Tulipahan käytyä taas eilen seuroissa tavan vuoksi, sillä saarnoissa ei ole koskaan mitään uutta eikä mielenkiintoista. Vuosi toisensa jälkeen saa kuulla samoja fraaseja ja jaarituksia. Miksei voi olla koskaan mitään uutta. Miksi pitää pitäytyä aina vanhoihin kangistuneisiin kaavoihin. Seurapuheen kaava noudattelee aina tähän tyyliin: Jumalan valtakunta on tällä maan päällä ja sitä asuttaa jumalan lapset. Täällä saarnataan ainoaa oikeaa jumalan valtakunnan pyhää ja autuaaksitekevää sanomaa köyhille jumalan lapsille, jotka tahtovat kilvoitella pahan maailman keskella ainoassa oikeassa uskossa. Jumalan lapset rakkaat, pysykäät aina tässä jumalan valtakunnan joukossa, niin jumala teitä hyvästi siunaa. Jumalan sanaa saarnataan täällä jumalan pyhien sanansaatajien kautta... Seurojen päätyttyä jää levy soimaan mieleen. Jumalan lapset, jumalan, jumalan sanaa, jumalan valtakunta, unta jumalauta, auta, ahh. Onko puhujat sidottu tähän samaan tyyliin ja toistoon, eikö voi puhua muusta. Olen jo oppinut nämä asiat paremmin kuin hyvin, että Jumalan valtakunta on täällä maan päällä uskovaisten joukossa. Tahtoisin oppia ja kuulla muutakin. Tahtoisin puhujan kertovan, miksi maailmassa on paljon sotia, miksi paheista suurin on rakkaus.. laulun tapaan. Miksi israel on jumalan omaisuuskansa, vaikka siellä ei ole oikeata uskoa ? Miksi ehtoollisjuoma on väkevää alkoholia, jolloin nuori saa kosketuksen alkoholin makuun. Miksi aikuiskaste ei ole oikea, vaikka jeesus itse kastettiin aikuisena ? MIksi lepopäivä on sunnuntai, vaikka se on israelissa lauantai ja jotä päivää jeesuskin piti pyhäpäivänä. Millä oikeudella konstantinus keisari muutti lepopäivän lauantailta sunnuntaille. Nämä ja monta muuta asiaa toivon saavan kuulla seirapuheissa, eikä aina vaan Jumalan lapsista. Ei maailmankaan ihmiset menisi teatteriin, jos siellä aina vain näyteltäisiin samaa näytelmää vuodesta toiseen.
Miksi seurapuheet ovat aina samanlaisia
Kyllästynyt
6511600
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 65
Vanhimmat
vaikka bingoon. Siellä arvotaan nyt joulukinkkuja, *jännittävää*
Lukisit kristillisyyden kirjoja.
Fraasien käytön syynä voi olla se, että puhujat eivät hallitse saarnaamisen teoriaa, jota myös homiletiikaksi kutsutaan. Toisin sanoen sitä, että olipa päivän teksti mikä tahansa, aina saarnataan samalla tavalla, kun muuta ei oikein osata.
Tämä voi kuulostaa sinusta vähän tyylittömältä, mutta sanonpa kuitenkin: käy kirkossa kuuntelemassa saarnoja ja osallistumassa jumalanpalveluksiin. Voi tuntua erilaiselta.
Kerropa vähän siitä teoriasta. En tiedä siitä yhtään mitään. Ensimmäistä kertaa kuulen koko sanan homiletiikka.
koulutusta. Tosin ainakin vl:ien opistoissa on järjestetty maallikoillekin silloin tällöin kursseja asiasta.
On siinä tietysti sekin, että jos kokee olevansa "väärässä paikassa", puheopillisesti loistavakaan saarna ei hetkauta. Toisaalta on myös toisin päin: huolellisesti rakennellulta vaikuttava puhe tuntuu sanahelinältä, josta ei muista puolen tunnin päästä mitään muuta kuin yhden henkilökohtaisen kommelluksen:)
Luulen, että kaikista kunnankirjastoista löytyy kirja "Saarnaa sanaa". Se on hyvä yleisesitys saarnaopista.
Tarkoitin kommentillani sitä, että hyvä saarnaamistaito estää saarnaajaa takertumaan aina vain samoihin fraaseihin. Ry:llä monet (maallikkojen) saarnat rakentuivat mielestäni pitkälti samojen asioiden varaan, olipa teksti mikä tahansa. Joskus tuli mieleen, selitettiinkö Raamattua juuri ollenkaan.
olet ry:n seuroissa käynyt ?
Riittävästi.
tiedä niistä juuri mitään. Raamatun tekstin pohjalta saarnataan aina. Lahjoja on monia niin kuin kuulijoillakin. Tämä on hyvä, sillä me kaikki tarvitsemme erilaista lähestymistapaa.
Miten niin en tiedä? Seurapuheen alussa luetaan raamatunteksti, jota sitten pyritään selittämään jae jakeelta. Usein selitys kuitenkin kulminoituu aina samaan teemaan: tämä valittu kansa tässä... Sama lähestymistapa käytössä kerta toisensa jälkeen. Mielestäni tämä menetelmä ei pidemmän päälle toimi.
on todella paljon kirjoja, joita kannattaa lukea. Niissä on paljon asiaa eri aikakausilta ja tulee esille sellaisia asioita ja tosi tarinoita, että naurattaa ja itkettää. Kristillisyyden kirjat ovat yksi muoto kertoa monenlaisita Kristillisyyttä koskettavaa asiaa arilaisten kirjoittajien lahjoilla.
Jokaiseen makuun, niin kertomakirjallisuutta, kuin hyvin opillisia, raamattua selittäviä kirjoja. Erittäin hyviä, suositeltavia.
Niiden lisäki on silti myös hyvä käydä seuroissa kuuntelemassa sanaa, mutta niiden tueksi nämä kirjat on hyviä.
että vl-seuroissa Pyhä Henki ei voitele puhujia. Puhujat yrittävät omassa voimassaan vääntää saarnoja. Lopputulos on aina samaa rataa etenevää junnaamista.
Miksi Pyhä Henki ei voitele vl-saarnaajien saarnoja?
Syyn siihen me kaikki tiedämme.
http://www.rengastienautotarvike.fi/tuotteet/oiltieto.htm
Itse paljon autoilevana käytän aina synteettisiä öljyjä autossani. Voitelee aina hyvin. Ja auto kestää.
Puhujan voitelemisesta en oikein tiedä, heillä on kai samat taksat joka paikassa. Tuskin heitä voitelemalla saa muuttamaan puheitaan. Tai mistä sen tietää...
Kyllä kuule ystävä hyvä vl-seuroissa juuri Pyhän Hengen kautta Jumalan Sanaa kirkastetaan puhujaveljien kautta. Jumala antaa aina sen määräosan sanastaan ymmärtää puhujaveljelle mitä on tarpeellista.
vl-saarnaajat opettavat "vain me"-harhaoppia?
Ei ainakaan Pyhän Hengen voitelussa.
...
joskus käynyt ry:llä seuroissa?
Olen.
kun esimerkiksi eilen illalla Oulun ry:llä kuultiin kaksi aivan uskomattoman puhuttelevaa saarnaa. Erilaisia, muuta sydämellisellä rakkaudella ja Pyhän hengen osallisuudessa puhuttuja.
Jo alkurukous oli niin kuin omasta sydämestäni lähtenyttä.
(toisaalta hävetti yhtenään pyyhkiä kyyneleitä, leukaperiin valuneita)
kun seurapuheet ovat niin samanlaisia. Sitten kerran koin itse kantapään kautta mikä tuohon on syynä.
Syy: jos puhujat puhuisivat suorempaan tuli enemmän loukkaantumisia ja väärinkäsityksiä. Puhuja pääsee helpommalla kun vetää tavallista linjaa.
Ettäkun niitä on usein 2 toisella tulee niin että sitä sydämmellään kuuntelee, ja sitten toisen puheeseen ei keskity, ei vaikka yrittäisi..
Olisiko suola mautonta, usein näin käy kuitenkin.
Suomessa kesällä yksi puhe oli, ettéi se heivauttanut mihinkään suntaan, aivankuin joku puhuisi puuta heinää jolla ei ole mitään sanomaa, ja sama kuunteliko vai ei,mieluummin ei.
itsestä joku puhe ei tunnu miltään ja sitten kuulee jonkun toisen ihmisen sanovan että olipa koskettava puhe. Eli joskus Jumala muista puhujan kautta jotakuta toista kuin minua ja joskus toiste on aivan kuin minun vuoroni olla se, jolle puhuja tietämättään puhuu hyvinkin kohtikäyvästi.
Tuohan on tyypillistä itsevanhurskautta, puhua ihmisten mieliin. Oikea sana tulee kohti omiatuntoja, se ei kiertele, eikä kaartele se menee läpi niin kuin kaksiteräinen miekka. Sillä lailla saarnaaja etsii omaansa pelkää tulla vihatuksi, haluaa kunniaa, että sinähän oletkin oikea puhuja puhut niin kauniisti, kiitos, kiitos ja olalle taputtajia riittää.
"Miksi aikuiskaste ei ole oikein?" "Miksi lepopäivä on sunnuntai?" Asioiden kanssa ei auta alkaa järkeileen. Meitä vl:lliä opetetaan että lapsi on hyvä kastaa lapsena. Miksi sitten sunnuntai on lepopäivä. Yksin kertasesti siksi koska Jumala on asettanut sen lepopäiväksi. Jos asioita alkaa järkellä niin siinä ei menetä muutakuin uskon. Yksi tuttu oli vl, mutta hän alkoi järkeilemään asioita ja vertaili omaa elämää muihin vl:iin Hän menetti Uskonsa ja hän kävi "maailmassa". Tuli kylläkin takasi ja Teki parannuksen tajutessaan että oli väärällä tiellä....
Järkeilyhän ei riitä mutta sekin saattaa joskus olla hyväksi jos on aivan kummallisten oppien alla orjuudessa.
Tuosta tutusta vl:stä josta puhut tulee mieleen se että hänen oma rukouselämänsä ei ilmeisesti ole toiminut. Omakohtaista Jeesus suhdetta ei ole ollut vaan ihminen on epätoivoisesti tarttuillut yhdestä ulkonaisesta oljenkorjesta toiseen.
Mutta vaihtoehdot eivät ole RY ja maailma vaan Jeesus ja maailma.
Jumala kyllä asetti viikon viimeisen päivän eli lauantain lepopäiväksi. Sunnuntai on viikon ensimmäinen päivä, vaikka Suomessa nykyään useimmat kalenterit asettelevatkin päivät niin, että viikko alkaa maanantaista. Mutta näin ei ole ollut aina eikä ole vieläkään monissa maissa.
Lepopäivä siirrettiin kristinuskon alkuaikana lauantaista sunnuntaiksi siksi, koska Kristus nousi ylös sunnuntaina. Pätevä syy tai ei, niin sama kai se on minkä päivän pitää lepopäivänä kunhan vain jonkin päivän pitää. Kyllä kieltämättä minuakin on vähän häirinnyt, että mentiin peukaloimaan vanhoja perinteitä ja siirrettiin lepopäivä, mutta kaatunutta maitoa ei kannata itkeä...
Ei liene merkitystä sillä mikä lepopäiväksi pyhitetään. Tarkoitus Jumalalla on ollut että yksi päivä viikossa on lepopäivä ja lepopäivä pyhitetään työltä. Olen itse ottanut uuden käytännön. Pyhitän yhden päivän viikossa lepopäiväksi netiltä;) Lisäksi lepopäivä on järkevä ihan ihmisen fysiologiankin kannalta. Välillä pitää huilata ja palautua että taasen jaksaa.
Käsittääkseni sunnuntai juontaa juurensa alkuseurakunnan ajoilta, jolloin kristittyjen täytyi kokoontua maan alla piilossa vainoilta. Lauantaina oltiin Juutalaisten synagoogissa ja päivä sen jälkeen kokoonnuttiin omaan Jumalanpalvelukseen ja kuulemaan myös uusimmat jutut lauantailta. Sittemmin sunnuntai vakiintui kristittyjen lepopäiväksi.
Ande
Mun mielestä tämä kol 2.
sanoo ettei pidä orjallisesti noudattaa tiettyä päivää.
13. Ja teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja lihanne ympärileikkaamattomuuteen, teidät hän teki eläviksi yhdessä hänen kanssaan, antaen meille anteeksi kaikki rikokset,
14. ja pyyhki pois sen kirjoituksen säädöksineen, joka oli meitä vastaan ja oli meidän vastustajamme; sen hän otti meidän tieltämme pois ja naulitsi ristiin.
15. Hän riisui aseet hallituksilta ja valloilta ja asetti heidät julkisen häpeän alaisiksi; hän sai heistä hänen kauttaan voiton riemun.
16. Älköön siis kukaan teitä tuomitko syömisestä tai juomisesta, älköön myös minkään juhlan tai uudenkuun tai sapatin johdosta,
17. jotka vain ovat tulevaisten varjo, mutta ruumis on Kristuksen.
vsin, mutta Raamatullinen lepopaiva on lauantai, ei sunnuntai. esim. juutalaiset viettavat sapattia lauantaina.
Aika vähän näyt tietävän ja niin näkyy tietävän kaikki muutkin. Kiristityt eivät missään nimessä ole muuttaneet lepopäivää, vaan sen teki Keisari konstantinus ja pakotti koko muun kristikunnan valtansa merkiksi sitä pyhittämään. Ei ole sama, minkä päivän pyhittää, koska tämän on itse taivaan Jumala luomistyönsä yhteydessä määrännyt. Muuten joissakin maissa on pyhäpäivä perjantaina, mutta hehän eivät olekkaan protestantteja. Tämä minua on ärsyttänyt aina, kun opetetaan väärin, että muka kristityt olisivat halunneet muuttaa lepopäivän sunnuntaille. Se ei pidä ollenkaan paikkaansa. Jos me evankelisluterilaiset sanomme olevamme viisaampi kuin katoliset raamatuntuntemuksessamme, niin miksi me olemme sitten lähteneet seuraamaan katolisen kirkon määräystä alkaa pyhittämään eri päivää, kuin kristuksen aikana tehtiin. Katolinen kirkkohan on sanonut olevansa kristuksen sijainen maan päällä ja juuri valtansa merkiksi muutti tämän lepopäivän.
Myös Luther meni tässä asiassa halpaan ja omaksui Paavinvallan opin lepopäivän muutoksen oikeutuksesta. Tästä asiasta on vaikka kuinka paljon dokumenttitietoa olemassa, mutta jostain kumman syystä siitö halutaan antaa aivan väärää tietoa.Kyllä sillä on uskonnollisesti merkitystä, minkä päivän pyhittää. Haluaako pyhittää Jumalan jo maailman alussa säätämää ohjetta, että hän nimittäin lauantaina, viikon seitsemäntenä päivänä lepäsi luomisen työstänsä. Siitä tuli ikuinen sinetti elikkä jos haluamme olla ihan oikeita uskovaisia, niin meidänhän pitäisi pitää lepopäivää lauantaina ja sunnuntai olisi pelkkä työpäivä. Vasta niinkin myöhään, kuin v.1973 muutettiin viikkojärjestystä niin, että sunnuntaista tuli seitsemäs päivä,aivankuten raamatussa käsketään seitsemäntenä päivänä levätä. Siihen saakka viikkojärjestys oli ollut halki vuosisatojen niin, että lauantai oli luomistyön muiston seitsemäs päivä ja sunnuntai ensimmäinen.
Jumala ei yksinkertaisesti ole asettanut sunnuntaita lepopäiväksi, vaan sen teki keisari konstantinus jotain 300 JKR/. Lopuksi katolinen kirkko määräsi koko kristikansan pyhittämmään sunnuntaita lauantain asemasta. Näin vähän meille seuroissa opetetaan historiallisista totuuksista. Tottahan me nyt Jumalaa haluamme kunnioittaa enemmän kuin katolista kirkkoa, jota raamattu nimittää suureksi pedoksi ja jonka tunnusluku on 666. Eli jos haluamme olla ainoa oikea uskonto maan päällä, niin meidänhän tulis israelin, Jumalan omaisuuskansan tapaan, pyhittää alkuperäistä lepopäivää eli lauantaita.
opettavat ihmisten keksimiä oppeja (mm. "vain me") Jumalan sanana, siinä on niin pahasti asiat sekaisin, että lopputuloksena ei voi olla muuta kuin yhtä ja samaa puuroa seuroista toiseen.
Täysin toinen olisi tilanne, jos julistettaisiin puhdasta ja aitoa Jumalan sanaa, johon myös Pyhä Henki yhtyisi. Silloin kuivat, jatkuvasti samoja fraaseja vilisevät saarnat muuttuisivat eläväksi Pyhän Hengen virraksi, joka kostuttaa jokaisen kuulijan.
eiks ne kuulijat ole jo ihan tarpeeks kosteita nykyisellää??
käyny koskaan seuroissa???
oon käyny.
Joooo. näinhän sen tulisi olla. Kyllä tavallisissa kirkon jumalanpalveluksissa puheen anti on aivan toista luokkaa. Samoin joissakin helluntaiseurakunnan herätyskokouksissa. Toivoisi kovasti, että meidän omat puhujamme saisivat saarnoihinsa uutta tulta. Nykyisenkaltaiset saarnat alkavat olla jo kovasti väljehtyneitä
raamattu neuvoo pysymään armossa ja totuudessa.jumalan sanaa ei voi muuttaa nykyaikaan sopivaksi.minä olen paljon reissussa ja kun aina pääsen seuroihin niin sitä oikeen janoaa sitä saarnaa.tuntuu niin hyvältä kun saa kuulla että itsekkin saa uskoa omat synnit ja kiusaukset anteeksi.niinkuin tuossa jo joku oli kirjoittanut niin kannattaa lukea päivämiestä ja kaikkia julkaisuja.niissä on juuri kaikkia muita esim.nuorille suunnattuja asioita.seurathan ovat sitä varten että siellä vahvistetaan uskoa ja uskohan tulee kuulosta ja kuulo jumalan sanan kautta.kyllähän puhujat vertaa nykyaikaa ja puhuvat sodista jne.en vaan tiiä että et varmaankaan kovin tarkkaan kuuntele puheita kun tuommoista väität.nuortenillathan ovat semmoisia missä kans puhutaan ja keskustellaan tämän ajan vaaroista jne.ja tuosta kasteesta niin raamatussahan on selvästi että ensin usko ja sitten kaste.kasteella ei ihminen tule autuaaksi.kyllä kaikki ihmiset joita ei ole kastettu ja jotka ovat saaneet parannuksen armon niin ovat käyneet kasteella.ne vaan on aika harvassa kun suomessakin suurin osa lapsista kastetaan.
nyt haksahdit, kun sanoit ensin usko ja sitten kaste. Jos ennen kastetta tulee voida uskoa, niin miten sylivauva voi tietää, että hänet nyt kastetaan sillä tarkoituksella. Minä vaan sitä ihmettelen, että Jeesuskin kastettiin vasta aikuisena, kun hän sen tajusi, mistä on kysymys. Tämä jo auttaa meitä ymmärtämään, että Jeesuksen aikana ei kastettu lapsia sylivauvoina. Historiallinen totuus tässäkin on se , että vasta paljon myöhemmin alettiin kastamaan kaikki lapset sylivauvoina. Oliko sekään raamatullinen muutos. Taisi olla taas niitä katolisen kirkon oppeja. Jeesus kyllä siunasi lapsia, mutta ei hän kastanut. Meillä ei ole mitään dokumentaarista tietoa siitä, että jeesuksen aikana vielä olisi kastettu sylivauvoja. Puhutaan kyllä perhekunnista, mutta se ei todista, että sylivauvat olisi kastettu.
Jumala kirjoitetaan, muutes, isolla alakukirijaimella..
Eipä mulla tuosta paljolti muuta sanottavaa ookkaan, muutaku, et jos ei miellytä, niin lähe tökkiin. Kenenkään ei oo pakko olla uskovainen, eikä oo mikään pakko käydä seuroissa.
Vaikka kuin kulukisit joka ikinen viikonloppu istumassa siellä, mutta aina ajattelisit, että "raatsikka, taas tätä samaa" niin et sen autuaammaksi tuu.Vaikka sanotaan, että usko tulee kuulosta, niin ei se taivas paikka aukia pelekällä seuroissa istumisella.
Eikä se sana siittä muutu. Jumalan sana on sama eilen, tänään ja ijänkaikkisesti. Aamen!
Olipa todella hyvä neuvo. Taidankin pitää pienen paussin. Jos en kerran seuroissa saa saarnoista mitään irti, niin todella turhaanhan siellä istun. Tosin vois tehdä niinkuin paljon tehdään, että tullaan vasta ekapuheen lopussa, jolloin alkaa kohta kahvitauko. Viimesen puheen lopussa taas alkaa iltakyläilyt, joka on kyllä hupia, eikä siellä kyllä puhuta uskonnosta mitään. Tiedän kyllä, että Jumala kirjoitetaan isolla alkukirjaimella, mutta se on niin kulunut käytössä, että mahtaako se olla enää ison alkukirjaimen arvoinen. On nääs niin paljon turhaan lausuttu.
kyllä seuroissa aina kannattaa käydä.kannattaa rukoilla Jumalalta että se avaisi sanaansa sinunkin omalletunnollesi.voisit jutella jonkun uskovaisen kaverisi kanssa eikä kannata täältä kysellä neuvoa kun tietäähän sen minkälaisia vastauksia täältä saa.pahahenki käy kuin kiljuva jalopeura ja pyrkii sinunkin sielusi viemään ja onkin siinä onnistunut.kannattaa taistella.minä rukoilen että sinäkin saisit palaamisen armon ettei aikaa kulu liiaksi ja omatunto turtuu ja on vaikeaa palata.maailman houkutukset ovat nykyaikana kovat mutta kannattaa taistella.siellä ei ole yhtään sen parempi olla.siellä on paljon turvattomampi olla.usko minua kuin olen itsekkin ssanut sen kokea.se tulee jossain vaiheessa ihmiselle se kohta että pitää valita ja raamatussa sanotaan että valitse oikein!!toivon sydämmestäni että ymmärtäisit..
= kiljuvan jalopeuran oksennusta.
Kyllä minä ymmärrän nämä uskonasiat oikein hyvin. Vielä paremmin kuin sinä. Vitsi on siinä, että kun minä yritän kysyä jotakin uskomme perusteista, niin en saa kunnollista vastausta koskaan. Nyt kun löysin tämän uskovaisten oman palstan, niin onhan täältä alkanut tihkua näitä tiedon murusia, joita ei seuroista kyllä saa. Ei nämä keskustelijat täällä ole mitään valheveljiä, vaan heillä on kaikilla vakaa tarkoitus puhua asiat halki. Kuule sinä. Asiat pitää aina pystyä perustelemaan mahdollisimman hyvin. Nämä keskustelijathan täällä perustelevat, mutta me uskovaiset vain sanomme, että ei tarvitse perustella kuin uskoa vain. No mä haluaisin vähän enemmänkin kuin vain uskoa. Haluan tietää ja haluan historiallisia totuuksia. Siihen mihin usko loppuu, siitä järki alkaa. Meille on annettu luojan suurena lahjana myös järki. Miksemme sitä myös käyttäisi, ettemme uskoisi kaikkia hölynpölyjä
se on semmonen homma että raamatussa nimenomaan varotetaan siitä että ei pitäisi järjellä ajatella vaan uskoa niinkuin pieni lapsi.kyllä sinulla on uskonasiat todella huonolla mallilla kun tiedät jo uskonasiatkin paremmin..kyllä täällä vaan asiat pahenee.minä en voi kun rukoilla että sinulle avautuisi uskonasiat.mene jonkun tutun puhujaveljen luokse ja kerro siellä asiasi niin luulen että siellä asiat aukenee paremmin jos jumala vain avaa sydämmesi.lahjana me olemme uskon saaneet pitäkääämme siitä kiinni.pitää rukoilla että jumala avaisi synnintunnon ja saisi parannuksen.siihen on turha sekoittaa omaa järkeä.
Näytät vaan toistelevan ulkoaopeteltua rimpsua.
Kuunteleppa ensimmäinen saarna,jos olen oikeassa niin se on mielenkiintoista kuulla, toinen usein aivan puppua.
Voihan kuunnella kumpi, tai onko kumpaikaan, eigän se pitäisi mikään laki olla, mutta näin se näyttää vain olevan.
Ensimmäisessä suolaa niin että sitä seuraa sydän märkänä, ja toinen sellaista puppulaa ettei kertakaikkiaan jaksa pitää mielenkiintoa siihen kohdistettuna.
ukkelit paasaavat viikosta toiseen vl-fraseologiaa "vain me olemme oikeita uskovaisia, vain hakomajassa tajuaa, tämä on Jumalan valtakunta, älä usko ketään muita kuin meitä, kenelle te anteeksi annatte, älä kysele mitään - usko vaan syntisi anteeksi..."
Tuskin Sahara on sen kuivempaa. Missä on Pyhä Henki?
"Missä on Pyhä Henki?"
ei astu vl-halkovajaan, koska siellä on hengellisesti ylpistyneitä ja omavanhurskautta täynnä olevia uskovaisia.
...
...persoonasta ja vaarasta, joka siihen liittyy.
Eräällä paikkakunnalla oli isot seurat ja palvelemaan oli pyydetty Heikki Oskari Jussila myös. Jussila tunnettiin voimallisena ja "hyvänä" saarnamiehenä. Hänelle kuitenkin ilmaantui este ja hän ei päässyt lauantain seuroihin tulemaan. Seuraväki oli hieman pettynyt kun ei päässytkään Jussilaa kuulemaan. Jussila kuitenkin pääsi tulemaan sunnuntaina ja ilmoitti siitä seuranpitopaikalle. Jussilan saapumisesta lähti puskaradio liikkeelle, että Jussila pääsee kuitenkin tulemaan ja niin kirkko täyttyi seuraväestä. Jussila asteli saarnastuoliin ja luki tekstin. hän alkoi sanaa selittämään, mutta sana ei millään auennut puhuttavaksi ja Jussila poistui lyhyen ajan perästä Aamenen jälkeen saarnastuolista. Jussila sanoi toiselle veljelle, jonka viereen penkkiin virren ajaksi istui, että ei sana millään auennut ja oli kiusauksissa kovasti itsensä kanssa. Tämä vieressä istunut veli kertoi Jussilalle, että hän oli rukoillut Jumalalta, että sulkisi sanansa. Jussila siihen, että "miksi sinä niin rukoilit" ja tämä veli kertoi Jussilalle koko tapahtuman alusta loppuun. Niin Jussila sai tietää, että ei siinä ollut seuraväki tullut kuuntelemaan Jumalan sanaa vaan Heikki Oskari Jussilaa ja näin Jumala puhutteli seuraväkeä luottamasta persoonaan ja osoitti sanansa aukeavan kaikkien köyhien palvelijoiden kautta tahtonda jälkeen. Siinä samoissa seuroissa tehtiin sitten parannusta tästä persoonaan luottamisesta ja seurat jatkuivat armon ja Jumalaan luottamuksen varassa.
...persoonasta ja vaarasta, joka siihen liittyy.
Eräällä paikkakunnalla oli isot seurat ja palvelemaan oli pyydetty Heikki Oskari Jussila myös. Jussila tunnettiin voimallisena ja "hyvänä" saarnamiehenä. Hänelle kuitenkin ilmaantui este ja hän ei päässyt lauantain seuroihin tulemaan. Seuraväki oli hieman pettynyt kun ei päässytkään Jussilaa kuulemaan. Jussila kuitenkin pääsi tulemaan sunnuntaina ja ilmoitti siitä seuranpitopaikalle. Jussilan saapumisesta lähti puskaradio liikkeelle, että Jussila pääsee kuitenkin tulemaan ja niin kirkko täyttyi seuraväestä. Jussila asteli saarnastuoliin ja luki tekstin. hän alkoi sanaa selittämään, mutta sana ei millään auennut puhuttavaksi ja Jussila poistui lyhyen ajan perästä Aamenen jälkeen saarnastuolista. Jussila sanoi toiselle veljelle, jonka viereen penkkiin virren ajaksi istui, että ei sana millään auennut ja oli kiusauksissa kovasti itsensä kanssa. Tämä vieressä istunut veli kertoi Jussilalle, että hän oli rukoillut Jumalalta, että sulkisi sanansa. Jussila siihen, että "miksi sinä niin rukoilit" ja tämä veli kertoi Jussilalle koko tapahtuman alusta loppuun. Niin Jussila sai tietää, että ei siinä ollut seuraväki tullut kuuntelemaan Jumalan sanaa vaan Heikki Oskari Jussilaa ja näin Jumala puhutteli seuraväkeä luottamasta persoonaan ja osoitti sanansa aukeavan kaikkien köyhien palvelijoiden kautta tahtonda jälkeen. Siinä samoissa seuroissa tehtiin sitten parannusta tästä persoonaan luottamisesta ja seurat jatkuivat armon ja Jumalaan luottamuksen varassa.
ei ole mukana puheissa. Puhujat puskevat omassa voimassaan eteenpäin opettaen ihmisten keksimiä oppeja (mm. "vain me").
------>Lopputulos onneton.
Taitaa olla ne voiteluöljytki synteettisii.
kuin vl-pässi. Ja jälkeä syntyy.
Jospa kävisit useammin seuroissa ( en tiedä kuinka useasti käyt)...?
Ja se että jos osaat tulkita puheita niinkuin uskovaiset tekee niin ymmärtäisit enemmän ja saisit "irti" niistä puheista enemmän...kyllä ne puhuu kaikista niistä asioista mistä haluaisit kuulla..
Puhujat puhuvat niistä asioista ehkä enemmän rammattuun viitaten ja raamatun tapahtumia kertoessaan...
Vaatiiko seurapuheiden tulkinta jotakin erityistä uskoa tai uskonkokemusta? Mitä on puheiden tulkinta siten kuin uskovaiset tekevät?
Hengen yhteyttä ja osallisuutta tarvitsee.
Niinpä sanoi Filippus etiopialaiselle joka Raamattua luki:"Ymmärrätkös mitä luet?".
Ja täytyi etiopialaisen vastata: "Kuinkas ymmärrän, ellei minulle selitetä".
Kun ei ollut vielä uskoa eikä Pyhää henkeä.
Mielenkiintoista raamatuntulkintaa sinulla: "Niinpä sanoi Filippus etiopialaiselle joka Raamattua luki:"Ymmärrätkös mitä luet?".
Ja täytyi etiopialaisen vastata: "Kuinkas ymmärrän, ellei minulle selitetä"."
Ja siitä vertaus rauhanyhdistykseen. Entäs sitten, jos joku "asiaa ymmärtämätön" tekee "parannuksen", aukeavatko saarnat välittömästi, vaikka sisältö olisi sama kuin aiemminkin: "tämä lauma, tämä valittu kansa"?
...että olet itse ollut jossakin vaiheessa VL. Miten itse koit tuon asian, jota kysyt?
Aivan, olen ollut vl. En kokenut mitään järisyttävää muutosta seurapuheissa tai niiden ymmärtämisessäni "parannukseni" jälkeen. Sen sijaan liikkestä lähtiessäni koin saarnat saman asian ("tämä Jumalan valittu kansa") jankutukseksi - en enää tuolloin uskonut vanhoillislestadiolaisuuden ainutlaatuisuuteen. Saarnojen hoitavaa sisältöä tosin arvostin ja arvostan vieläkin, mutta en niiden rajaavuutta (epäuskoiset ja armosta osalliset).
Eli haluaisit siis käydä seurakunnassa, jossa
- ei erityisemmin korosteta Israelia
- ei käytetä alkoholia
- hyväksytään vain aikuiskaste
- vietetään lauantaita sapattina
Nämä ehdot täyttävä seurakunta on tietenkin
ainoa oikea ja muut ovat enemmän tai vähemmän väärässä. Lähinnä adventistit tulevat mieleen. Miksi et käy heidän seurakunnassaan? Vastaisiko se sinun tarpeitasi...
Niinpä niin, mäki kävin seuroissa viime kesänä ja taas kävi niin että "Tää ei oo teiän paikka menkää pois" sitte ku mentiin niin seuraava muistikuvan on ku ollaan poliisiautossa sikaosastolla. Miks nää hommat menee aina samanlailla? Alkaa tylsistyttää nuo seurat.