Olen ensikertaa käymässä tällä palstalla ja lueskelemassa kirjoituksia. Kuulin ystävältäni että täällä olisi tällainen palsta. Täällä on ihan hyviäkin keskustelua, ja ennenkaikkea asiallisia, monista aiheista. Mutta osa keskusteluista laittoi hälytyskellot soimaan: nyt on tehtävä jotain!. Vanhoillis-lestadiolaisena uskovaisena haluaisin sanoa uskonsisarilleni ja -veljilleni, että tämä EI ole hyvä ja oikea paikka tällaisille keskusteluille. Viestien kirjoittajan todenperäisyyttä ei tiedetä, joten tällaisessa tilanteissa harhaoppi on lähellä, jopa vaarallisen lähellä. Toki on hyvä, että tällaisia keskusteluja käydään ja "esitellään" uskonnäkemyksiämme muille, mutta tämä ei ole se sopiva tapa siihen. Nimimerkin taakse on helppo kätkeytyä, ja kukapa tietää mitä minkäkin nimimerkin takana on? Tästä aiheesta oli erinomainen kirjoitus muutamaviikkoisessa Päivämiehessä. Tokihan on selvää, että todellisuudessa tällaisia keskusteluja ei kovin useasti naamatusten tule käytyä. En halua ilmaista, että me uskovaiset olisimme eristäytyneitä muusta maailmasta, mutta kaikkein "turvallisin" keskustelutapa olisi kuitenkin naamatusten, ja muiden liikkeiden "jäsenet" voisivat keskustella näkemyksistämme saarnaveljiemme kanssa, jotta vältyttäisiin harhaopilta.
ei oikea paikka!!!
saattomies
342196
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Tämä on vaarallinen paikka vl-saarnaajille, koska täällä vanhoillislestadiolaiset saavat Raamatun TOTUUTTA vl-saarnamiesten opettamien harhaoppien tilalle.
On iso uhka, että yhä suuremmat vl-joukot alkavat kyseenalaistaa vl-harhaoppeja. Sitä vl-saarnamiesten on syytä pelätä.
samalla tavalla hupun vetäminen ihmisten silmille kuin vl-seuroissa.
Sori.
pyrimme katsomaan myös sitä maailmaa, minkä keskellä elämme. Emme halua olla maailmankaan ta-
pahtumien suhteen sokeita, mutta haluamme ammentaa elämän voiman Jumalan sanasta. Kun uskovaise, erityisesti nuoret vierailevat täällä, on hyvä muistaa, että täällä kirjoittaa koko kan-
sakuntamme kirjo. Mutta emme halua myöskään eristäytyä maailmasta. Olemme suolana ja pipurina täälläkin.
On tämä oikea paikka siinä mielessä,jos ei uskalla oman porukan keskellä tuoda julki mielipiteitään. On selvää, ettei seurakunnassa toisinajattelua suvaita ja ainakin tulee leimautuneeksi kerettiläiseksi. Tokihan siellä seurakuntapäivillä puhutaan uskonasioista, mutta eriäviä mielipiteitä ei kukaan uskalla esittää. Keskustelut ovat vain sen tyylisiä, että näinhän sen täytyy vain olla. Mitään siellä ei voi kyseenalaistaa tai esittää epäilyksiä. Kaikkien pitää olla vain samaa mieltä ja toisinajattelulle tai arvostuksille ei ole sijaa. Olispa siellä edes kysymyslaatikko, johon voisi etukäteen jättää eteistilassa alustusta koskevia mieltä vaivaavia kysymyksiä, mutta kun ei. Pitää mennä seurakunnan eteen puhumaan, muuten ei voi ajatuksiaan tuoda esiin. Suurin osa ei uskalla käyttää puheenvuoroa suuren yleisön edessä. Monesti saarnamiehet itse käyvät siellä sanomassa kokeneina sananjulistajina tuttuja fraasejaan. Itse uskaltauduin kerran kovan mielenkohun jälkeen puhumaan vähän niinkuin arvostelevasti. Sen jälkeen puheenjohtaja vähän ironisesti kommentoi puhettani ja vähätteli. Katsoin viisaammaksi olla hiljaa, enkä ole sen koommin julkisesti esiintynyt. Ei meistä monestakaan ole julkiseksi esiintyjäksi seurakunnassa. Siksi on tärkeää, että on tälläinen palsta, jossa voi keskustella nimettömänä. Palstan puheenvuoroista näkee, että sanomat ovat joillakin hyvin lyhytsanaisia, mikä kielii siitä, että heillä on vain ilkikurinen tarkoitus rienata.Meitä kunnon keskustelijoita kaivattaisiin lisää. Tämä on tärkeää, eikä siitä saa yllyttää lopettamaan sen takia, ettei se uskovaiselle sovi. Tämä voi todelliselle etsivälle olla myös avain uskon salaisuuksien käsittämiseen. Tänne tarvitaan kuitenkin sanan selittäjiä, miksi on näin ja miksi uskomme näin. Perusteluksi ei riitä se, että uskomme näin, koska isäimme ovat ennen aina näin uskoneet. Olenpa ollut kerran hoitokokouksessakin ja vältän visusti sinne toista kertaa joutumasta. Yritin silloin esittää lukuisia kysymyksiä uskomme perusteista ja vastaus oli lyhykäisyydessään vain:"Kuule rakas veli!" Sinun ei tarvitse miettiä ollenkaan näitä asioita, sillä ne on Herra Jeesus Kristus ennen sinua jo valmiiksi miettinyt ja valmistanut. Sinun ei tarvitse muuta kuin uskoa veriruskeat syntisi anteeksi Herran Jeesuksen kalliissa ja maahan vuotaneessa veressä visusti säkkiä myöten , niin sinulla on rauha ja hyvä omatunto. Arvaa miten kävi ? Meni vähän aikaa, niin tunsin mieleni entistäkin ahdistuneemmaksi. Ei asia ole sillä hyvä, että lakaistaan roskat maton alle. Kyllä uskossa oleminen tarvitsee syvällistä keskustelua. Tässä uskossa on ahdistuneita vaikka kuinka paljon. Siksi tarvii olla käytössä luotetava keskustelukanava. Se ei ole hyvä, että se on vain saarnamies, koska hän on sidottu omaan kantaansa, eikä voi siitä piiruakaan poiketa.
Pari vuosikymmentä sitten eräs lestadiolainen kirkkoherra teki itsemurhan, kun oli niin perin juurin ahdistunut uskossaan. Tämä oli sitä eriseura-aikaa, jolloin uskovaiset syyttelivät toisiaan kuivasta hengellisyydestä ja vaikka mistä. Naimattomia naisia lähtee seurakunnasta pois, kun eivät kestä enää naimattomuutta ja menevät naimisiin ei uskovaisen miehen kanssa. Ei, kyllä avoimuutta täytyy löytyä seurakuntaan, jos aijotaan pitää ahdistukset poissa seuraväen mielistä. Tämä "Jumalan Valtakunnan Kansa" on vähän samanlaista kuin Neuvostoliiton kommunismi aikoinaan, jossa annettiin ulospäin sellainen kuva, että meillä on kaikki asiat hirveän hyvin ja muitten pitäisi ottaa oppia. Toisinajattelua ei sallittu, eikä mitään mielipiteitä, vaan pitää aina julistaa samaa liturgiaa, joka lestadiolaisuudessa kuuluu näin. Jumalan valtakunta on ainoa oikea usko maanpäällä, jossa jumalan valtakunnan lapset asuvat ja heillä on sama rakkaus ja rauha aina keskuudessaan. Jumalan sanaa saarnaa jumalan lapsille pyhän hengen täyttämät jumalan palvelijat, jolla ainoilla on pyhä hengen valtuus ja voima saarnata syntejä anteeksi. Ihmisillä täytyy siis olla kanava, jossa he voivat purkaa itseään ja paineitaan. Seuroissa ei sellaista kanavaa ole ja vaikka oliskin, niin on varmaa, että jos se henkilö, joka on kertonut ahdistuksistaan, ei nöyrry parannukseen ja ala elämään opin mukaisesti, ei häntä hyväksytä jumalan valtakunnan lasten keskuuteen.
...tuoda esiin minunkin mielipiteeni. Vastikään nuortenillassa ajattelin ihan samoja asioita. Ei kukaan uskalla esittää julkisesti eriäviä mielipiteitä. Mutta jos esittää, leimataan helposti epäuskoiseksi ja kehotetaan olla miettimättä turhia. Tai sitten keskusteluilloissa puheenjohtaja sivuuttaa vääränlaiset mielipiteet ilman kommentointia tai juuri niin kuin sinun kohdallasi mitätöimällä. Mutta ei ne kielletyt ajatukset useinkaan siitä mihinkään häviä, ahdistaa vaan kovasti.
On terapeuttista lukea, että muillakin on samanlaisia ajatuksia tai yleensäkin kirjoittaa ulos asioitaan. On hyvä, että on epävirallinen paikka, missä voi yksilöt nimettönä kertoa omia asioitaan ilman leimaamisen pelkoa.
Eikä tämä palsta ole vain sitä varten, että ns. virallista kantaa tuodaan esille epäuskoisille, ihan kuin jotain propagandaa. Tyyliin me emme tee, me uskomme, me emme halua...ikäänkuin ulkoa opittuina loruina. Jotkut paheksuukin, että liikkeeseen kuuluvat kirjoittavat tänne negatiivisiä asioita lestadiolaisuudesta ja levittää asiat ns. kaikelle kansalle. Eikös se usko kuitenkin ole tärkein asia eikä se, että liike pysyy kiinteänä ja tietty yhtenäinen kuva säilyis ulospäin?
Olet rehellinen ihminen. Lämpimiä ajatuksia sinulle!
Itse koen asian juuri päinvastoin kuin sinä (en tiedä johtuuko siitä, että olen elänyt maailmassa suurimman osan elivuosistani). Mielestäni me emme näytä mitenkään siloiteltua kuvaa ulospäin. Ulospäin näyttää miltä näyttää ja se herättää epäuskoisissa toisissa enemmän ja toisissa vähemmän kysymyksiä, mutta jokaisessa jotain (en ole vielä tavannut yhtäkään epäuskoista, joka olisi kaiken purematta niellyt tai edes pureskelun jälkeen sulattanut). Silti meillä on asiat todella hyvin. Paremmin kuin voisi edes kuvitella.
Jos keskusteluillassa menee heittämään jonkin vaikean kysymyksen/ argumentin voi olla liikaa vaadittu, että keskustelu lähtisi sille uralle ettö se ikään kuin vastaisi tyhjentävästi tähän kysymykseen. Kyllähän silti usein käy niin että jonkun esittämään kysymykseen palataan seuraavissa puheenvuoroissa.
Eikö mieltä painavista kysymyksistä olisi hyvä keskustella vähän pienemmässä piirissä? Omien saattajien kanssa tai sitten jos asia ei tunnu siinä selkiintyvän niin vaikka kahden kesken puhujan tms. kanssa? Itse olen näillä keinoin selvinnyt vaikeistakin ahdistuksista. Tietenkin kyseeenalaistamisessakin on omat rajansa. Mielestäni asioita saa ja pitää kyseenalaistaa, jos päämääränä on se, että Jumalan totuus kirkastuisi ja toteutuisi paremmin ja ihminen (tai hänen läheisensä) säilyisi paremmin uskomassa. Mutta jos kyseessä on jokin kyseenalainen motiivi (esim. hakee luvallisuutta synnille), on varmaan mahdollista että kysymys ikäänkuin sivuutetaan ja ruvetaankin hoitamaan kysyjän sielua.
Vaatii myös silmää huomata mikä on uskoa ja mikä kulttuuria. Kulttuuria voi selittä uskolla, mutta kaikki kulttuurissa ei ole uskoa. Eikä siten normista poikkeaminen syntiä. Tärkeintä olisi kuitenkin tutkiskella omaa sydäntään ja sitä, uskonko elävästi Jumalaan ja haluanko edelleen niin tehdä ja miksi juuri tämä asia minua painaa - onko kyseessä ajallinen vai hengellinen ongelma.
KIITOS. Jo tämä pieni tervehdys helpotti. Enemmän kuin tuhat sanaa
Laita seuraavalla kerralla vähän kappalejakoa, niin on helpompi lukea.
Siunausta!
Hyvä kommentti, mutta siinä ei vastattu varsinaiseen kysymykseen: Miksi saarnat ovat aina sellaisia kuin ovat ? Ehkäpä joku puhuja voisi vastata ?
Voi kiitos Arja kehuista. On mukavaa tietää, että meitä samanlaisia syntisiä on muitakin, eikä tarvitse yksin olla näitten sisäisten tuskiensa kanssa. Muille kirjoittajille sanoisin, että kirjoittakaa sievästi. On paljon mukavampaa, että ei kirjoita rumasti, koska niillä ei ole vastakaikua.
Eilen Hgin ry:llä ainakin oli klo 18 vähän "erilainen" saarna, kerrottiin historiaa Lutherin ajoilta ja anekaupasta jne. Oli ihan mielenkiintoista kuunneltavaa. Mutta pääasiahan saarnassa on kuitenkin sanoma Jeesuksesta meidän syntiemme sovittajana ja hänen lunastustyönsä täydellisyydestä, ei se siitä muuksi muutu vaikka sen laulaisi ilmoille.
Puhujat tekee työtään saamillaan lahjoilla ja usein ovat varmaan aika ahtaalla ja kiusattuinakin. He myös tekevät tätä sananpalvelijan työtään oman työnsä ja kotielämänsä ohella, uhraavat aikaa yhteiseksi hyväksi harrastuksiltaan ja perheeltään.
En oikein tiedä, mitä kaipaisit. Siis jotain mukaansatempaavampaa nuottia vai menevämpiä juttuja? Eilisestä puheesta jäi mieleen myös se, että monesti taitavilla saarnaajilla voi olla hyvinkin ajallisia lahjoja puhua ja paloa tehtäväänsä (esim. Saulus Tarsolainen), mutta siinä sivussa on sitten unohtunut se, että oma parannus on tekemättä.
Onkos se opetuslapsen tehtävä arvostella saarnaa? Olisi kauheaa, jos pitäisi kivuta puhujanpönttöön tietäen, että joku _taas_laskee_virheitäni! Jos ajattelee niin, ettei tuo ollut taaskaan keksinyt mitään uutta sanottavaa, luottaako silloin lupaukseen Pyhän Hengen läsnäolosta?
Toisaalta on vapaus olla tulematta seuroihin, jos saarna ei kiinnosta. Jeesuksenkin aikaan oli niitä, jotka lähtivät pois. Asia ei kolahtanutkaan, vaikka Jumalan poika oli puhumassa.
Kirjoitan sinulle lisää joskus paremmalla ajalla.
Voi lähteä pois jos ei kiinnosta...
Joskus voi olla hyvin arkissa mietteissä, ettei sana kosketa, mutta huonoja saarnoja en oo kuullu koskaan. Tämä on ihan oma mielipiteeni ja seuroissa käyn sydämen halusta.
Kyllä sitä tulee järkeiltyä ja pohdittua monenlaisia asiota. Meille ihmisille kun on anntettu aivot. Saattomiesten kanssa pienessä porukassa näistä asiosta on voitu avoimesti keskustella. Usein on saanu ilokseen huomata, etten ole ainoa pohdiskelija. Taivaan Isältä voi pyytää luotettavia saattomiehiä, visuja astioita, joiden kanssa voi ajatuksia vaihtaa vaikeimmistakin asioista. Monen kanavan kautta Jumalan avaa sanaansa.
Kerran kipuilin erään suuren kysymyksen edessä, enkä rohjennut siitä kenellekään puhua. Illalla laitoin kädet kyynärpäitä myöten ristiin. Sitten menin Ry:lle seuroihin. Puhuja veli Pyhän Hengen kautta kirkasti minulle tuon kysymyksen, ettei minun oo sitä sen koommin tarvinnut miettiä saati kyseenalaistaa. Se oli niin selkeää ja ymmärrettävää ja perusteltua tekstiä, ettei siinä jääny epäilyille varaa. Taivaan Isä oli kuullut rukoukseni. Se oli miltei hämmentävää.
Saarnamiehiä on yhtä moneksi kuin on meitä kuulijoitakin ja jokainen ilmoittaa taitonsa mukaan Pyhää sanaa, Taivaan Isän ilmoituksesta.
Myös aiheen aloittaneen kanssa olen pitkälle samaa mieltä.
Hyvä hyvä!
Kirjoitat tärkeästä asiasta! Tämä palsta on ihan vättämättömyys! Eihän vanh. lestojen keskuudessa hyväksytä mitään toisin ajattelua. Kukaan ei uskalla ilmaista eriäviä mielipiteitään itse porukan keskuudessa kun pelkää leimautuvansa ja joutuvansa syrjityksi.
Silti suurin osa elää täysin "kaks-naamasesti" salassa - ainakin vl-ns. sääntöjä vastaan. Nykypäivänä lähes kaikissa kodeissa on tv:eet, hyvin moni säännöstelee jollain tavalla lapsilukumäärää jne. Yhteisön sisältä seuranneena en jaksa aina ymmärtää koko touhua. Itsekin oon vain mukana sen sosiaalisen yhteisön takia. Kaikki sukulaiset ja tutut ovat siinä. Joka kerta kun oon seuroissa ajattelen mielessäni, et oon mä raukkis kun en pysty irtaantumaan tosta lahkosta. Kai sitä jotenkin pelkää menettävänsä ne tutut ja ystävät, jos irtoais..
hyvästä kommentista. Kuvaamaasi ilmiötä olen itsekin ihmetellyt lähisukulaisten kohdalla. Tutusta yhteisöstä on vaikea lähteä ja pakkolähtö (= poissulkeminen) saattaa aiheuttaa todella suurta ahdistusta...
Voi miten hauskaa, minä odotan sinun kirjoitustasi kovasti. Ties vaikka löytäisin uusia ulottuvuuksia elämääni.
Joskus on kyllä seurapuhe mielenkiintoinen, varsinkin kun sen pitäjä on historian tai uskonnon lehtori. Hehän ovat tottuneet puhumaan koulussa oppilaille, joten seurapuheessaan he puhuvat vähän samaan tyyliin, kuin puhuisivat luokassa opiskelijoille. Totta on , että monesti seurapuheet ovat yhtä lässyn lässyä, eli siinä ei ole ns. päätä eikä häntää. Onhan se parannuksesen teosta saarnaaminen tärkeää, mutta ei se saisi jäädä yksinomaan sillekkään tasolle. Onkohan puhujille annettu minkäänlaista puheopetusta. No papeille tietysti on ja opettajille, mutta kyllä nämä pystymettästä otetut maallikkopuhujat ovat melko surkeita esityksiä. Silloin puhe menee jaarituksen asteelle eli samojen fraasien jatkuvaan toistoon, joihin kriittinen kuulija väsyy ja kyllästyy.
Ennen kutsuttiin oulun puolessa erästäkin puhujaa länittäjäksi, koska puhe oli vaan sellaista jaaritusta. Eikös puheen tarkoitus ole se, että kuulijat pysyisivät hereillä ja kuuntelisivat sitä suurella mielenkiinnolla aivankuin kuuntelisimme jotain politiikkoa, jonka puhe saa kuulijoissa aikaan ahaa-elämyksiä. Tälläisiä oli esim. Veikko Vennamo, Niilo Ylivainio jne.
Lopuksi pieni vitsi kevennykseksi.
Saarnamies ja taksisuhari menivät kuoltuaan kolkuttelemaan taivaan portille. Pyhä pietari tuli avaamaan ja sanoi ottavansa taksisuharin sisään, mutta saarnamiehen hän ilmoitti jättävän ulkopuolelle.
Tiedusteltuaan syytä moiseen Pyhä Pietari totesi : Kun sinä siellä seuroissa saarnasit, niin kansa vain nukkui, mutta kun tämä taksisuhari kaahaili tuolla tienpäällä hurjaa vauhtia, niin ihmiset aina rukoilivat minua henkensä hädässä.
"Joka kerta kun oon seuroissa ajattelen mielessäni, et oon mä raukkis kun en pysty irtaantumaan tosta lahkosta."
Et ole raukkis. Moni on pystynyt irrottautumaan (tai irrotettu väkisin), mutta niiden jotka eivät pysty ei ole mitään syytä väheksyä itseään sen vuoksi. Irrottautuminen saattaa vaatia niin hirveästi voimaa ja kestävyyttä, ettei sellaista voi ihmiseltä vaatia.
Toivottavasti löydät itseäsi tyydyttävän polun elämässäsi!
"On tämä oikea paikka siinä mielessä,jos ei uskalla oman porukan keskellä tuoda julki mielipiteitään."
Noilla "tämä ei ole oikea paikka uskovaiselle" -kirjoittajilla tuntuu olevan sellainen lähtökohta, että oman porukan keskellä ON USKALLETTAVA tuoda mielipiteensä julki ja jos joku ei uskalla, vika löytyy hänestä itsestään. Olen tulkinnut heidän kirjoituksensa niin, että heidän mielestään kenelläkään ei voi olla mitään hyväksyttävää syytä keskustella mieluummin täällä kasvottomana ja nimettömänä kuin oman porukan keskuudessa. Tuntuu, että he kieltävät sen mahdollisuuden, että avoimelle keskustelulle lestadiolaisten kesken olisi jotain todellisia esteitä. Kuitenkin sinä tiedät ja minä tiedät, että esteitä on.
"Tokihan siellä seurakuntapäivillä puhutaan uskonasioista, mutta eriäviä mielipiteitä ei kukaan uskalla esittää. Keskustelut ovat vain sen tyylisiä, että näinhän sen täytyy vain olla."
Nuo keskustelutilaisuudet varmasti tyydyttävät monien lestadiolaisten tarpeet, ehkä enemmistön. Ne ihmiset, joilla ei ole mitään tarvetta kyseenalaistaa ja jotka eivät mistään hinnasta edes halua kyseenalaistaa, ovat täysin tyytyväisiä seurakuntapäiviin yms. sellaisina kuin ne ovat. Heidän mielestään juuri tällaisissa tilaisuuksissa usko rakentuu. Veikkaan, että ne ovat näitä samoja ihmisiä, jotka sitten tulevat hyvän uskovaisen roolissa tänne palstalle sisaria ja veljiä moralisoimaan (vrt. alkuperäinen kirjoittaja). -- Tässä en kyllä nyt noudata ohjettasi sievästi kirjoittamisesta. En ole vielä saavuttanut sitä kypsyysastetta, että kykenisin tai edes haluaisin aina sanoa sievästi.
"Olispa siellä edes kysymyslaatikko, johon voisi etukäteen jättää eteistilassa alustusta koskevia mieltä vaivaavia kysymyksiä, mutta kun ei."
Liian vaarallista?
"Itse uskaltauduin kerran kovan mielenkohun jälkeen puhumaan vähän niinkuin arvostelevasti. Sen jälkeen puheenjohtaja vähän ironisesti kommentoi puhettani ja vähätteli. Katsoin viisaammaksi olla hiljaa, enkä ole sen koommin julkisesti esiintynyt."
Aivan oikea ratkaisu. Sinulla on terve itsesuojeluvaisto.
"Ei meistä monestakaan ole julkiseksi esiintyjäksi seurakunnassa."
Mutta vika ei ole yksilöiden esiintymiskyvyttömyydessä, vaan seurakunnassa. Siinä hienovaraisessa kontrollissa, jota itsekin juuri kuvasit.
"Olenpa ollut kerran hoitokokouksessakin ja vältän visusti sinne toista kertaa joutumasta. Yritin silloin esittää lukuisia kysymyksiä uskomme perusteista ja vastaus oli lyhykäisyydessään vain:"Kuule rakas veli!" Sinun ei tarvitse miettiä ollenkaan näitä asioita, sillä ne on Herra Jeesus Kristus ennen sinua jo valmiiksi miettinyt ja valmistanut. Sinun ei tarvitse muuta kuin uskoa veriruskeat syntisi anteeksi Herran Jeesuksen kalliissa ja maahan vuotaneessa veressä visusti säkkiä myöten , niin sinulla on rauha ja hyvä omatunto."
Raivoni kuohahtaa, kun tuollaista luen. Itse osaat näköjään suhtautua siihen jo huumorillakin. Annoit kuitenkin oikein malliesimerkin uskonnollisesta väkivallasta.
"Ihmisillä täytyy siis olla kanava, jossa he voivat purkaa itseään ja paineitaan. Seuroissa ei sellaista kanavaa ole ja vaikka oliskin, niin on varmaa, että jos se henkilö, joka on kertonut ahdistuksistaan, ei nöyrry parannukseen ja ala elämään opin mukaisesti, ei häntä hyväksytä jumalan valtakunnan lasten keskuuteen."
Sinäpä sen sanoit.
Tulee mieleen "vl-kommunismi" = sinun on syytä pitää suusi kiinni. Kyllä me tiedämme, miten asiat ovat.
Jos sinulla on jotakin kysyttävää, niin kysy VAIN MEILTÄ, ettet saa muita hapatuksia itseesi = Raamatun TOTUUKSIA.
Esitin sinulle kysymyksen "Mikä olisi asiaa"
erässä vanhemmassa ketjussa.
Niin, mikä sinusta on kirjoittamisen arvoista täällä? Olisi kiva tietää.
Tyypillistä jutustelua turvallisuudesta
"saattomiehellä".
Yksin Kristukseen turvansa lukevan turvallisuus ei järky kuolemassakaan, saati sitten jonkun kirjoituksista netissä. Kukaan ihminen ei ole Kristuksessa elävälle uhka, vaan haaste ja mahdollisuus Kristukselle pelastaa tuo kurja.
Kristuksessa elävä ei vaihda kenekään kanssa osaansa, se on niin ihana. Jeesus on ihana ja turvallinen Ylimmäinen Pappi. Pitäisi tarkon tutkia, mitä linnaa puolustaa ja kenen riveissä seisoo.
Tutkitaanpa siis, mitä sitten tapahtuu, kun vielä omaa vanhurskauttakin väkevämpi tulee paikalle. Ja myös sitä kuka tuo kaikkein väkevin on, joka voittaa sen väkevän ja haarniskoidun.
Matt. 3:8 Tehkää sentähden parannuksen soveliaita hedelmiä,
Matt. 3:9 älkääkä luulko saattavanne sanoa mielessänne: 'Onhan meillä isänä Aabraham'; sillä minä sanon teille, että Jumala voi näistä kivistä herättää lapsia Aabrahamille.
Matt. 3:10 Jo on kirves pantu puitten juurelle; jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, siis hakataan pois ja heitetään tuleen.
Matt. 3:11 Minä kastan teidät vedellä parannukseen, mutta se, joka minun jäljessäni tulee, on minua VÄKEVÄMPI, jonka kenkiäkään minä en ole kelvollinen kantamaan; hän kastaa teidät PYHÄLLÄ HENGELLÄ JA TULELLA.
Matt. 3:12 *HÄNELLÄ* on viskimensä kädessään, ja *HÄN* puhdistaa puimatanterensa ja kokoaa nisunsa aittaan, mutta ruumenet *HÄN POLTTAA* sammumattomassa tulessa."
______________________________________________________________
OMAVANHURSKAUS ON todella HIRVEÄ PERKELE. Yhtään ei auta hänen ovelasti rakennettu ja pettävä kauneutensa ulkokuori. Sisältä sekä hän, että hänen pettämänsä ihmiset, ovat raatelevia susia, jotka eivät todellakaan Herran laumaa säästä.
Julkeasti he vetoavat Jumalan lakiin veljiä ja sisaria tuomitessaan. Siihen samaan lakiin, joka heidät tuomitsee kadotukseen, aivan varmasti, ilman Kristusta. Mutta kun he raukat LUULEVAT TÄYTTÄVÄNSÄ JUMALAN TAHTOA.
______________________________________________________________
Luuk. 11:17 Mutta hän tiesi heidän ajatuksensa ja sanoi heille: "Jokainen valtakunta, joka riitautuu itsensä kanssa, joutuu autioksi, ja talo kaatuu talon päälle.
Luuk. 11:18 Jos nyt saatanakin on riitautunut itsensä kanssa, kuinka hänen valtakuntansa pysyy pystyssä? Tehän sanotte minun Beelsebulin voimalla ajavan ulos riivaajia.
Luuk. 11:19 Mutta jos minä Beelsebulin voimalla ajan ulos riivaajia, kenenkä voimalla sitten teidän lapsenne ajavat niitä ulos? Sentähden he tulevat olemaan teidän tuomarinne.
Luuk. 11:20 Mutta jos minä Jumalan sormella ajan ulos riivaajia, niin onhan Jumalan valtakunta tullut teidän tykönne.
Luuk. 11:21 Kun *)väkevä aseellisena vartioitsee kartanoaan, on hänen omaisuutensa turvassa.
*)Siis omavanhurskaus saatana.
Luuk. 11:22 Mutta kun häntä väkevämpi karkaa hänen päällensä ja voittaa hänet, ottaa hän häneltä *kaikki aseet, joihin hän luotti*, ja jakaa häneltä riistämänsä saaliin.
*omaan, muka Jumalan tahdon mukaiseen kilvoitukseensa hän luotti*
Luuk. 11:23 Joka ei ole minun kanssani, se on minua vastaan, ja joka ei minun kanssani kokoa, se hajottaa.
Seura on siis Jeesuksen seura ja eriseura on se, seura joka ei Kristuksen kanssa ( so. evankeliumin voimalla) kokoa Jumalalle lapsia, vaan alkaa rakentaa omia seurakuntia, omien käsitystensä, isänsä säädösten ja omien tekojensa varaan.
Luuk. 11:24 Kun saastainen henki lähtee ihmisestä, kuljeksii se autioita paikkoja ja etsii lepoa; ja kun ei löydä, sanoo se: 'Minä palaan huoneeseeni, josta lähdin.'
Luuk. 11:25 Ja kun se tulee, tapaa se sen lakaistuna ja kaunistettuna.
Omavanhurskaus suuttuu kovin, jos ihminen iloisena ja synnistä vapautettuna uskoo Kristuksen avankeliumin ja ylistää Jumalaa hänen rakkaudestaan. Ei vihollinen pidä siitä!
Sitten kun ihminen lähtee oman vahurskauden osamaksulinjalle ja saastuu omasta pyhyydestään, eikä ole enää ilmaiseksi saatavalle evankeliumille kuuliainen, niin silloin on oksat pois koko hänen ympäristöstään. Silloin "pyhyys" alkaa oikein haista. Se tulee suusta ulos toisten kristittyjen tuomitsemisena ja pois leikkaamisena.
Luuk. 11:26 Silloin se menee ja ottaa mukaansa seitsemän muuta henkeä, pahempaa kuin se itse, ja ne tulevat sisään ja asuvat siellä. Ja sen ihmisen VIIMEISET TULEVAT PAHEMMIKSI KUIN ENSIMMÄISET."
Omavanhurskas ihminen on todella kamala ilmestys kaikkine tuomioineen ja oman itsehyvyytensä kanssa. Tämä saatana on rankka riesa kaikissa seurakunnissa. Sitä vastaan pitää saarnata ahkerasti parannusta.
Nuini vuodattaa....
tarkoita henkilöä, joka on luopunut uskostaan ja panettelee entisiä sisariaan ja veljiään, *KOIRA PALAA OKSENNUKSELLEEN*? Näistä ihmisistä sanotaan myös niin, että parempi heille olisi ollut se, etteivät olisi vanhurskautta koskaan tunteneetkaan.
Kyllähän sinulla mielikuvistusta on monni. Pitäisi kuitenkin lukea Jumalan sanaa, eikä kehitellä mielikuvitusta tarkoitushakuisesti.
Parannus on tehtävä, paitsi pahuudesta, niin jonkin ajan kuluttua myös omasta pyhyydestä.
Tällähän haarniskoitu varjelee kotiaan, kun se panee uskojansa lain täyttämisen ja isäin perinnäissäännösten liekanaruun. Haiseva tuomioihenki ja omahyväisyys on siitä seuraava ja johtuva kasvusto. Kristus ei ole silloin enää sen ihmisen Herrana, vaan omavanhurskaus.
Mihin tuossa Raamatunkohdassa viitataan, siellä se lukee ihan selvästi:
2 Piet 2:20-22:
"Jos he ovat päässeet eroon maailman saastasta tullessaan tuntemaan meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen mutta sitten taas vajoavat siihen ja joutuvat sen valtaan, heidän tilansa on lopussa pahempi kuin alussa. 21 Parempi olisi heille ollut, etteivät olisi lainkaan oppineet tuntemaan vanhurskauden tietä, kuin että he sen opittuaan kääntävät selkänsä pyhälle käskylle, jonka ovat vastaanottaneet. 22 Heidän on käynyt juuri niin kuin sananlaskussa sanotaan: "Koira palaa oksennukselleen", ja: "Pesty sika rypee rapakossa."
Lues uudelleen:
Luuk. 11:22 Mutta kun häntä väkevämpi karkaa hänen päällensä ja voittaa hänet, ottaa hän häneltä *KAIKKI ASEET, JOIHIN HÄN LUOTTI*, ja jakaa häneltä riistämänsä saaliin.
EI KOIRA OKSENNUKSEENSA LUOTA! Siinä on kyse taas epäuskoon lankeamisesta.
Mutta omavanhurskas luottaa siihen mitä hänen maalliset isänsä hänelle totuutena syöttävät.
Luottavat, vailla omakohtaista sydämen uskoa Jeesukseen Vapahtajaansa.
Evankeliumi on silloin kapeutunut ohueksi viivaksi. He uskovat isäinsä tulkintoihin vain joistakin Raamatun jakeista, ja luottavat vahvasti isäinsä perinnäissääntöjen noudattamiseen, samoin kun juutalaisetkin tekivät ja tekevät.
Tällaisessa yhteisössä ja seurassa Jeesukseen uskova iloinen, ylistävä ja vapaa kristitty joutuu vainotuksi alta aikayksikön. Koska hän ei enää suostu kantamaan yhteisönsä yhteistä ja jäseniä yhdistävää ylpeyttä, pelkoa, vihaa ja häpeää.
Virtahepo seurakunnassa saa silloin kuolinhaavan ja Kristus nousee ylös kuolleista valaisemaan elämän tietä evankeliumin ihanalla kirkkaudella.
Syntyy todellinen rakkaus, turvallisuus ja ilo.
Silloin Kristityt eivät enää ole toinen toistensa orjia, tehostetussa tarkkailussa, vaan kristuksessa vapaita veljiä ja sisaria keskenään.
Silloin loppuu myös pelko, koska silloin ei ole enää hylätyksi ja rangaistuksi tulemisen vaaraa, vaan rakkaus karkoittaa pois kaiken pelon.
Etkö sinä tosiaan erota eri raamatunkohtia toisistaan.
Eihan minun tekstini 2. Pietarin kirjeestä ollut.
niitä vl-harhailijoita.
Luuk. 11:26:sta on viittaus tuohon Pietarin kirjeeseen. Eikös se tarkoita, että niissä puhutaan samasta asiasta? Siis siitä, millainen on kerran parannuksen tehnyt mutta uskonsa sittemmin kieltänyt ihminen...
Olipa väkevä ja puhutteleva saarna. Tälläisiä soisi kuulevansa muuallakin. Nyt tarvis vaan hyvää sananselittäjää näille raamatun jakeille. Minulle tuli aivan kylmät väreet näitä lukiessani, että keneenhän nämä vertaukset oikein sopisivat.
Tosi on , että parannusta tarvii tehdä synneistä, mutta kun ei aina tiedä, mistä synneistä. Luulenpa, että näitä salattuja syntejä voisivat olla,itsekkyys, vallanhimo, oman itsensä ja seurakunnan korostaminen ja taas muiden väheksyminen ja tuomitseminen.
Ylpys, ahneus ja itseriittoisuus. Raamattua selitetään hurjan monella tavalla. Ei kukaan voi sanoa, että juuri minä selitän oikein, sillä miten sen voisi todistaa. Minua on kiinnostanut aina helvetti ja taivas, jotka selitetään niiden tarkoitavan kirjaimellisesti, mitä ovat. Miten helvetti voi olla olemassa, jos ei ole vielä ollut viimeistä tuomiotakaan, jolloin kuolleet herätettäis tuomiolle. Kreikankieli on niin vaikea kääntää suomenkielelle, etä asioiden merkitykset kääntyy päälaelleen. Jehovan todistajat ovat tutkineet tämän helvettikysymyksen olevan aivan toisin, eli että sitä ei ole.
Olen itsekin käynyt täällä joitakin viikkoja silloin tällöin lueskelemassa näitä juttuja olen kyllä samaa mieltä kanssasi. Ei näillä sivuilla taida usko rakentua. Kiitos kun kirjoitit, taitaa olla parempi jäädä pois näiltä sivuilta. :)