat kansanvihollisia.
hän vain "tasapainoili" näitten kusipäitten kanssa...
Pro Kekkonen
Vai ei ihaillut Neuvostoliittoa ja Stalinia.
Kuuntelepa tuosta, niin saat oikeaa tietoa itsensä Urkin suusta:
http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=1&ag=7&t=&a=1068
minkä joku Honkaliittolainen tai sen puolueen edustaja mitä sinä kannatat on puhunut?
Satuin olemaan Moskovassa tärkeällä Suomen ja Neuvostoliiton välisellä liikeneuvottelumatkalla samana päivänä, kun Neuvostoliitto vyöryi miehittämään Afganistanin.
Aamulla aamiaispöydässä jo puretussa mahtavassa Hotelli Rossijassa ministeriön virkamiehet tulivat kyselemään meiltä suomalaisilta, mitä 100.000 puna-armeijan sotilasta tekee Afganistanissa. Me emme tietenkään osanneet auttaa vastaamisessa.
"No tietenkin he etsivät sitä tyyppiä, joka pyysi apua" olisi ollut oikea vastaus. Se osoittaa, miten eri maailmoissa me pokkurointisuomalaiset ja edistykselliset venäläiset elivät jo silloin.
Ei ne pärjää ilman meitä, venäläiset.