Onks ketään kuka OIS päässy niistä? tuntuu ettei niitä näillä keskustelupalstoilla pyöri :(
oon vasta 17 vuotta niin on tosi ahdistavaa ajatella koko loppuelämää...kaikki alko niin äkillisesti erään tapahtumaketjun takia useita kuukausia sitten. En mitään muuta haluis ku vaa palata sinne menneeseen ja olla tekemättä jotain asiaa mikä näköjään maksanut mielenterveyden..:p
Varsinki nyt lomalla alkanu taas tää huono kausi tuntuu et pakko tulla jonnekki valittamaan.
En halua puhua ajatuksist tarkemmin mut no sanotaan nyt vaikka että siel on etenkin yks tosi tosi paha ihminen, rikollinen, joka ei lähde mun muistista millään pois, niin alan olla vaan tosi turhautunut...Tuntuu niin oudolta en tiiä oikee miten suhtautua asiaan, en ajattele sitä sen tarkemmin, mutta muistan sen. onks muisti ja ajatteleminen eri asioita? mua ahdistaa niiiiiin suunnattomasti en haluu muistaa aktiivisesti tollasta. varsinki ku ois koko loppuelämä viel elettävänä.mitään lääkkeitä en oo kyl ajatellu eikä asiantuntijatkaan oo niitä näköjään suositellut. apua saan silti terapian muodossa...
oon vasta 17 vuotta niin on tosi ahdistavaa ajatella koko loppuelämää...kaikki alko niin äkillisesti erään tapahtumaketjun takia useita kuukausia sitten. En mitään muuta haluis ku vaa palata sinne menneeseen ja olla tekemättä jotain asiaa mikä näköjään maksanut mielenterveyden..:p
Varsinki nyt lomalla alkanu taas tää huono kausi tuntuu et pakko tulla jonnekki valittamaan.
En halua puhua ajatuksist tarkemmin mut no sanotaan nyt vaikka että siel on etenkin yks tosi tosi paha ihminen, rikollinen, joka ei lähde mun muistista millään pois, niin alan olla vaan tosi turhautunut...Tuntuu niin oudolta en tiiä oikee miten suhtautua asiaan, en ajattele sitä sen tarkemmin, mutta muistan sen. onks muisti ja ajatteleminen eri asioita? mua ahdistaa niiiiiin suunnattomasti en haluu muistaa aktiivisesti tollasta. varsinki ku ois koko loppuelämä viel elettävänä.mitään lääkkeitä en oo kyl ajatellu eikä asiantuntijatkaan oo niitä näköjään suositellut. apua saan silti terapian muodossa...
Vastaukset 8
Vanhimmat
Elikä sinulla kieppuu mielessä jokin sama asia no ehkäpä sen verran voin mainita että ikääsi nähden se voi johtua myös siitä mutta eipä varmaankaan paljon lohduta se että iän myötä jotkut pakkoajatukset voivat poistua,onko nämä ajatukset sinuun itseen liittyviä esim,jos vaikka oletkin peloissasi.Pelkojahan kaikilla ihmisillä on.
Joskus on päiviä jolloin ei tule ainuttakaan pakkoajatusta päähän, mutta silloin ei tajua sitä onnea vaan vasta jälkeenpäin kun ne taas tulevat.
Onneksi voi päästä. Tosin olet tosiaan niin nuori, että se voi johtua muustakin kun pakko-oireisuudesta. Minulla on ollut joskus pahojakin pakko-ajatuksia noin 10v. sitten ja lopulta pääsin siitä ja en ole tarvinnut sitten sen jälkeen mitään lääkkeitäkään. Mutta jos kovasti vaivaavat niin voisi ottaa yhteyttä ammatti-ihmiseen vaikka oppilaitoksen tms. lääkäriin tai paikalliseen mielenterveystoimistoon.
Kyllä täällä on yksi joka on päässyt pakko-ajatuksista ja oireista aika täysin eroon. Tosin olin psykodynaamisessa terapiassa kolmisen vuotta ja kaksi kertaa sairaalassa, kun nuo pakko-oireiden takana olleet tunteet olivat niin sairaan voimakkaita. Mutta nykyään on hyvä olla eikä päässä pyöri mitään turhaa. Tai no vielä mikä mulla on jäljellä ja mikä painaa on liiallinen yksinäisyys ja läheisyyden puute ja ihan kosketuksen ja halauksen puute. Jos nuo saisi kuntoon, paranisin varmasti ihan kokonaan.
Eli kyllä pystyy paraneen vaikka mullakin oli diagnosoitu erittäin vaikea pakko-oireinen häiriö.
Ai niin stressiä kannattaa välttää jos on taipumusta pakkoajatuksiin. Stressi pahentaa noita oireita todella helposti.
Aluksi: Parempaa Uutta Vuotta 2009!
Ensiksi haluaisin sanoa, että ei kannata ottaa siitä paineita, että onko tehnyt jotain väärin jonain tiettynä aikana. Sairaus olisi voinut puhjeta myöhemmin jokatapauksessa. Itsensä syyllistäminen pois!
Oletko siis känyt varsinaisesti psykiatrilla? Koska minusta kuulostaako erikoiselta se, ettei lääkehoitoa ole edes pohdittu. Voin sanoa, että lääkkeet saattavat parhaimmassa tapauksessa toimia kuin taikasauva, ahdistus ja pakkoajatukset vähenevät nopeasti. En tiedä käytätkö alkoholia tai muita aineita, mutta jos käytät niin ne kannattaa lopettaa kokonaan. Kannattaa puhua lisää psykologin/psykiatrin kanssa.
All the best
kiitos kaikille mielettömän paljon kannustavista viesteistä :) kyllä tuntuu että tää vuos 2009 on tähän mennessä alkanut hieman paremmin... ja välillä tosiaan onneks tuntuu että tää ongelma on tosi taka-alalla...vähän vaihtelee... niin ja yritän olla syyllistämättä itteeni koska eihän sitä tiedä jos voinut tulla myöhemmin elämässä...
ja joo käyn siis ite kans psykodynaamisessa terapiassa. ollaan kyl puhuttu että tää vois liittyä ihan vaan itsenäistymiskehitykseenkin tai jtn... no en tiedä...
Itselläni alkoi pakkoajatukset siinä 17 vuoden ikäisenä. Muistin usein erään hetken lapsuudestani, tuo muisto vaan toistui toistumistaan ja ajatukset alkoivat muuttumaan ja lopulta hain vastausta internetistä. Siellä luin ties minkälaisista sairauksista, etenekin skitsofreniasta.
Oireet tuntuivat täsmäävän ja seuraavat 3 vuotta ei ollut päivääkään jolloin en olisi voinut huonosti tai ollut ahdistunut siitä, että olen menettänyt järkeni. Otin askeleen psykologia kohti ja sovin ajan, mutta en koskaan mennyt paikalle. Olen ns. luonnollinen henkilö, nykyajan tieteille kuten psykologialle en anna paljon arvoa.
Kuitenkin, aloin jo pikkuhiljaa kyllästyä siihen tosiasiaan, että olen täysin lamaantunut asian vuoksi. Päätin vain eräänä päivänä, että tiedän tasan tarkalleen kuka olen ja mitä haluan elämältä, jos joskus on järjen lähtevä niin se on sitten sen ajan juttu, eikä se kuolema edessä ole silloinkaan. Nuo ajatukset eivät ole saaneet sijaa elämässäni sen jälkeen, mutta olen kohdannut uusia asioita, joita yritän selvittää itselleni.
Uskon, että ihminen käy kasvaessaan läpi mitä omintakeisimpia kokemuksia. Yksiä vastauksia näihin asioihin ei tosiaankaan ole, muuten ne olisivat kaikilla tiedossa. Asiat täytyy selvittää itsensä kanssa, vei se hieman enemmän aikaa tai vähemmän.
ps. Kerron ensimmäistä kertaa kokemuksestani! kiitos, että sain avautua :)
Tosiaan lisään vielä edelliseen, että tuo tunne, että "milloin pääsen tästä tai milloin tämä loppuu" oli myös usein mielessäni. Se loppuu silloin kun tiedostat asian olevan omaa itseäsi, omaa luonnettasi. Älä hyljeksi sitä, hyljeksit tuolloin itseäsi, et ole tietokone josta voi poistaa tiedoston, älä edes yritä. Käy asiaa läpi, jos ei asia muutu niin ainakin luonne kasvaa, ja joku päivä sinua ei vain enää kiinnosta jatkaa samaa rataa. :) Näistä neuvoista vielä, ettei ne välttämättä ole sinun juttusi, mutta koin ne omiksi viisauksini aikoinaan.