Paras ikäero lapsille, perustele?!

Ekoilla lapsilla ikäeroa 1v 10 kk. Oli aluksi aika raskasta, vaikka mitään suurempaa mustasukkaisuutta ei ollutkaan. Valvoin yöt vauvan kanssa ja päivät taaperon kanssa. Mutta sitten rupesivat muutaman vuoden kuluttua leikkimään ja sekös oli kiva juttu! Nyt he ovat 13 ja 11 ja ovat edelleen hyvät ystävät (riitelevätkin kyllä). Seur lapsi tuli 4 vuoden kuluttua ja sitten olikin helppoa hoitaa vauvaa kun isommat lapset jo leikkivät keskenään.

Itselläni on 9 vuotta nuorempi sisko ja oli kivaa saada sisko kun luulin jo ettei meille enää voi tulla lapsia kun äiti oli jo niin "vanha", oli 30v :D. Sainpa vielä toisenkin siskon kun olin 16v ja se vasta kivaa oli kun sai vauvaa hoitaa!

Eli mielestäni kaikki ikäerot on hyviä!

ikäeroa 3 vuotta .Samoin itselläni ja veljelläni .
Sen verran pitää ollakin (vähintään 2v.) jotta esikoinen saa tarpeeksi kauan olla "vauva" .
Siinä ensimmäinen ehtii jo kasvaa vaipoista eroon ja on jo jonkin verran omatoiminen .Pääsee esim.kerhoon jos ei ole pihalla tai puistoissa ikäistänsä seuraa.
Isompina heistä on seuraa toisilleen ,leikkivät yhdessä . Ovat läheisiä kun ei ole sen enempää ikäeroa.

oli meillä 1v 7 kk.
Isompi ei vielä osannut olla mustasukkainen. Leikkivät yhdessä heti kun nuorempi kynnelle kykeni. Nuoremman syntymästä asti isompi käveli itse vaunujen vierellä. Talvella joskus pääsi pulkkaan. Hänestä tuli erittäin urheilullinen ja hyväkuntoinen. Nuorempi taas oppi monet taidot hyvin nuorena, kilpaa isomman kanssa.
Minusta ikäero on ollut juuri meidän perheeseen sopiva.

taipuivat kuin kaksoset.Paras mahdollinen ikäero meillä, toisten elämästä en tiedä. Mielummin kuitenkin mahdollisimman pieni, menevät samassa kaaoksessa.

Meillä mennyt hyvin. Isompi auttaa kotitöissä ja vauvan hoidossa alkumustasukkaisuuden jälkeen tosi hyvin ja hellittelee ja juttelee vauvalle. Isompi on vaipaton nukkuu yöt hyvin jne. joten ei ole kahta "vauvaa" hoidettava. Hellyyttä ja huomiota kyllä saa kumpainenkin. Isompi käy pari kertaa viikossa kerhossa joten sitten ne päivät ovat äidin ja vauvan laatuaikaa enemmän ja tulee tehtyä isoja lenkkejä. Isompi lapsi aina ollut kova liikkumaan ja viihtyy vaunun vierellä paremmin kuin koskaan. On varmaan toisilleen seuraakin sitten isompana kun samaa sukupuolta. Juu, nyt sitten kolmas lapsi oisi haaveissa ja se ollaan ajateltu, jos Luoja suo saada pienemmällä ikäerolla eli kun vauva on vuoden niin yrittämään....Mutta ensimmäisen lapsen kun sai ja vaikka oli helppo vauva sitä toista ei halunnut aivan heti.

Meillä nyt 1v3kk tyttö.Vauvana tosi itkuinen ja ns. vaikea tapaus kun ei tähän päivään mennessäkään suostu paljoa nukkumaan.Silti haaveenamme oli toinen lapsi heti tytön synnyttyä..ja toinen saikin tulla jos on tullakseen.Nyt olen raskaana ja lasten ikäeroksi tulee 1v9kk. Itse tykkään että on pienet ikäerot,vaikka en tulevasta osaakkaan kertoa sen enempää.Uskon että jokaiselle sopii mikäkin..pieni tai iso ikäero.

ikäero paras.

Aina hyvin jaksanut ja olen onnellinen kun ovat jo isoja ja pärjäävät yksin sekä kekkenään.

Ovat 9 11 14 ja 15v.

parasta ikäeroa. Kaikissa on hyvät ja huonot puolet ja riippuu paljon myös lapsista ja vanhemmista. Meillä on kahden ensimmäisen välillä ikäeroa vuosi ja se on todella hyvä ikäero, koska he ovat edelleen (nyt 8 ja 9) parhaat kaverukset keskenään. Jos olisivat ainoat lapset, niin olisi nyt todella helppoa, koska molemmat kasvavat niin samaa tahtia, että on samanlaiset menot ja kiinnostuksen kohteet. Tokalla ja kolmannella lapsella on neljä vuotta ikäeroa ja sekin oli kiva, kun neli- ja viisivuotiaat auttoivat niin innokkaasti hoitamisessa ja heistä oli tosiaan jo apuakin. Neljäs syntyi sitten vajaa kolme vuotta edellisen jälkeen ja sekin on kiva ikäero, kun isoveli on niin innoissaan, eikä toisaalta enää ihan vauvakaan.

Lyhyen ikäeron kanssa alku on rankkaa, mutta tilanne helpottuu nopeasti, isommalla ikäerolla alku on vähän löysempi, mutta vauva-ajasta ei myöskään pääse niin nopeasti eroon. Toisaalta, jos tykkää nimenomaan vauvoista, niin sitten isompi ikäero on parempi.

Jos haluat toisen lapsen nyt, niin toimeksi vaan. Ei se nyt ainakaan mikään ylivoimainen juttu ole. Meilläkin on ollut elukoita ja koiria koko ajan ja olen niidenkin kanssa pärjännyt.

2,5 vuotta ikäeroa. Esikoinen ei ole enää niin pieni että uusi vauvavuosi olisi totaalista kaaosta kahden "vauvan" kanssa.
Kuitenkin ovat piankin kavereita keskenään, kunnes pienempi kynnelle kykenee.
Toista odottaessani vanhempi lääkäri totesi että tämä on ihanteellinen ikäero sisaruksille. Ei liian pieni muttei isokaan.

Itselläni on 4 vuotta nuorempi sisko ja on ollut hankalaa lapsuudessa ja nuoruudessa. Vasta kun itse olin n. 22-23 ja sisko siinä 18-19, aloimme tulla toimeen. Suurin oli tietenkin se alkukateus, joka itselläni oli siskon synnyttyä. Olin jo tottunut olemaan se ainut lapsi ja äitini teki töitä siskon syntymään asti siitä lähtien kun olin 7kk. ikäinen. Eli äiti oli vähän paikalla ollessani pieni. Sitten kun vihdoin tuli kotiin pitkäksi aikaa, tulikin se pikkusisko joka vei kaiken huomion. Päätin silloin nuorempana, että jos itse saan lapsen, haluan mahd. pienen ikäeron.

No, siskoni sai lapset 1v. 2kk. ikäerolla ja on ollu todella raskasta. Isompi kuitenkin vielä ihan vauva ja toinen vauva oli koliikkivauva.

Oma lapsi on nyt 8kk. ja odotellaan ainakin siihen asti, että lapsi olisi 3-4v. ja sitten vasta yritetään toista. Mieluummin isompi ikäero, niin isompi saa olla pitempään se ainut lapsi ja vauva, osaa vanhempana (yli 4v.) ymmärtää, että vauva on pieni ja tarvii erilaista huomiota ja hoitoa.

Miehelläni on sisaruksiensa kanssa ikäeroa 11 ja 13v. ja on nuorin. Hyvin tulevat toimeen suuresta ikäerosta huolimatta. Isommat hoitaneet kun ollut pieni ja vanhempana olleet hyviä kavereita ja auttaneet jos on tarvinnut.