Testailin jälleen eilen perskärpästen ajokäyttäytymistä. Perskärpänen roikkuu perässä, hyvinkin lähellä, kunnes alkaa ohituskaista. Silloin perskärpänen jättää reilun välin, vaikka hiljentaisin vauhtia, että ohi voisi mennä heittämällä pitämällä vain samaa vauhtia, mutta ei. Ei ei ei, se ei vain käy ei. Voi vi...tu, eikö kukaan väitöskirjaa tekevä ole kiinnostunut tutkimaan perskärpäsiä. Vois olla mielenkiinotista luettavaa. No tuskin kukaan jaksaa tutkia, jos joku kulkee aina ihan perseessä kiinni.
Eiköhän tämä viikko tästä kuitenkin.......
Eiköhän tämä viikko tästä kuitenkin.......
Vastaukset 15
Vanhimmat
Ajelit hyvää matkavauhtia ja sinusta tehtiin "jononvetäjä". Eli aina ensimmäinen on tien tarkastaja ja perässä ajavilla on helppoa seurata tulevaa liikennettä sinun reaktioista. Samoin otat etummaisena mahdolliset nopeussakot mikäli valvontaa on.
Normaalilla tiellä voidaan letkan ensimmäisen ajonopeutta hieman lisätä roikkumalla joskus peräpellissä kiinni. Jos nostat hieman nopeutta, takana-ajaja antaa hieman väliä. Paras matkanopeus on n 10-20% ylinopeus.
Ohituskaistalla vaikutus on toisenlainen. Jos joku roikkuu perässä niin automaattisesti hiljennät. Tämän estämiseksi ja matkavauhdin säilyttämiseksi tehdään väliä edellä ajavaan. Samoin pitkillä suorilla.
Tekniikka on tehokasta ja matka taittuu.
Itse otan ja usein jonkun veturiksi. Se varoittaa hirvistä tai törmää niihin, joten itse voi ajella rennommin. Tosiaan, kun havaitsee edellä ajavan hermojen heikkouden , on sen nopeutta aika helppo säädellä. Pimeällä hyvä kikka nopeuden nostamiseen on jättäytyä vähän, ei kuitenkaan liiaksi, ja napsaista pitkät päälle aina kun ei ole vastaantulijoita. Yllättäen veturin nopeus kasvaa. Kun nopeus on hyvä, niin lyhyet päälle ja tappituntumalle.
Pekkoja on tiellä liikaa.
Olisi kai muuten liian mukavaa tuo ajelu. Aina pitää olla näitä kusipäitä.
Vaarallista touhua.
Kovin paljon tuntuu teillä olevan etukärpäsiä, jotka ajavat melkein takana tulevan etupuskurissa kiinni. Tarkoitan alinopeudella ajavia. Kun sitten tulee hyvä ohituspaikka, vauhti yllättäen kiihtyy. Samoin käy, jos tulee ohituskaista. Ei ihme, että tuollaiset sitten ohitetaan ylinopeudella, koska muuta mahdollisuutta he eivät anna.
Toisinaan jonossa toisena oleva estää kaikki ohitusyritykset roikkumalla jonon vetäjän puskurin tuntumassa ilman aikomustakaan ohittaa.
itse runnon niihin väleihin vaikka väkisin. Ei haittaa valojen vilkuttelu tippaakaan, fotonit kun ei autoa keikauta.
"Kun sitten tulee hyvä ohituspaikka, vauhti yllättäen kiihtyy."
Sitä kutsutaan tilannenopeudeksi. Ja se on hyvä asia.
Kiusantekoa se on jos hyvällä tiellä mutkissa tai vastaantulevien aikaan nopeus on kuusikymppiä ja ohitustilaisuuden tullen nousee kahdeksaankymppiin. Jos mutkassa ei uskalla ajaa kahdeksaakymppiä, voisi suorallakin ajaa kuuttakymppiä sen aikaa, että normaalinopeuksiset pääsevät ohi.
Itsekin suosin tota tilannenopeutta, niinhän autokoulussakin opetettiin. Aina vaan ei tiedä mikä se oikea nopeus on, kiitos niiden ohittelijoiden osaan aina kiihsyttää oikeaan tilannenopeuteen ettei kukaan pääse ohi. Se on hyvä asia!
Minulla on kyllä alla sellainen peli, että pääsen ohitsesi tuossa tuokiossa ja sellaiset tulot, että on varaa maksaa ylinopeussakot. Säälin noita tavallisia duunareita, jotka joutuvat ajelemaan korkeintaan keskitason autolla ja joilla ei ole liikaa vapaa-aikaa (kuten meillä johtajilla) tuhlattavaksi perässäsi köröttelyyn.
Mullakin on niin pienet tulot ettei sakoista kovin isoja tuu! Meillähän onkin jotain yhteistä! Meillä oman itsemme johtajillahan tosiaankin on aikaa vaikka kirjoitella nettiin keskellä päivää!
Näin on. Ei ole pomo niskassa!
provolta....
90% tän palstan muistakin viesteistä
vilkaisemaan, että PALJONKO SINUN NOPEUTESI LISÄÄNTYI OHITUSKAISTAN ALETTUA? Yleensä te oikeassa olijat ajatte alle rajoituksen, mutta kun alkaa leveä tie, niin vauhti kasvaa! Mutta vikahan on aina muissa, eikö?
Ei ole provo vaikka toivoisin sen sitä olevan.
(Mittari)nopeus ennen kaistaa noin 100km/h ja ohituskaistalla vajaa 90km/h.
Nuo alinopeutta ajavat ovat tosin suurempi ongelma kuin perskärpäset, mutta silti....