Seuraava on hajanainen, ehkä päivänselvyyksiäkin sisältävä sepustus, eräänlainen yleisluontoinen yritys luoda näkökulmaa. En tässä aio puhua kannabiksen paremmuudesta.
Nuorten pitäminen poissa kaikkien päihteiden vaikutuspiiristä on tärkeää. Kehitysiässä olevalle yksilölle omat aikaansaannokset ja niistä nousevat onnistumisen elämykset ovat ensiarvoisen tärkeitä. Ne ruokkivat opinhalua ja nostavat itsetuntoa, ominaisuuksia, jotka ovat elämässä menestymisen perusehtoja. Nuori on riipuvainen kodista, koulusta ja muista sellaisista ympäristötekijöistä, jotka rajoittavat hänen vapauttaan. On luonnollista pyrkiä itsenäistymään, kapinoida auktoriteetteja vastaan. Tämä johtaa myönteiseen kehitykseen, kun nuori löytää omat voimavaransa ja lähtee toteuttamaan niitä johdonmukaisesti.
Päihteiden vaara ei ole niinkään siinä, että nuoren hermosto on kehittymätön. Se on siinä, että ne antavat onnistumisen tunteen, jolla ei ole todellisuuspohjaa. Haaveet ja suuret suunnitelmat kuuluvat nuoruuteen, mutta ne eivät kaipaa päihteiden vahvistavaa vaikutusta. Aikuinen ihminen pystyy yleensä käsittelemään tällaisia tuntemuksia ja erottamaan ne arkielämän realiteeteista. Näin ollen useimmat voivat suhteellisen vaarattomasti ottaa kaljat ja jopa kunnon kännin silloin tällöin.
Päihteet ovat kypsälle ihmiselle varaventtiili, joka irrottaa ajatukset vähäksi aikaa kivettyneistä rutiineista ja antaa parhaimmillaan luovia impulsseja. Koukkuun jääminen on tämän täydellinen vastakohta, luovuuden ja spontaaniuden loppu, kaikkein kuolettavin rutiini, mitä ajatella saattaa.
Koukkuun jää helpoimmin juuri se, jolla on alun perin heikko motivaatio mihinkään suuntaan. Niin sanotun hyvän kodin lapsi saattaa asua eräänlaisessa pehmustetussa vankilassa. Häntä suojellaan pahoilta vaikutteilta, ympäröidään hyvää tarkoittavalla mutta tukahduttavalla rakkaudella ja aineellisella hyvällä. Se tappaa todellisen yrittämisen halun mutta ei suuria haaveita. Mikä tahansa päihde voi räjäyttää kroonisen tyytymättömyyden täyttämän tajunnan.
Huono perhe tukahduttaa toisella tavalla, luomalla toivottomuuden tunteen. Päihde, useimmiten viina, maalaa mieleen rohkeuden, pätevyyden ja kovuuden mielikuvia. Joita sitten lähdetään toteuttamaan.
Ajokortti myönnetään 18-vuotiaalle. Kokemus on osoittanut, että sekin on liian aikaisin monelle, etenkin pojille. Ikärajat ovat alkoholin nauttimisellekin. Niitä rikotaan koko ajan. Yhteiskunta katsoo läpi sormien, kun ei ole niitä resursseja. Kodit eivät piittaa, koska "kaikki muutkin tekevät sitä".
Yhteinen omantunnon pakopaikka on kaikkien muiden päihteiden, paitsi alkoholin, demonisointi. Sen seurauksista ehkä tuonnempana.
Nuorten pitäminen poissa kaikkien päihteiden vaikutuspiiristä on tärkeää. Kehitysiässä olevalle yksilölle omat aikaansaannokset ja niistä nousevat onnistumisen elämykset ovat ensiarvoisen tärkeitä. Ne ruokkivat opinhalua ja nostavat itsetuntoa, ominaisuuksia, jotka ovat elämässä menestymisen perusehtoja. Nuori on riipuvainen kodista, koulusta ja muista sellaisista ympäristötekijöistä, jotka rajoittavat hänen vapauttaan. On luonnollista pyrkiä itsenäistymään, kapinoida auktoriteetteja vastaan. Tämä johtaa myönteiseen kehitykseen, kun nuori löytää omat voimavaransa ja lähtee toteuttamaan niitä johdonmukaisesti.
Päihteiden vaara ei ole niinkään siinä, että nuoren hermosto on kehittymätön. Se on siinä, että ne antavat onnistumisen tunteen, jolla ei ole todellisuuspohjaa. Haaveet ja suuret suunnitelmat kuuluvat nuoruuteen, mutta ne eivät kaipaa päihteiden vahvistavaa vaikutusta. Aikuinen ihminen pystyy yleensä käsittelemään tällaisia tuntemuksia ja erottamaan ne arkielämän realiteeteista. Näin ollen useimmat voivat suhteellisen vaarattomasti ottaa kaljat ja jopa kunnon kännin silloin tällöin.
Päihteet ovat kypsälle ihmiselle varaventtiili, joka irrottaa ajatukset vähäksi aikaa kivettyneistä rutiineista ja antaa parhaimmillaan luovia impulsseja. Koukkuun jääminen on tämän täydellinen vastakohta, luovuuden ja spontaaniuden loppu, kaikkein kuolettavin rutiini, mitä ajatella saattaa.
Koukkuun jää helpoimmin juuri se, jolla on alun perin heikko motivaatio mihinkään suuntaan. Niin sanotun hyvän kodin lapsi saattaa asua eräänlaisessa pehmustetussa vankilassa. Häntä suojellaan pahoilta vaikutteilta, ympäröidään hyvää tarkoittavalla mutta tukahduttavalla rakkaudella ja aineellisella hyvällä. Se tappaa todellisen yrittämisen halun mutta ei suuria haaveita. Mikä tahansa päihde voi räjäyttää kroonisen tyytymättömyyden täyttämän tajunnan.
Huono perhe tukahduttaa toisella tavalla, luomalla toivottomuuden tunteen. Päihde, useimmiten viina, maalaa mieleen rohkeuden, pätevyyden ja kovuuden mielikuvia. Joita sitten lähdetään toteuttamaan.
Ajokortti myönnetään 18-vuotiaalle. Kokemus on osoittanut, että sekin on liian aikaisin monelle, etenkin pojille. Ikärajat ovat alkoholin nauttimisellekin. Niitä rikotaan koko ajan. Yhteiskunta katsoo läpi sormien, kun ei ole niitä resursseja. Kodit eivät piittaa, koska "kaikki muutkin tekevät sitä".
Yhteinen omantunnon pakopaikka on kaikkien muiden päihteiden, paitsi alkoholin, demonisointi. Sen seurauksista ehkä tuonnempana.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Seison täysin Papan sanoman takana. Tämä on oikeasti eräitä visualisoinnin helmiä tällä foorumilla! Kiitos, Pappa!
Naapurin äijä
kannabismyönteinen
Lainasin tämän Kalevan Juttutupaan, toivottavasti et pahastu...
Kiitos myönteisestä palautteesta, Naapurin äijä ja Narc. Arvostan suuresti teidän molempien kannanottoja ja annan mielelläni luvan lainata kirjoitustani. Jatkoja. Pappa.