Muistaako kukaan Kokemäkiläisistä..

Ihan mielenkiinnosta tässä jäin pohdiskelemaan sekä tarinaa että teoretisointiasi.

Tuntuu erikoiselta, jos kansanhuollon johtajana on ollut harjavaltalainen kirkkoherra. Ja sitten nämä ostokortit jotka mainitset. Oli kuponkeja ja oli ostolupia. Jos kuponkilevy meni hukkaan, oli työlästä saada todistetuksi, että kupongit ovat hukassa eivätkä lähteneet ns. mustaan pörssiin kiertoon = eli että joku maksoi niistä.

Sotien aikana ja jälkeen mustanpörssin, keinottelun ja vilpistelyn määrä oli suuri, samoin väkivallan yleensäkin. Melkein joka ukolla oli ase ja paljon aggressioita.

Luin hiljakkoin, montako ihmistä tuomittiin Suomessa säännöstelyrikkomuksista. Tuomitut olivat tietysti murto-osa filunkeista. Ja köyhyydessä elävä kansa ei pitänyt säännöstelyrikkomusta oikeana rikoksena - ymmärrettävistä syistä.

Kansanhuollon pomolla oli tuolloin tietty aikamoinen valta päättää, kenelle kirjoittaa ns. ostoluvan milloin mitäkin tarvetta varten. Vaikka oli lupa ja rahaakin, tavaraa ei ollut saatavilla muuta kuin tiskin alta.

Ai niin. Eräät vaihtoivat ruokakuponkeja esim. tupakkakuponkeihin, jolloin helposti perhe jäi niukalle ruualle. Näistä tuli helposti kärhämää kansanhuollon tiskillä.

Entä nykyisin?

En suosittele virkamiehen väkivaltaista vastustamista. Mainitset esimerkkinä virkailijan, "joka olisi esimerkiksi kirjoitellut perättömiä asiapapereita". Eppäilen, ettei virkailija paljon enää uskalla niin tehdä, koska valittaja saa valituksensa yksinkertaisestikin käsittelyyn.

Usein on epäselvissä tilanteissa kyse siitä, että rahan tms. hakija ei osaa selittää uskottavasti tarvettansa. K - mäen kaltaisissa köyhissä kunnissa rahakirstu on kroonisesti tyhjä.

Eipä ole montaakaan vuotta aikaa kun tässä maassa vesurin kanssa heiluneelle ja virkavaltaa vastustaneelle kävi ns. kylmät. Mielenterveysongelmista kärsinyt keski-ikäinen mieshenkilö riehui rauhallisessa maalaispitäjässä sen verran, että sai poliisin ja koiran pysäyttämään touhunsa. Koira sai vissiin vesurista ja sen jälkeen katkesi vesurimiehen reisivaltimo. En tiedä, ammuttiinko varoituslaukauksia ilmaan tai harkittiinko muunlaista lähestymistapaa ongelmakäyttäytyjän rauhoittamiseksi.

Jostain kumman syystä ei hälytyskeskuksella ollut kovaa kiirettä lähettää ambulanssia, ja paikalla olleiden poliisiviranomaistenkin ensiaputaidot unohtuivat joksikin aikaa. Verenhukkaan taisi menehtyä ammuttu vesurimies. Yhteiskunta on armoton kone. Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu. Kirjoitellaan me vaan, sana on vapaa. Mutta varotaan yllyttämästä ketään rikollisiin tekoihin.