Olen 19v miekkonen ja sairastan kaks suuntasta. Nyt ois tarkotus alottaa ensivuoden alussa päiväsairaala jakso. Onko kellään kokemusta sieltä? Onko ollut millaista toimintaa ja onko auttanut? Joudun sinne, koska oon onnistunut sotkemaan elämääni liikaa ja lääkkeitä en suostu syömään, kun lihottaa ja paska fiilis kokoajan päällä. Sain sentään juuria ja juuri kahlattua amiksen läpi ja armeijaan eivät laske kuin B-papereilla. Töitä olen koittanut tehdä, mutta kenkää on tullut. Alkoa mennyt paljon manian aikana ja masennuksen jaksona mistään ei tule mitään. Tällä hetkellä sairaslomalla ja jouvun kiskomaan kelan saikkupäivärahaa. Noo mutta tästä ei ole kuin suunta ylöspäin :) toivottavasti sairaala jakso menee hyvin :) Hyvät joulut kaikille!
Päiväsairaala
Hamesjamessi
41075
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
aamiaispöydän vuorollaan.Enimmäkseen siellä vaan ollaan,Kuunnellaan musiikkia.Musiikkiterapia.Syödään lounas,ja vähän myöhempää päiväkahvi.Siinä koko "hoito"Jokainen vuorollaan laittaa tiskit koneeseen,ja siivoaa lattian.Lääkkeet ovat välttämättömyys jos haluat pysyä kunnossa.Alkom saat unohtaa kokonaan,se saa sinut tekemään kaikkea hölmöä.
Tärkein asia varmaan tuossa päiväsairaalahoidossa on sen oikean päivärytmin löytyminen. Ja se että oikeasti lähdetään sieltä kotoa ja palataan kotiin ns. "työelämän rytmissä". Tulee niitä sosiaalisia kontakteja ja saattaa löytyä uusia mielenkiintoisiakin juttuja omaan elämään (liikunta, musiikki, lukeminen, askartelu...). Löytyy myös uusia näkökulmia kun kuulee muiden potilaiden kertomuksia. Saa jakaa ajatuksia.
Meillä oli paljon ryhmäterapiaa ja rentoutumisharjoituksia. Myös lääkäriä sai tavata jos oli tarvis. Paljon oli vapaatakin jolloin pääasiassa tein käsitöitä ja loppujen lopuksi vedin jopa pientä käsityöpiiriä.
Omalle kohdalleni oli hyväksi se että "opin" jälleen syömään. Ruokailu kotona kun on minulle niin toisarvoista.
ja hyvin tiedät kipupisteetkin bipoilla.Alko on huono juttu,koska lääkepitoisuudet kärsivät ja esim.krapulassa tunnetilat heittävät muillakin.
Itse olin tosi kielteinen lääkitykselle,mutta sopivan lääkityksen löytyminen toi minut takaisin "arjen hallintaan"
Sekin valvominen ja "hälläväli"aikoinaan oli kapinaa,osui vain omaan nilkkaan.Ei tarvitse olla fanaatikko,mutta on hyvä löytää mielekäs päivärytmi,josko tulevaa työelämääsikin varten.
Tämän sairauden kanssa voi vahvistua,kunhan ottaa siitä yliotteen.Hyvin tunnettu vihamies on vaaraton.
Mene päiväsairaalaan avoimin mielin ja suunnittele pienin askelin huomista.Ja muista-tämäkään hetki ei ole hassumpi...
kiitoksia vastauksista, Elämä on kyllä mahtavaa!!!!