Joulu

mutta jouluaattona oli laitettava tietysti hienot jouluruuat perheelle, joulusaunan jälkeen sitten syötiin, lasten iloksi olin joulupukkina ja pakettien jaon jälkeen mies häipyi autotalliin vetään bissee. Minulla oli huono omatunto syömisestä, ja kävin laattaas kaikki joulusafkat ulos.
Illalla söin pikkupussin chilipähkinöitä, mutta en laatannut. Aika hyvin siis meni aatto, kun kerran vaan oksensin.

Joulunpyhinä sit oksensin 3krt/pv. Aaton jälkeisenä aamuna heräsin varhain, ihanaa kun ei ollut krapulaa, mies kuorsasi kännissä, ryyppäsi yöllä kunnolla perseet olalle. Pelkäsin yöllä alkaako se taas räyhään, käperryin peiton sisään, teeskentelin nukkuvaa ja rukoilin koko ajan että hyvä Jumala, älä anna sen ruveta huutaan ja tappeleen, että lapset saisi rauhassa nukkua, anna sen sammua ennemmin.

Ehkä rukoukseni kuultiin, mies piti tunnin verran raivokasta yksinpuheluaan, öristen haukkui kaikki läheiset ihmiset, erityisesti minut. Lopulta meni ulos ja sammui terassille. Sieltä kömpi sit aamuyöstä kylmissään sänkyyn.

Mä nousuin sit ylös, keitin kahvia, nautiskelin ihanasta rauhasta ja hiljaisuudesta ihaillen lasteni kanssa koristelemaani kuusta, se on niin pallojen ja kimallenauhojen peitossa, ettei kuusta melkein näy! Katselin pari nauhoittamaani jännityselokuvaa, ja mieleni teki ottaa viipale kinkkua. Eihän yksi viipale nyt pahaksi ole, ajattelin. Mutta niinhän siinä kävi, että hain kinkkua lopulta jääkaapista useaan kertaan, ja maitoa päälle. Ja lopuksi laattaan. Että mä vihasin itseeni, kun taas sorruin!

Muutki vapaapäivät meni oksentaen kolmesti päivässä, mutta jaksoin sentään käydä lenkilläkin ja olla lasten kanssa. Ja alkoholiin en koskenutkaan, sitä ainakin pidän hyvänä saavutuksena multa.

Että tämmönen joulu oli minulla, on kai sitä parempiakin ollut (ennen bulimiaa) ja huonompiakin, mm. kerran vietin joulun yksin rahattomana yksiössäni, ei ollut rahaa ostaa ruokaa ja tupakkiakin teki mieli. Onneksi silloin yksi baari tarjosi ilmaiset jouluruuat, siellä kävin syömässä, ihan oikeaan nälkääni, mutta eihän sitä kehdannut kovin paljoo semmosessa syödä. Jääkaapissani ei ollut edes kahvimaitoa, vain ketsuppipullo orpona ovessa nökötti. Ja minä itkin onnetonta elämääni ja kieriskelin itsesäälissä ja surkeudessani.

Että sen joulun jälkeen mikä tahansa joulu on parempi!