Vaikka pääsisin joskus takaisin normaalipainoon, en luultavasti pysty koskaan nauttimaan syömisestä. Ärsyttää, että kämpässä on lahjasuklaat sekä leivoksia, jotka anoppi on tehnyt normaalipainoiselle miehelleni. En tiedä, viskaanko kämpästä ulos makeiset vai mieheni (hän omistaa tämän asunnon, huono idea) vai itseni. Haluaisin kävellä läheiselle hautausmaalle, mennä makaamaan lumihankeen ja vetää ranteeni auki.
En voi olla koskematta herkkuihin, jos niitä on käden ulottuvilla, eikä yhtään lohduta, että syön 360 päivää vuodessa terveellisesti. Välittömästi tulee morkkis, kuten alkoholistille raittiin kauden katketessa. Inhoan kaikkea ja kaikkia ja varsinkin itseäni.
En voi olla koskematta herkkuihin, jos niitä on käden ulottuvilla, eikä yhtään lohduta, että syön 360 päivää vuodessa terveellisesti. Välittömästi tulee morkkis, kuten alkoholistille raittiin kauden katketessa. Inhoan kaikkea ja kaikkia ja varsinkin itseäni.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Tiedän, miltä sinusta tuntuu, mutta ne herkut on vain kohdattava. Koska ne on ja pysyvät tässä maailmassa.
Täytyy vain tehdä se päätös, että jos tulee riski ahmia, niin sitten pitää näppinsä erossa niistä herkuista kokonaan. Suklaa ei sentään tuoksu millekään. Ennen herkuttelin, mutta jos nykyisin ajattelenkaan sitä lössöä suussani, niin minua oksettaa.
ne lajasuklaat ja anopin leipomat leivokset?
Paha oloni tuli siitä, että kuntopyöräilin ja seurasin kalorimittaria (vasta 250 kcal tältä päivältä) ja mietin, kuinka helvetisti minun täytyy pyöräillä kuluttaakseni eiliset suklaat. Itkin jonkin aikaa, sanoin miehelleni, mikä on vikana ja hän piilotti herkut johonkin, mistä minä en löydä niitä. Todennäköisesti piilo on jossain, mihin tällainen puolitoistametrinen ihminen ei yletä tuolinkaan kanssa. Miestäkin harmitti, että miksi hänen äitinsä toi jotain pullaa, kun ei sellaisia pyydetty?
Haluaisin anoreksian. Se tarkoittaa kirjaimellisesti RUOKAHALUTTOMUUTTA. Bulimiaa en halua, se on liian sotkuista. Kahdella psyykenlääkkeelläni on ruokahalua lisäävä sivuvaikutus -> laihduttaminen on ihan hävyttömän vaikeaa. Joko olen vajoamassa jälleen vakavaan masennukseen tai sitten olen kehittämässä jotain ennenkokematonta, kuten syömishäiriön. Jos kyseessä on masennus, länsimaisen lääketieteen kaikki vaihtoehdot on kokeiltu läpi (nykyinen lääke oli viimeinen oljenkorteni ja se jopa auttoi muutaman kuukauden). Siis mieluummin anoreksia, itseinho minulla on jo ennestään. Jos on pakko kuolla, eikö voi yhtä hyvin kuolla laihana? Jos haluan tuntea jotain mielihyvää, voin hankkia piristäviä huumeita. Parempi sekin kuin tasainen synkkyys.
oot täys ääliö. no meneppä hommaamaan anoreksia.
Enkös minä olisi sinunkin kannaltasi parempi kuolleena? Jos eläisin keski-ikäiseksi, kuluttaisin hirvittävästi verovaroja kaikkien oheissairauksien vuoksi. Ehkä minä olen tyhmä, mutta ainakin olen kirjoitustaitoinen, toisin kuin eräät.
"Miestäkin harmitti, että miksi hänen äitinsä toi jotain pullaa, kun ei sellaisia pyydetty?"
Sellaisia ne äidit ovat. Arvatkaa, paljonko minäkin painaisin, jos söisin aina kaiken ruoan, mitä äiti tai palaveritarjotin tai kaverit tarjoaisivat? No paljon.
Olen opetellut sanomaan ei, ja jos joku raahaa asuntooni ylimääräistä "hyvää" esimerkiksi tuliaisiksi, saatan heittää sen roskiin kun vieras on lähtenyt kotiin. Ei se vieraan mieltä pahoita.
"Haluaisin anoreksian."
Etkä halua. Anoreksia on vaarallinen sairaus, joka voi vaikka tappaa. Eivät anorektikot lopeta laihduttamista, kun peppu on riittävän timmi. He jatkavat letkuruokintaan saakka.
"Kahdella psyykenlääkkeelläni on ruokahalua lisäävä sivuvaikutus -> laihduttaminen on ihan hävyttömän vaikeaa."
Oletko harkinnut lääkinnän vaihtamista? Minulla on eräs lääke (ei psyykenlääke), jonka sivuvaikutuksena oli ruokahalun lisääntyminen. Toiseen valmisteeseen vaihtaminen auttoi.
"länsimaisen lääketieteen kaikki vaihtoehdot on kokeiltu läpi"
Itsepäiseen masennukseen käytetään nykyään sähköshokkihoitoa. Sen sivuvaikutukset eivät ainakaan lisää painoa.
Olen kokeillut vuosien mittaan kymmeniä eri psyykenlääkkeitä enimmäkseen tuloksetta. Se psykoosilääke, jolla ei ollut mitään pahempia sivuvaikutuksia, altisti sitten tuolle painonnousulle x( Sähköhoitoa olen pyytänyt, mutta en ole päässyt (diagnoosi kaksisuuntainen mielialahäiriö).
Tiedän hyvin tunteesi koska itse olen ollut ylipainoinen koko ikäni.
Olen laihduttanut kymmeniä vuosia ja satoja kiloja.
Silti nyt yli viisikymppisenä lihavana annan anteeksi itselleni.
Sallin itselleni tämän jouluherkuttelun hyvällä mielellä.
Tiedän että paino nousee muutaman kilon mutta eihän se maailmaa kaada.
Laihdutus ei enää koskaan ole minulle nopea pyrähdys. Useita kymmeniä kiloja äkkiä pois ja kohta kaikki takaisin.
Nyt olen opetellut kävelemään hitaasti. Laihdutu on nyt loppuelämän projekti. Pysyvvä elämäntapa.
Jouluherkuttelu saa kuulua elämääni tulevinakin jouluina.
Jokaisella meistä on ihmisarvo. Kukaan ei ole toista huonompi vaikka painaisi tuhat kiloa.
Tiedän monia ihmisiä joiden ulkonäkö ei silmää hivele vaikka he ovat hoikkia.
Silti he ovat ihmisenä yhtä arvokkaita kuin muutkin.
Ihmisenä samalla viivalla ovat maatalon emäntä ja viiden lapsen äiti Kiuruvedeltä, paino 120 kg, ja valokuvamalli, anorektikko LosAngelesista, paino 40 kg.
Tärkeintä tässä elämässä on miellyttää itseään, ei muita.
Kukaan ei kysy sinulta millainen hän saa olla. Millaisena sinä hyväksyt hänet. Älä sinäkään kysy. Nauti omasta elämästäsi ja omista läheisistäsi.
Anna suklaan maistua edes kerran vuodessa.
tää keskustelu on aika "surkeaa luettavaa", muttä tähän on pakko lisätä: ei ole mitään väliä mitä ja kuinka paljon syö joulun ja uudenvuoden välillä, mutta sillä on mitä mättää suuhunsa uudenvuoden ja joulun välillä. ;-D
Monen ihmisen kohdalla ongelma on nimenomaan siinä, että liikutaan, jotta saadaan kaloreita kulutetuksi tai koska silloin voi taas syödä enemmän.
Mielestäni tuollaisesta ajattelusta olisi heti ensimmäiseksi päästävä eroon. Parempi on vain jättää ne herkut syömättä. Satunnainen herkuttelu ei haittaa, mutta ottaa vaikka asenteeksi sen, että syö kuutena päivänä viikossa vähemmän kuin aikaisemmin. Liikunnalla ei yksin laihdu. Jos siihen hommaan ryhtyy, niin se on loputon suo. Huippu-urheilijat ovat asia erikseen.
miestäsi. Miten se jaksaa tuota ruikutusta jokapäivä kuunnella??? Etkö voisi mennä ammattiauttajalle puhumaan näistä ongelmistasi? Kaikesta näkee ettei tässä nyt pelkkä lihavuus/lihomisen pelko ole huolena vaan jokin paljon isompi asia. Sinullahan on jo selviä itsemurha ajatuksia ym. Ei kukaan sinulle niitä herkkuja suuhusi mätä. Itse ne sinne ahdat. Etkä pelkästään Jouluna liho, vaan tasaisesti joka ikinen päivä. Joulu on Loulu, silloin voi ihan vapaasti herkutella niinkuin muutkin. Pitää sitten arjen arkena ja herkut poissa.
Hän sanoi: "Sääliksi käy sääliksikäyjää."
En tiedä, miksi sinä kirjoitat tälle palstalle, mutta minä olen täällä keskustellakseni lihavuudesta ja sen aiheuttamista ongelmista (palstan kuvauksessa taitaa lukea niin?) ja varmaan kirjoitan tänne niin kauan kuin olen ylipainoinen. Kirjoitan tänne myös siksi, etteivät läheiseni joutuisi kuuntelemaan valitusta. He ovat normaalipainoisia, mitä he tietäisivät ylipainon aiheuttamista ongelmista? Psykoterapiassa en jaksa käydä, koska siitä ei ole laihduttamisen suhteen mitään hyötyä, kaikki ongelmani ovat käytännöllistä laatua joita ei voi puheella ratkaista.
siihen eivät mitkään hoidot/lääkkeet auta. Olipa subjektiivinen "mielipide" mieheltäsi??? Liekö täysin omaa tuotantoasi??? Jokatapauksessa en kellekään mitään pahaa halua edes periaatteessa, vaan toivon todella sydämmestäni, että saat elämäsi joka osa-alueella kuntoon. Jos osaisin ja löytäisin ne oikeat rohkaisun sanat ne sulle lausuisin. Jos pystyisin ja osaisin niin sua auttaisin. Mut muuta en mä voi kun toivoa parasta ja rohkaista sua löytämään itsestäsi vastaus ongelmiisi ja voimia jaksaa päivästä toiseen elää ja hyväksyäkin omaa elämääsi. Usko pois meillä kaikilla on omat elämän kampailumme ja huolemme. Niistä on vain päivä kerrallaan yritettävä selviytyä. Eikä niin huonoa, etteikö jotain hyvääkin aina oisi. Valoa ja toivoa elämääsi ja anteeksi mikäli olen tahtomattani loukannut sinua:=)
Mieliala heittelee kuukautiskierron ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön vaikutuksesta. Joinakin päivinä kaikki on kunnossa, kuten nyt, kun olen nukkunut hyvin, syönyt hyvin ja saanut riittävästi seksiä. Jos jokin näistä osa-alueista on pielessä (useimmiten unihäiriö), muutkin asiat tuntuvat menevän pieleen ja sitten tulkitsee kaikki toisten ihmisten sanomiset kettuiluksi. Ehkä netissä ärsyyntyy tosielämää helpommin siksi, että netissä on ilkeitä ihmisiä enemmän.
Näiden kirjoitustesi sävy kuullostaa siltä, että ongelma on paljon syvemmällä kuin painossa. Masentuneisuudesta taisitkin joskus mainita? Kai saat siihen hoitoa?
No, vaikea mennä neuvommaan, enhän edes osaisi.
Toivottavasti kuitenkin piristyt! ja saat masennuksen kuriin, toivottavasti ainakin kevät tuo lohtua!
Masennukseen on kokeiltu SSRI- SNRI- MAO-estäjä- ja trisyklisiä masennuslääkkeitä eikä niistä mikään auta ja sähköhoito ei kuulemma sovi diagnoosiini. Olin kolme kuukautta kunnossa uudella lääkityksellä, nyt takaisin lähtöpisteessä. Länsimaisen lääketieteen keinot on kokeiltu, paitsi laihdutuslääkkeet, ja niitä ei kuulemma psyykepotilaille kirjoiteta.
Meillä ei ole ylipainoa, mutta minä olen ruoka-aineallergikko. Ja olen tietenkin allerginen ruoille, mitä sekä mies että minä pidämme herkkuina. Mutta en voi enkä halua kieltää miestä ostamasta "hyviä" ruokia itselleen, koska hän voi niitä syödä.
Meillä on toiminut se, että mies säilyttää omat herkut pitkälti omassa kaapissaan, ettei minun tarvitse katsella niitä aina kun avaan jääkaapin ja pahoittaa mieltäni.
Olen päässyt siitä eroon.
Ei satunnainen herkuttelu aiheuta painoon muutoksia jos muuten pitää syömisensä kontrollissa.
Silloin kun syöt, syö nauttien ilman tunnontuskia.
Sitten takaisin ruotuun.
Minäkin kuvittelin lihovani jos söin hyvin harvoin jotain lihottavaa.
Ei se niin ole, jos yleisesti ottaen pitää kontrollin syömisissään voi välillä ottaa rennommin.
Nytkin Joulun aikaan olen syönyt kaikkea, suklaata, kinkkua, torttuja ym....
Ei paino ole noussut.
Nousisi jos jatkaisin tätä rataa, alan taas syömään terveellistä ja maukasta vähäkalorista ruokaa.