Oi tätä asumisen ihanuutta, kerrostaloasumisen nimittäin. Olen niin lopen kyllästynyt naapureihini, etten enää tiedä itkeäkö vai nauraa? Nyt olen sen päättänyt, alan etsiskellä sopivaa omakotitaloa, siitäkin huolimatta, ettei ole vielä perhettä tms. ja ikääkään ei vielä niin kovin paljon. Mutta työpaikka ja säännölliset kohtuupalkkaiset tulot kyllä, se riittänee, saa luvan riittää.
Vähän taustaa: mulla kävi ilmeisesti säkää ensiasuntoni kanssa, muutin ensimmäiseen asuntooni vuokralle 18-vuotiaana ja tuo kyseinen kerrostalo osoittautui aivan unelmalliseksi. Ketään ei kiinnostanut naapureiden tekemiset ja menemiset ja asumisen äänet, sai järjestää bileitä viikollakin ja käydä suihkussa yllä ja röökillä parvekkeella, ulkoiluttaa koiraa koska tahansa ja tuoda niin paljon kavereita kylään kuin halusi ja mihin vuorokaudenaikaan tahansa, pystyi kuuntelemaan musiikkia vielä myöhään illalla ja totta puhuen auton parkkeeraamisessakin vallitsi sellainen hyvänlaatuinen viidakon laki. Ketään ei kiinnostanut! Ja asukkaat eivät todellakaan olleet mitään laitapuolen kulkijoita, vaan eri ikäisiä, perheellisiä, työssäkäyviä, opiskelijoita, nuoria vanhoja jne... Itse en ollut edes pahin möykkäri, vaan kyllä niitä kovaäänisiä asukkaita kovaäänisine vieraineen ja musiikkilaitteineen oli muitakin. Silti talossa vallitsi sopu, kaikki sietivät toisten asumisen ääniä. Asuin kyseisessä kerrostalossa n. 4,5 vuotta, sitten kaikki muuttui.
Tämä kaikki osoittautui liian hyväksi ollakseen totta, karun kerrostaloelämisen reaalimaailma tuli nopeasti tutuksi. Niinpä viimeiset 5 asuntoani ovat olleet täysiä järkytyksiä. Yhdestä asunnosta sain häädön alle vuodessa. Mikä ihme siinä on, että naapurin elämä kiinnostaa suurinpiirtein enemmän kuin oma? Minulla olisi lukuisia esimerkkitapauksia täysin käsittämättömistä naapureista ja erilaisista "yhteenotoista" heidän kanssaan, mutta noin yleistäen: ei kai se ole liikaa vaadittua, että saisi tuoda vieraita kylään, saisi käydä suihkussa yöllä ja kuunnella musiikkia iltaisin. Näillä en tarkoita, että toisin joka päivä vieraita kylään, kävisin joka päivä yöllä suihkussa taikka kuuntelisin kovaäänisesti musiikkia joka ikinen ilta, mutta satunnaisia vierailuja, suihkussa käyntejä ja musiikinkuuntelua tulee kyllä sietää, KERROSTALOSSA, ne ovat elämisen ääniä. Mutta ei.
Tänään mitta täyttyi, jos ei saa tuoda neljää kaveria kylään jouluaattoiltana, vaikkakin myöhään, en halua enää asua näin. Myöskin liian voimakasaromisten ruokien tekeminen öisin ei ole sallittua. Niin ikään yhtä ainoaa naulaa ei saanut hakata seinään enää klo 20 jälkeen. Mitä h***ettiä, minulle riitti!
Vähän taustaa: mulla kävi ilmeisesti säkää ensiasuntoni kanssa, muutin ensimmäiseen asuntooni vuokralle 18-vuotiaana ja tuo kyseinen kerrostalo osoittautui aivan unelmalliseksi. Ketään ei kiinnostanut naapureiden tekemiset ja menemiset ja asumisen äänet, sai järjestää bileitä viikollakin ja käydä suihkussa yllä ja röökillä parvekkeella, ulkoiluttaa koiraa koska tahansa ja tuoda niin paljon kavereita kylään kuin halusi ja mihin vuorokaudenaikaan tahansa, pystyi kuuntelemaan musiikkia vielä myöhään illalla ja totta puhuen auton parkkeeraamisessakin vallitsi sellainen hyvänlaatuinen viidakon laki. Ketään ei kiinnostanut! Ja asukkaat eivät todellakaan olleet mitään laitapuolen kulkijoita, vaan eri ikäisiä, perheellisiä, työssäkäyviä, opiskelijoita, nuoria vanhoja jne... Itse en ollut edes pahin möykkäri, vaan kyllä niitä kovaäänisiä asukkaita kovaäänisine vieraineen ja musiikkilaitteineen oli muitakin. Silti talossa vallitsi sopu, kaikki sietivät toisten asumisen ääniä. Asuin kyseisessä kerrostalossa n. 4,5 vuotta, sitten kaikki muuttui.
Tämä kaikki osoittautui liian hyväksi ollakseen totta, karun kerrostaloelämisen reaalimaailma tuli nopeasti tutuksi. Niinpä viimeiset 5 asuntoani ovat olleet täysiä järkytyksiä. Yhdestä asunnosta sain häädön alle vuodessa. Mikä ihme siinä on, että naapurin elämä kiinnostaa suurinpiirtein enemmän kuin oma? Minulla olisi lukuisia esimerkkitapauksia täysin käsittämättömistä naapureista ja erilaisista "yhteenotoista" heidän kanssaan, mutta noin yleistäen: ei kai se ole liikaa vaadittua, että saisi tuoda vieraita kylään, saisi käydä suihkussa yöllä ja kuunnella musiikkia iltaisin. Näillä en tarkoita, että toisin joka päivä vieraita kylään, kävisin joka päivä yöllä suihkussa taikka kuuntelisin kovaäänisesti musiikkia joka ikinen ilta, mutta satunnaisia vierailuja, suihkussa käyntejä ja musiikinkuuntelua tulee kyllä sietää, KERROSTALOSSA, ne ovat elämisen ääniä. Mutta ei.
Tänään mitta täyttyi, jos ei saa tuoda neljää kaveria kylään jouluaattoiltana, vaikkakin myöhään, en halua enää asua näin. Myöskin liian voimakasaromisten ruokien tekeminen öisin ei ole sallittua. Niin ikään yhtä ainoaa naulaa ei saanut hakata seinään enää klo 20 jälkeen. Mitä h***ettiä, minulle riitti!
Vastaukset 8
Vanhimmat
olet todellinen itsekäs kusipää. Vedä mieluummin itses jojoon niin säästyt koko muuttohärdelliltä.
Säännöt ne on joka paikassa.
Voin ihan sanoa tällasena omakotitalon asukkaana että kyllä niitä asuisen harmeja on tässäkin asumismuodossa.
Muuta vaan omakotitaloon, niin huomaat että saat koko ajan olla tekemässä jotain, tai remontoimassa jotain, ei tartte montaa kertaa miettiä mihin sitä rahansa laittaa. Ja tässä asumismuodossa jos missä, naapurit tulevat tutuiksi, ja kyllä heitä kiinnostaa mitä puskia pihallesi istutat, ja mihin aikaan liikut. Jos todella luulet että omakotitalossa saa naapureilta olla "rauhassa", niin todella väärässä olet!
Itselleni ei aikanaan tuottanut MITÄÄN ongelmia asua kerrostalossa (10 vuotta). En möykännyt, ja jos ystäviä oli kylässä niin ei siitä haittaa kellekkään ollut, tosin meillä juotiin kahvia päiväsaikaan, eikä iltasin ryypätty. Naapurista joskus kuului jotain jatkojen älämölöä.
Oletko oikeasti miettinyt sitä peiliin katsomista? Ei ihan "tuurista" johdu että sulla on ollut noin pitkään ongelmia kerrostalossa asumisen kanssa.
Kyllä se vähän niin on että sitä saa mitä tilaa!
omakotitaloon...saavat naapurisikin rauhan elämäänsä...
joku hiukan tärähtänyt naapuri käy kyttäämässä portilla saakka vaikka talon väkin on pihassa.
Ja omakotitalon mukana tosiaan tulee jatkuva kiinteistön huolto itselle ja sehän vaatii rahaa ja aikaa. Korjaukset, ovatpa mitä lajia hyvänsä, teet itse tai teetät kovalla taksalla vieraalla. Ei voi vaan soittaa isännöitsijälle että nyt hajosi jääkaappi tai pakastin tai että nyt vessanpytty lotraa yli ja paljon paljon muuta.
Mutta se oma rauha on kyllä ihanteellista jos ei piittaa naapureista tuon taivaallista. Sitä voi vaikka kävellä päällään yöllä tai kylpeä keskellä yötä, aivan miten itse haluaa. Kova meteli taas ei liene sallittua pitkin yötä jos on naapuria lähellä.
Kotoa kun muutin ensiasuntoon vuokralle joka oli ihan uusi kerrostalo niin ei ollut öykkäreitä naapureina niin kun vanhoissa vuokrakasarmeissa.
Asunnot pentaloissa pieniä niin ettei ollut suurperheitäkään möykkäämässä. Ainoa paha oli vastapäisen ison talon kakarat möykkäämässä ja änkeämässä toisten reviirille.
Nyt on ihana asua omakotitalossa rauhallisella alueella mutta kauempaa omakotialueelta kuuluu kesäisin aivan järjetön kakaroiden kiljunta, ilmeisesti joku on perhepäivähoitaja. Muutkin naapurit ovat ihmetelleet yhden talon meteliä joka kaikuu todella kauas.
Kerrostalossa asuessani täytyi musikkia kuunnella oisin kuulokkeilla ja välttää suihkussakäyntejä öisin niin tuli hyvin naapureiden kanssa toimeen. Ainoat olivat kakaraperheelliset jotka eivät ottaneet huomioon muita asukkaita siis eivät kovin sosiaalista sakkia. Sama ongelma omakotitalo alueillakin kun jotkut eivät ota huomioon muita ihmisiä. Itse siedin musikkia naapurista mutta kakaroiden suoranainen kiljunta on hermoja repivintä. Sitä ei kuuntele pirukaan.
"Näillä en tarkoita, että toisin joka päivä vieraita kylään, kävisin joka päivä yöllä suihkussa taikka kuuntelisin kovaäänisesti musiikkia joka ikinen ilta, mutta satunnaisia vierailuja, suihkussa käyntejä ja musiikinkuuntelua tulee kyllä sietää, KERROSTALOSSA, ne ovat elämisen ääniä."
Kuulehan, juju on siinä, että kun olet riittävän monta kertaa ja epäsäännöllisesti tehnyt kaikkia noita erityisesti yörauhan aikaan, naapurisi eivät ole koskaan voineet iltaisin tietää, saavatko sillä kertaa nukkua/rentoutua vai eivät. Kuluttavaa muille on metelin jatkuva ounastelu ja arvuuttelu, pitäisikö täksi yöksi laittaa tulpat kaiken varalta vai ei. Jos huudatat musaa ma-ke ja pe-la, ei naapureita paljon lohduta, jos olet mielesi kätköissä päättänyt että to ja su et sitä teekään. Pitäisikö heidän aina pohtia etukäteen, mikä TÄNÄÄN onnistuu ja mikä ei?
Viimeistään jos saa häädön, pitäisi jo tosissaan alkaa miettiä, onko omassa asenteessa jotain vikaa.
ansaittua! Ja nyt ihmettelet kun et enää saa häiriköidä rauhassa!! Mene hieman itseesi ja katsele peiliin!!
Nosta syyte perättömistä syytöksistä sinua kohtaan!!