Nyt ei ole tulossa mitään jouluteemaa, vaan ajattelin aikani kuluksi hieman kysellä nuorilta/nuorehkoilta naisilta. Kyselyyn tuskin kukaan vastaa, mutta siihen voi vastata eronneet tai orastavassa erossa riutuvat.
1. Oletko seurustellut miehen kanssa, jonka kanssa on vaikea keskustella asioista, tai joka ei huomioi sinua riittävästi?
2. Tuntuuko, että hän ei ole loppuelämäsi mies?
3. Jos olet pettynyt keskusteluongelmista kärsivään suhteeseen, miten ihmeessä olet aiemmin ihastunut/rakastunut?
4. Mikäli suunnittelet parempaa kumppania, onko helpompaa hypätä suoraan uuteen suhteeseen, ettei tarvitse kokea yksin jäämisen tuskaa? Vai haluatko kenties miettiä asioita jonkin aikaa yksin?
4. Pelottaako teitä keskusteluhaluiset ja -kykyiset heteromiehet? Koetteko sellaisen epämiehekkääksi ominaisuudeksi?
5. Miksi huonosta suhteesta lähteminen kestää usein liian pitkään? Miksi ajankohta ei ole sopiva? Uskotaanko, että toinen vielä muuttuu vai onko sukulaisille vaikea selitellä eroa?
Haastattelija itsekin on saanut kuulla vastaavanlaista vuodatusta nuorilta naisilta.
1. Oletko seurustellut miehen kanssa, jonka kanssa on vaikea keskustella asioista, tai joka ei huomioi sinua riittävästi?
2. Tuntuuko, että hän ei ole loppuelämäsi mies?
3. Jos olet pettynyt keskusteluongelmista kärsivään suhteeseen, miten ihmeessä olet aiemmin ihastunut/rakastunut?
4. Mikäli suunnittelet parempaa kumppania, onko helpompaa hypätä suoraan uuteen suhteeseen, ettei tarvitse kokea yksin jäämisen tuskaa? Vai haluatko kenties miettiä asioita jonkin aikaa yksin?
4. Pelottaako teitä keskusteluhaluiset ja -kykyiset heteromiehet? Koetteko sellaisen epämiehekkääksi ominaisuudeksi?
5. Miksi huonosta suhteesta lähteminen kestää usein liian pitkään? Miksi ajankohta ei ole sopiva? Uskotaanko, että toinen vielä muuttuu vai onko sukulaisille vaikea selitellä eroa?
Haastattelija itsekin on saanut kuulla vastaavanlaista vuodatusta nuorilta naisilta.
Vastaukset 11
Vanhimmat
1. Oletko seurustellut miehen kanssa, jonka kanssa on vaikea keskustella asioista, tai joka ei huomioi sinua riittävästi?
V: kyllä
2. Tuntuuko, että hän ei ole loppuelämäsi mies?
V: kyllä tuntui aika pian yhteen muuttamisen jälkeen
3. Jos olet pettynyt keskusteluongelmista kärsivään suhteeseen, miten ihmeessä olet aiemmin ihastunut/rakastunut?
V: hän oli hyvän näköinen ja tyylikäs ja silloin seurusteluaikana hyvä puhumaan
4. Mikäli suunnittelet parempaa kumppania, onko helpompaa hypätä suoraan uuteen suhteeseen, ettei tarvitse kokea yksin jäämisen tuskaa? Vai haluatko kenties miettiä asioita jonkin aikaa yksin?
V: haluan todellakin nyt olla yksin ja miettiä paljon tarkemmin tulevaisuutta
4. Pelottaako teitä keskusteluhaluiset ja -kykyiset heteromiehet? Koetteko sellaisen epämiehekkääksi ominaisuudeksi?
V: ei todellakaan pelota
5. Miksi huonosta suhteesta lähteminen kestää usein liian pitkään? Miksi ajankohta ei ole sopiva? Uskotaanko, että toinen vielä muuttuu vai onko sukulaisille vaikea selitellä eroa?
V: kai sitä ensin oli vaikea myöntää itselle että tuli tehtyä huti ratkaisu, voinko minä tosiaan olla näin hölmä, sitten mietti sitä että vanhemmille pitää myöntää että tuli valittua väärä mies. Ja myöskin mietin että miten mies suhtautuu, rupeaako hankalaksi tai häiriöksi. Onneksi niin ei käynyt.
1. Olen kyllä, vuosikausia. Eronnut noin pari vuotta sitten...
2. Kyllä tuntuu! Tapasin uuden, aivan luonteeltaan erilaisen ihmisen reilun vuoden yksinolon jälkeen:)enkä eron jälkeen olis todellakaan voinut sitä uskoa, että edes ihastuisin...
3. Olen tunneihminen, järjellä ei niinkään ole tekemistä niiden asioiden kanssa... Sitäpaitsi, alussa ei keskusteluongelmia yleensä ole, vaan ne ilmaantuvat vasta myöhemmin.
4. Halusin miettiä. En pystynyt heti ajattelemaan mitään muuta suhdetta. Reilun vuoden mietinkin, vaikka muutakin olisi ollut tarjolla. Tarkoitus olisi ollut miettiä vieläkin pidempään, mutta minkäs teit :) Ei elämää voi näköjään käsikirjoittaa!
4. Häh?? Keskustelutaitoiset heteromiehet epämiehekkäiksi?? Kyllä sä taidat tietää itsekin, että toihan nyt on ihan hassu väite:) sehän on loistavaa, jos mies osaa keskustella! Pelimiehet osaa kyllä puhua, muttei keskustella...
5. En tiiä. Olin itse se jätetty, mut enpä enää ole pahoillani ollenkaan. Luulen, että jokainen tietää alitajuisesti, että mikä on omassa tilanteessa paras vaihtoehto ja toimii sen mukaisesti... Mun exä toteutti sen mitä olin itse pitkään miettinyt. Vaikeetahan se oli tosi pitkään sitten sulattaa, mutta en tiennykään vielä tulevasta... :)
"Pelimiehet osaa kyllä puhua, muttei keskustella..."
Tuota olen joutunut joskus miettimään, kun jotkut tuntemani naiset ovat joutuneet pelimiesten käyttämiksi/huijaamiksi. Mitähän ne pelimiehet sitten puhuvat? Onko se jotain: "Sulla on hyvä perse/olet kaunis -tyyppistä? Vai onko ns. pelimiehet muuten vaan supliikkeja puhujia, joilla nainen helposti saadaan mukaan? Onko suurin osa naisista vieteltävissä machoilemalla ja itsevarmalla käytöksellä?
Ei liene yllätys, että Yv ei ole pelimies (ennemmin pelimanni), vaikka ulkonäön perusteella joku on sellaiseksi joskus maininnut... Sanoisin, että minulla on henkistä kapasiteettiä ja kykyä keskustella asioista (jota monet ovat kehuneet). Mikäli edes osa naisista sellaista kaipaa, pitäisi minulla olla jonkinmoiset saumat löytää nainen.
tuohon pelimies juttuun siis. Ne on juurikin sellaisia "yli-imartelivia ja -imeliä" lipeviä tyyppejä, jotka tietää tasan tarkkaan minkä reaktion saavat jossakin naisessa aikaan. Joku tai ainakin tuttavapiirissäni aika moni menee tähän lankaan,minä en ole mennyt koskaan.Tai sit oon ollu vaan tyhmä ja missannu kaiken hölmön pelkoni takia.En vaan kestä sitä et tulisin satutetuksi ja tekisin itestäni pellen.
Mut hyvä et sul on sitä henkistä kapasiteettia, se on tosi tärkeetä tän kaiken "pinnallisuuden" keskellä.
Eiköhän "pelimiehiksi" lasketa ne, jotka saavat halutessaan mutta myös jättävät nopeasti...
Jos jotakin tunnusmerkkejä hakee, niin eiköhän se ole hyvä itsevarmuus, huoliteltu ulkonäkö, rohkeus ja yrittäminen.. Varmaan hyvä puhetaito noiden ominaisuuksien lisäksi eli varmaan kaikki naiset ovat noilla ominaisuuksilla kaadettavissa...
"Pelimies" sanana vain herättää eniten vastustusta.. Se koetaan samaksi kuin "hyväksikäyttäjä". Toisaalta harvoimpa ihmisistä tietää etukäteen mihin kastiin he kuuluvat ja vaikka tietäisikin niin tuskin moni nainen laittaa pahaksi jos häntä imarellaan ja pyritään noilla avuilla liiveihin.. Monet naisethan kun monesti uskovat juuri niihin unelmiinsa ja voi olla että juuri "pelimiehet" antavat uskon unelmiin...
Tuolla yhdellä palstalla olikin juttua, miten yksi nainen kuvaili jopa kahta tuommoista tapausta ja vaikka he tulivat ja menivät miten halusivat niin silti tämä nainen halusi olla heihin yhteydessä...
Toisaalta sitten jos miettii että mikä on se naisten vähiten arvostama miestyyppi niin lähes poikkeuksetta tulee mieleen "peräkammarin poika". Näitähän ihan yleisestikin halveksutaan...
Peräkammarin poika noin mielikuvana herättää yleensä sympatiaa ja häntä saatetaan pitää hyväkäytöksisenä, ujona, epävarmana, pelkurina... jne.. Toisaalta juuri tuo pelkuruus ja epävarmuus ovat varmaan ne suurimmat syyt miksi tuota tyyppiä ei arvosteta.
Eli yleisesti ottaen sillä ei ole mitään merkitystä, että onko hyvätapainen tai hyvin käyttäytyvä. Tärkeintä on että pystyy tekemään vaikutuksen vastapuoleen, löytyy riittävästi itsevarmuutta ja rohkeutta ja uskaltaa yrittää...
Aika ovelasti kirjoitat.
Vaikutat ihmiseltä, jolla on levoton sielu, ulos päin kaikki ok, mitä koet sydämmessäsi, onkin toinen juttu.
huvikseni
1. Miehet ei oikeen puhu,ne jotka oon tavannu niin niillä ri riitä käsitys/ymmärryskyky mun jutuille.Kun ne koskee lähes kaikkea,henkimaailmasta autoihin,kun oon kiinnostu (lähes) kaikesta.Eli periaatteessa en voi keskustella lähes kaikesta,se menee yksinpuheluksi,mikä ottaa päähän.Huomioi ne kyllä muuten ja mäkin huomioin.Ja sitä myös tarvitsen,vasta vuoroisuutta.
2.Kyllä on tuntunut.
3.En kai ole rakastunut,siinä' milessä mitä sil tarkotetaan.Itse asiassa se on just mitä oon välttänyt.
4.ei,oon tuntenut sen kivun joskus ja mulle teki todella vaikeeta.Mutta entistä vahvemmaksi tulin ihmisenä kun kestin sen tuskan.Mun mielest parempi miettiä asioita yksin ennenkuin hypätä uuteen suhteeseen.Ei käy vaan mulle.
5.Kyllä vähän,kun ei oo tottunu,vaikka se onkin toivottava ominaisuus.En koe epä miehekkääksi todellakaan,kuhan ei oo muuten "neiti"
6..Nokun on sellanen jahkailija ja puntaroija tyyliin: en viihdy tässä,mutta jään sit yksin..ja se on tuskallista.On kai jotenkin helpomapaa jäädä suhteeseen tai jotain.En usko et toinen muuttuu.
1. Oletko seurustellut miehen kanssa, jonka kanssa on vaikea keskustella asioista, tai joka ei huomioi sinua riittävästi?
joo, kyllä
2. Tuntuuko, että hän ei ole loppuelämäsi mies?
joo, kyllä
3. Jos olet pettynyt keskusteluongelmista kärsivään suhteeseen, miten ihmeessä olet aiemmin ihastunut/rakastunut?
aiemmin olen ihastunut ja rakastunut, voimakkaasti kai, mutta onni ei ole ollut myötä. aiemmin ehkä oli enemmän idealismia ja unelmia, nyt on enemmän epätietoisuutta
4. Mikäli suunnittelet parempaa kumppania, onko helpompaa hypätä suoraan uuteen suhteeseen, ettei tarvitse kokea yksin jäämisen tuskaa? Vai haluatko kenties miettiä asioita jonkin aikaa yksin?
kyllä asioita täytyy käsitellä ja miettiä. jotta uuden ihmisen kanssa ei mieti liikaa vanhoja juttuja ja ole siksi poissa oleva tms. mutta joskus kai vanhat rakkaudet ja asiat voi olla niin voimakkaita, etteivät ne unohdu, ne saattavat olla aina vähän läsnä
4. Pelottaako teitä keskusteluhaluiset ja -kykyiset heteromiehet? Koetteko sellaisen epämiehekkääksi ominaisuudeksi?
ei pelota, eikä ole epämiehekästä. hyvin toivottavaa, tarpeellista, tärkeää ja miellyttävää
5. Miksi huonosta suhteesta lähteminen kestää usein liian pitkään? Miksi ajankohta ei ole sopiva? Uskotaanko, että toinen vielä muuttuu vai onko sukulaisille vaikea selitellä eroa?
no mun kohdalla mun sukulaiset eivät osaa erottaa mun ystäviä/poikaystävää toisistaan. ja eivät ne ystävätkään aina ymmärrä olevansa vain ystäviä (siis keskustelu on vaikeaa, no, kuten tiedätte, joskus). joskus sitä jää vaan siksi, ettei jäisi ihan yksin.
1. Olen seurustellut, keskustelutaito punnitaan silloin, kun on erilaisia näkökantoja asioihin. Huomioimisesta on kokemusta sekä huomoioimattomuuden että liiallisen perässä kävelystä.
2.Kyllä
3.Ihastunut ihastumisen tunteeseen
4.Olen jo kohdannut itseni tässä elämässä, joten uusi suhde ei ole ratkaisu. Haluan olla yksin.
Keskustelutaito ei pelota, päin vastoin. Enemmän ratkaisee ko.henkilön suhtautuminen elämään ja näköalojen laajuus.
5. Ei halua loukata toista, pelkää toisen reaktiota.Toinen ei välttämättä näe suhdetta huonona. Sukulaisille ei tarvitse selittää, he eivät seurustele ko. henkilön kanssa.
1. kyllä
2. kyllä, olemme eronneet
3. ei silloin ollut mitään ongelmia kun seurusteltiin, kyllä keskusteliin ja muutenkin hauskaa oli, olimme kaunis pari, mies pitkä ja komea ja kun minä vähän naamaani laitoin niin ihan nätti
4. no huonompaa en ainakaan suunnittele mutta yksinkin on ihan hyvä, ei kannata sännätä uuteen huonoon suhteeseen
Keskustelutaitoiset miehet ei pelota, ex myös keskusteli, tai paremminkin puhui mutta aloimme olla eri mieltä aika monesta asiasta
5. olihan siinä käytännön asioitakin, kumpi lähtee ja mistä saa asunnon, rahat oltiin kyllä pidetty erillään mutta vuokra maksettu vuorotellen jne. Muut sukulaiset luuli että me valmisteltiin häitä ja asuntolainaa mutta tosiasiassa valmisteltiinkin eroa. Vaikeinta oli se itselle tunnustaminen että on tehnyt virheratkaisun. Ja se kaduttaa että rakastumisen huumassa jäi minun omat kaverit vähemmälle (ex piti edelleen tiiviisti yhteyttä omiin kavereihinsa). Sitten kun itse olinkin eronnut niin ne minun omat kaverit oli juuri perheellistyneet ja jotenkin jäin yksin.
1. Olen
2. tuntuu
3. Jaa a senkun tietäis. Kyllä luonto tikanpojan puuhun ajaa...
4. Miettiä ja katsoa tarkkaan, kenen kanssa voi harkita jotain vakavaa
5. Yksinäisyys käy sietämättömäksi jos ei ole muuta sosiaalista verkostoa