sairaus.Kaikki nuoruuden hölmöydet,ja ryyppäämiset olisivat jääneet väliin.Rahojen tuhlaamiset,velkavankeus ym.kunhan diagnoosi olisi tehty jo kymmeniä vuosia sitten.Eikä lääkkeistäkään tunnu olevan mitään apua.
On tämä kaksisuuntainen
tosi vaikea
2956
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Itsekin samaa miettineenä. Paljon olis ollut helpompaa, itselle ja muille, jos olis tajunnut aikanaan, mistä oli kysymys. Nyt mulla jo aika hyvä lääkitys. Silti joka hetki pelkää, josko tästä taas lähdetään jompaan kumpaan suuntaan, ylös tai alas. Pitäis vaan osata nauttia näistä hyvistä hetkistä.
paljon hölmöyksiä olis jääny tekemättä kun olis tienny ja olis ollu lääkitys. Oma elämä olis ollu paljon köyhempää, mutta läheiset ihmiset olis joutuneet kärsimään paljon vähemmän.
Kuule jos lääkitys ei tehoa niin sun on vaan opittava pitään ite huolta mielialoistas, merkittävä ylös missä mennään ihan joka pv, ja jos alkaa olla oireita joille et voi mitään niin haettava tainnuttavaa.
Minen noista lääkkeistä perusta mutta oon hoitomyönteinen siinä mielessä että kun alkaa mennä liian kovaa otan vaikka mitkä taju pois-tropit. En enää halua herätä todellisuuteen tajuten mitä kaikkea alyttömyyttä oon saanu aikaan hypoissa.