Pikkuhiljaa

tuntua siltä, että Suomessa on kaksi mahdollisuutta suhtautua henkilökohtaiseen koskemattomuuteensa. Laillinen vaihtoehto (ryöstötilanteessa) on ottaa turpiinsa tai puukosta ja menettää omaisuuttaan toivoen että pystyy vielä elämään normaalia elämää tulevaisuudessa. Pitää myös kestää se, että ryöstäjä(t) saavat ehdollista ja pienen korvausvelvoitteen uhrille, jota eivät todennäköisesti tule koskaan maksamaan.

Toinen, laiton, mutta yleisesti sivistyneessä maailmassa hyväksytty ja normaaliin järkeen ja oikeustajuun perustuva vaihtoehto on pistää mahdollisuuksien mukaan vastaan käyttäen tarvittavia voimakeinoja ja näin estää ryöstön onnistuminen. Tähän tarvitaan tietysti jonkinlaista kättä pitempää, mutta koska itseään ei saa puolustaa, niin kaikki tehokkaat itsepuolustusvälineet ovat laittomia.

Suomen oikeuslaitos on menettänyt kunnioituksensa kansalaisten silmissä, enkä itsekään pidä rikoksena enkä tuomittavana pitää laitontakin itsepuolustusvälinettä mukana, jos nuhteeton kansalainen kokee sen tarpeelliseksi. Oikeusjärjestelmän rapautumisen myötä on alkanut yleistyä asenne, joka antaa yksilölle enemmän harkintavaltaa eri lakien noudattamisen suhteen. Oikeutta kun ei välttämättä saa kuin itse siitä huolehtimalla.