Olisiko teillä kokemusta

jos ei tapahdu täydellistä ajatusmaailman muutosta. raittius on rehellisyyttä itselle, nöyrtyy tunnustamaan ettei yksin pärjää koska viina pyörittää ajatuksia kaiken aikaa. itse sain avun minnesotassa, suosittelen. alkoholismi ei katso titteliä, asemaa tai lompakon paksuutta, se on sairaus ja siitä voi toipua, parantua ei voi. hyvää joulua sinulle

Arvelen, että rouva N:o 47:lla Minnesotat, myllytykset, ja AA:t ovat poissuljettuja. Voin olla väärässäkin.

Asia ratkeaa joka tapauksessa omien korvien välissä, avun kanssa tai ilman.
Pitkäaikaisella tiivistahtisella käyttäjällä, kuten laillasi olin minäkin vuosikymmeniä, ensimmäinen kompastuskivi tulee vastaan jo muutaman viikon juomattomuuden jälkeen, ja siitä eteenpäin aina vain harvemmin, kunnes myöhemmin kokee oman juomisen ainoaksi merkitykseksi vahingollisuuden.

Täytyy myöntää, että kauan on kestänyt, mutta olen aiemmin juomishimon yllättämänä vain ajatellut, että miksi taas kerran hankkia itselleen lamaannus, musta mieli ja masennus, kaikenkaikkiaan paha olo?
Eli joka kerta puntaroidessani ottaako vaiko ei ottaa, pyrin keskittymään juomisen jälkeiseen aikaan, mitkä ovat olotilat silloin?
Kummasti juomishimot karisevat, ja sillä suggestiolla mennään pahan päivän yli ettei mitään.

Juomishimossa rimpuileva ajattelee vain kihelmöivää nousuhumalaa, mutta entä sen jälkeen?

Mitään päiviä en laske, kun ei normaalissa pakottomassa elämässä niitä lasketa muutenkaan, mutta about puoli vuotta olen ollut juomatta, pois lukien yksi yhden illan täysin suunnitelmallinen välikänni.
Sekin toi taas surkean aivottoman pöhnän, ja huonot mielialat useammaksi päiväksi. Juomattomuus vahvistui entisestään.

Alkoholiriippuvaisen juomattomuudessa on mielestäni kyse vain ja ainoastaan mielen hallinnasta, ja itse hoidan sen tarvittaessa keskittämällä mielen jokakertaiseen viinan jälkeiseen aikaan, ja sen surkeuteen.
Juomishimot lientyvät aina vain enemmän.

PS. Harrasta liikuntaa !

Kirjoitat tunnoista, jotka minulle ovat hyvin tuttuja vielä viime keväältä. Jotakin kuitenkin tapahtui toukokuussa ja minulla tuli "mitta täysi". En tiedä mistä se tunne tuli, mutta jotenkin vain tuntui, että nyt on minun juotavat juotu.

Kirjoittelin tänne päivittäin. En uskaltanut/kehdannut mennä lääkärille tai mihinkään hoitoon, vaikka varmasti siitä olisi ollut apua. Nyt olen seitsemättä kuukauttani raittiina ja olen päättänyt, että jos niin tiukka paikka tulee, että viinanhimo iskee vielä sellaiseksi, että sorrun/aion sortua niin silloin menen viivana lääkärille tai mihin tahansa katkaisupaikkaan, jossa kohtaus menee ohi ja pääsen jatkamaan tätä hyvin alkanutta toipumistani.

En siis ole vielä tarvinnut ulkopuolista apua, mutta sen olen mielessäni tehnyt selväksi, että heti jos vähänkin havaitsen sitä tarvitsevani olen sen valmis vastaanottamaan. Pelko, häpeä, ylpeys ja kaikki juomiseen liittyvät seikat ovat täysin toisarvoisia esteitä silloin kun on riittävän suuri hätä. On vain onnenkantamoinen, että olen ns. omin avuin pärjännyt näinkin pitkään. Tämä lienee minulle etsikkoaikaa, jolla haen uskallusta antautua oikeasti autettavaksi.

Minulle oli äärettömän vaikeaa tunnustaa edes itselleni, että olen sairas - addikti. Kyllä sen sisimmässään tiesi jo pitkään, mutta sen toteaminen ihan ääneen, vaikkakin vain itselleen, otti lujille. Se vaati paljon nöyryyttä.

Olen nöyrtynyt, mutta en varmasti vielä riittävästi. Siksi suosittelen sinullekin, jos luontosi mitenkään sen kestää, mene päihdealan lääkärin kanssa juttelemaan. Se on ainakin alku.

monenlaisia vinkkejä ja neuvoja. Oman kokemukseni perusteella voin kertoa, että pakonomainen juomistarpeeni katosi päästyäni AA:n toveriseuraan.
Ihmettelen, jos hoitoalan korkeasti koulutettuna ihmisenä et ole tullut ajatelleeksi, että todennäköisesti olet alkoholisti.
Alkoholismi on sairaus, josta on mahdollista toipua. Sairautta ei tarvitse hävetä. Tuhannet suomalaiset alkoholistit ovat tänäkin jouluna raittiina päivän kerrallaan myönnettyään olevansa voimattomia alkoholiin nähden.
AA:han liittyminen ei vaadi sinultakaan muuta kuin oman päätöksesi: otat selvää AA-ryhmien kokoontumisajoista ja menet sellaiseen. Kokouksissa käy kaikenlaisia ihmisiä. Me olemme siellä ratkaistaksemme yhteisen ongelmamme ja auttaaksemme toinen toistamme.
Itselleni AA on ollut siitä erinomainen tapa raitistua, että olen voinut pitää työni, perheeni ja yhteiskunnallisen asemani. Lisäksi olen saanut paljon uusia raittiita ystäviä ja tuttavia sekä Suomesta että ulkomailta. Elämäni on muuttunut ulkoisesti ja myös sisäisesti.

Olet tervetullut joukkoomme sellaisena kuin olet.

Lopuksi toivotan sinulle ja jokaiselle tämän lukevalle
Hyvää Raitista Joulua.

vuosia.
tuossa yllä kalle kirjoittaa:

"Arvelen, että rouva N:o 47:lla Minnesotat, myllytykset, ja AA:t ovat poissuljettuja. Voin olla väärässäkin. "

siinäpä se vedenjakaja on. jos ne ovat poissuljettuja niin en tosiaan tiedä mikä auttaa. tuskin muu kuin ajan kuluminen ja ongelman paheneminen riittävästi.


niin alottajalta vielä kysyisin hyvin tärkeän kysymyksen: oletko alkoholisti ? kyllä/ ei.

jos et mielestäsi ole, niin eipä sitä sairautta voi hoitaakaan, kun ei sitä ole.

jos taas vastaat myöntävästi, niin silloin ymmärrät olevasi sairas ja asia alkaa olla valmis hoidettavaksi. sitten kun sinä itse olet siihen valmis ja halukas ilman mitään jossitteluja tai sivuehtoja.
silloin ja vain silloin pääset etenemään positiiviseen suuntaan ja vauhti voi olla alussa tosi hurja ja yllättää positiivisesti.

asian tiimoilta on paljon tekstiä ja asiallista tietoa netissä.
saat tähänkin asiallisia vastauksia (ja silkkaa roskaa sairauden henkisesti runtelemilta) ihmisiltä.

kysele lisää ja kyllä sinut neuvotaan tiedon lähteille tarkemmin.
loput on omasta rehellisyydestäsi ja halusta kiinni, kyllä tai ei.

myös "hoitoalalla ja olen korkeasti
koulutettu" osaa sulkea silmänsä omalta ongelmaltaan juuri sopivasti.
se kuuluu narkomaanin elämään. alkoholihan on huume, suomessa sallittu.

Tarinasi on tuttu minullekin. Olen suurinpiirtein samoja ikiä kanssasi ja käynyt läpi samat vaiheet ja itse syytökset. Olen myöskin hoitoalalla mutta siitä huolimatta tai sen vuoksi osittain ajautunut liialliseen alkoholin käyttöön.
Vuorotyöstä johtuvaa stressiä ja väsymystä tuli korjattua alkoholilla (oli toki muutakin), ja kierre syntyy helposti.

Tapahtui kuitenkin tarpeeksi jotta ymmärsin hakea apua juomiseeni. Minun täytyi myös myöntää olevani riippuvainen alkoholista. Hakeuduin katkaisun kautta hoitoon muutamaksi viikoksi jossa sain etäisyyttä arkeen ja keskustella ongelmistani. Ymmärsin, että on pakko lopettaa, eikä kohtuukäyttöön ole mahdollisuutta.
Tämän jälkeen olen ollut ilman alkoholia ja päiviä on ollut monenlaisia. Yleiseisti ottaen elämäni on muuttunut vain parempaan suuntaan koko ajan, alkoholiin en ole kajonnut. Myös tämä joulu oli raitis miesmuistiin.
Näin niitä positiivisia kokemuksia karttuu ilman mitään krapulaa. Ei elämä kuitenkaan muutu ruusuilla tanssimiseksi mutta mielestäni paremmin siedettäväksi.

Kaikkeen tähän olen tarvinnut oman lujan päätöksen, sitoutumisen raittiuteen ja vaikka mikä olisi, koetan keksiä syitä kiusaukseen joka on hetkellistä (olen huomannut), menee kyllä ohi. Ja ellei tuo Kallen menetelmä (tunnelmat ottamisen jälkeen) auta, otan tueksi vielä palkitsemisen. Lupaan itselleni jotakin muuta mistä tulee hyvä olo. Ei sen tarvitse olla mitään kallista.
En itse ole käynyt missään kerhoissa (joskus kyllä kokeillut tuloksetta), etsin tekemistä ja harrastamista mielialojen mukaan joka ainakin alkuvaiheessa kannattaa tehdä ja jättää kaikenlainen huono omatunto (vaikka nyt syömisista) nurkkaan. Tärkeä on pelata aikaa ja saada näin itsetuntoa kohoamaan ja varmuutta omasta selviytymisestä. Liikunta on kuitenkin tärkeää.
Olet työssäkin, joten vapaa-aikaa ei ole ylen määrin ja työsi vaatii hyvää fyysistä sekä psyykkistä kuntoa. Ajattele itseäsi, ole nyt hieman itsekäs tässä tilanteessa. Jos sinun tarvitsee käytöstäsi perustella jollekin, vaikka läheisillesi, tee se rehellisesti ja avoimesti. Heiltä yleensä saa parhaan palautteen ja tuen.

Anna tunteittesi päästä valloilleen, älä turruta niitä alkoholilla, kuten olet jo huomennut, se ei enää tee sinusta sellaista kuin toivot. Vaikutus on päinvastainen ja kestää päiväkausia.

Kehottaisin hakeutumaan parhaaksi katsomasi avun turviin mahdollisimman nopeasti. Voit joutua kinkkisen paikan eteen joutuessasi hoitajana myöntämään itse tarvitsevasi apua. Se on kuitenkin hyvä päätös, tulet huomaamaan, että kannattaa.

Kirkpatrickin (Joan? Jean?) kirja "Täyskäännös". Se ajoittuu 50-luvulle, mutta on loistava kuvaus korkeasti koulutetun naisen alkoholismista.