Kirjoittelin eilen tällaisia juttuja Lihavuus-palstalle. Siellä käy kuitenkin niin paljon ilkeitä läskirasisteja, että laitan kirjoituksen tänne.
"Vaikka pääsisin joskus takaisin normaalipainoon, en luultavasti pysty koskaan nauttimaan syömisestä. Ärsyttää, että kämpässä on lahjasuklaat sekä leivoksia, jotka anoppi on tehnyt normaalipainoiselle miehelleni. En tiedä, viskaanko kämpästä ulos makeiset vai mieheni (hän omistaa tämän asunnon, huono idea) vai itseni. Haluaisin kävellä läheiselle hautausmaalle, mennä makaamaan lumihankeen ja vetää ranteeni auki.
En voi olla koskematta herkkuihin, jos niitä on käden ulottuvilla, eikä yhtään lohduta, että syön 360 päivää vuodessa terveellisesti. Välittömästi tulee morkkis, kuten alkoholistille raittiin kauden katketessa. Inhoan kaikkea ja kaikkia ja varsinkin itseäni."
"Paha oloni tuli siitä, että kuntopyöräilin ja seurasin kalorimittaria (vasta 250 kcal tältä päivältä) ja mietin, kuinka helvetisti minun täytyy pyöräillä kuluttaakseni eiliset suklaat. Itkin jonkin aikaa, sanoin miehelleni, mikä on vikana ja hän piilotti herkut johonkin, mistä minä en löydä niitä. Todennäköisesti piilo on jossain, mihin tällainen puolitoistametrinen ihminen ei yletä tuolinkaan kanssa. Miestäkin harmitti, että miksi hänen äitinsä toi jotain pullaa, kun ei sellaisia pyydetty?
Haluaisin anoreksian. Se tarkoittaa kirjaimellisesti RUOKAHALUTTOMUUTTA. Bulimiaa en halua, se on liian sotkuista. Kahdella psyykenlääkkeelläni on ruokahalua lisäävä sivuvaikutus -> laihduttaminen on ihan hävyttömän vaikeaa. Joko olen vajoamassa jälleen vakavaan masennukseen tai sitten olen kehittämässä jotain ennenkokematonta, kuten syömishäiriön. Jos kyseessä on masennus, länsimaisen lääketieteen kaikki vaihtoehdot on kokeiltu läpi (nykyinen lääke oli viimeinen oljenkorteni ja se jopa auttoi muutaman kuukauden). Siis mieluummin anoreksia, itseinho minulla on jo ennestään. Jos on pakko kuolla, eikö voi yhtä hyvin kuolla laihana? Jos haluan tuntea jotain mielihyvää, voin hankkia piristäviä huumeita. Parempi sekin kuin tasainen synkkyys."
"Vaikka pääsisin joskus takaisin normaalipainoon, en luultavasti pysty koskaan nauttimaan syömisestä. Ärsyttää, että kämpässä on lahjasuklaat sekä leivoksia, jotka anoppi on tehnyt normaalipainoiselle miehelleni. En tiedä, viskaanko kämpästä ulos makeiset vai mieheni (hän omistaa tämän asunnon, huono idea) vai itseni. Haluaisin kävellä läheiselle hautausmaalle, mennä makaamaan lumihankeen ja vetää ranteeni auki.
En voi olla koskematta herkkuihin, jos niitä on käden ulottuvilla, eikä yhtään lohduta, että syön 360 päivää vuodessa terveellisesti. Välittömästi tulee morkkis, kuten alkoholistille raittiin kauden katketessa. Inhoan kaikkea ja kaikkia ja varsinkin itseäni."
"Paha oloni tuli siitä, että kuntopyöräilin ja seurasin kalorimittaria (vasta 250 kcal tältä päivältä) ja mietin, kuinka helvetisti minun täytyy pyöräillä kuluttaakseni eiliset suklaat. Itkin jonkin aikaa, sanoin miehelleni, mikä on vikana ja hän piilotti herkut johonkin, mistä minä en löydä niitä. Todennäköisesti piilo on jossain, mihin tällainen puolitoistametrinen ihminen ei yletä tuolinkaan kanssa. Miestäkin harmitti, että miksi hänen äitinsä toi jotain pullaa, kun ei sellaisia pyydetty?
Haluaisin anoreksian. Se tarkoittaa kirjaimellisesti RUOKAHALUTTOMUUTTA. Bulimiaa en halua, se on liian sotkuista. Kahdella psyykenlääkkeelläni on ruokahalua lisäävä sivuvaikutus -> laihduttaminen on ihan hävyttömän vaikeaa. Joko olen vajoamassa jälleen vakavaan masennukseen tai sitten olen kehittämässä jotain ennenkokematonta, kuten syömishäiriön. Jos kyseessä on masennus, länsimaisen lääketieteen kaikki vaihtoehdot on kokeiltu läpi (nykyinen lääke oli viimeinen oljenkorteni ja se jopa auttoi muutaman kuukauden). Siis mieluummin anoreksia, itseinho minulla on jo ennestään. Jos on pakko kuolla, eikö voi yhtä hyvin kuolla laihana? Jos haluan tuntea jotain mielihyvää, voin hankkia piristäviä huumeita. Parempi sekin kuin tasainen synkkyys."
Vastaukset 14
Vanhimmat
Jos vähänkään lohduttaa, niin et ole ainoa lihavuudesta kärsivä.
Tiedän, että kirjoitukseni on tavanomaista ja sen asian varmaan sinäkin tiedät, ettei ole kertakaikkiaan muuta keinoa kuin se vihaamasi laihduttaminen.
Se, että miten pääsisit siihen tilaan, että et vihaisi laihduttamista ?
Minä tein tasan kuukausi sitten päätöksen, että nyt riitti. Harmitti niin pirusti, kun en saanut edes kengännauhoja kiinni hikoilematta ja ähkymättä. Painoni oli 106 kg ja olen 175 pitkä.
Tänäpäivänä painan 101 kg. Siis 5 kg kuukaudessa.
NYT EN VIHAA LAIDUTTAMISTA, se on ihanaa.
Saan jo paremmin kengän nauhani kiinni ja sukkani jalkaan.
Mutta tavoitteeni on päästä 90 kiloon.
Ja PERKELE mä pääsen.
Jaa että mitenkö ?
Se on vain helevetin luja päätös ja silloin ei harmita vaikka kaveri söis vieressä suklaata tai jotain muuta vastaavaa.
Aloin syömään vain lihaa, kanaa, kalaa, kananmunia jne. Jätin pois leivät puurot, perunat, eli kaikki hiilihydraatit.
Näin tei 3 ensimmäistä päivää, siten aloin jonkin verran lisäämään ateriaani lehtisalaattia ja esim kaalta, mutta en kovin paljoa.
Nälkä ei ollut koskaan. Vetta join maidon sijasta, sekin onnistui päätökseni takia, vaikka olin aika kova maitovasikka.
Kun olet päässyt tavoitteeseesi, niin voit jonkin verran lisätä vihannesten syöntiä mutta ei paljoa koska painosi voi alkaa taas nousta.
Perunat ja liiallinen leivän syönti on jätettävä kokonaan tai ainakin ne saa jäädä hyvin vähiin.
MUISTA, EI OLE MUUTA KEINOA LIHAVUUSMASENNUKSEN HOITAMISEEN. SUUTU PERKELEESTI ITSEESI. Niin minä tein ja meinaan voittaa taistelun. S...ana
Mainitsemasi ruokavalio ei sovi, koska olen ollut vuosikymmenen kasvissyöjä eettisistä syistä. En pystyisi saamaan lihaa mitenkään alas ja tulisi huono omatunto.
Kasvissyöjä ? Yleensä kasvissyöjät ei ole pyöreitä ?
Syöt siis muutakin kuin kasvisruokaa, mutta lihaa et syö mainitsemistasi syistä.
Syöt kuitenkin kananmunia, kalaa (vai onko kalakin kielletty eettisistä syistä ?
Eihän sinulla sitten pitäisi olla ongelmaa.
Syöt 3 ensimmäistä päivää vain kananmunia ja kalaa ja juot kahvia jopa kerman kanssa.
Neljäntenä päivänä ja siitä eteenpäin alat lisäämään ruokavalioosi kasviksia, mutta ei perunaa eikä viljatuotteita.
Kannattaa kokeilla.
En syö lihaa, kalaa, kanaa, äyriäisiä enkä koske niihin enää koskaan. Kananmunan ja juuston suhteen en ole ehdoton, mutta vältän niitä ja käytän mieluummin tofua. Herkkuja (karkkia, leivoksia, pikaruokaa) en syö paitsi jouluaattona ja pikaruokaketjuja olen boikotoinut yhtä kauan kuin ollut kasvissyöjä.
Lihoin 3 vuotta sitten 25 kg vajaassa vuodessa. Kilpirauhasarvot, kortisolit ja muut on testattu, diagnoosiksi jäi psykoosilääkkeen sivuvaikutus.
Sinulla on voimakas uskonto joka kieltää kaiken elollisen ja esim. eläinkunnan hyväksikäytön ravinnoksi.
Oletko koskaan ajatellut, että uskontosi voisi olla erehtyväinen sillä kohtaa, koska näyttää siltä, että sinun elämäsi kärsii omaamasi uskonnon kautta.
Elollisia ovat myös kasvit, jotka hyväksyt ravinnoksi. Sinun täytyy ensin tappaa tai muuten valmistaa syömäkuntoon esim. kasvikset ennenkuin syö ne, ja ne menettää elinvoimansa viimeistään siinä vaiheessa kun nielet ne sisuksiisi.
Eli tästä voimme tehdä sen johtopäätöksen, että kaikkinainen luomakunta on tarkoitettu ravinnoksemme, kaloja ja äyriäisä myöten.
Uskot sitten Luojaan tai evoluutioon, niin luonnon kiertokulku on fakta ja siihen kuuluu ihmiselle sopiva ja tarkoitettu ravinto.
Jos poikkeat näistä luonnonlaista niin kärsijä olet sinä itse.
Nyt sinä kärsit "liiallisesta pyöreydestä".
Ruokavaliossasi olisi tarkistamisen varaa.
Olen skeptikko, ateisti ja fil.yo. Kasveilla ei ole keskushermostoa, ne eivät voi tuntea kipua tai pelkoa. Mitä sanoisit, jos olisin allerginen kalalle? Kala-allergia on hengenvaarallinen. Ruokavalioni on ravitsemusterapeutin tarkistama.
Niinpä niin, ateisti on mitä suurimmassa määrin uskovainen, ateisti uskoo kaiken tulleen tyhjästä.
JOS kaikki perustuisi "jossitteluun" niin emme uskaltaisi syödä mitään. Eli jos "lehmällä olisi siivet se lentäisi".
Kun kerta ruokavaliosi on "ravitsemusterapeutin" tarkistama, ja todettu että esim. et ole kalalle allerginen, niin miksi et syö kalaa, jos se osoittauttuu sinulle terveelliseksi.
Muuten...minkä takia käytät nahkakenkiä, kun se nahka on nyljetty eläimeltä ?
Olisiko hyvä tarkistaa uskontoasi terveytesi takia ?
Syömiselle on syynsä ja pysyvä laihtuminen edellyttää niiden selvittämistä. Tiedät jo varmaan, että päättäväisyydellä ja suuttumisella ei päästä kovin pitkälle. Hyväksy itsesi ja tarpeesi ja lähde selvittämään itseinhon ja lohtusyömisesi taustoja ammattilaisen kanssa.
Ruokahaluttomuus, joka usein liittyy jo lievään masennukseen, on tavallinen lihomisen syy. Ei tee oikein mieli kunnon ruokaa, ottaa vähän sitä ja tätä. Kaupassa tuntuu kunnolliset, terveelliset ruoka-aineet vastenmieliseltä, joten ostaa jotain sellaista, jota voi kuvitella nielevänsä. Taustalla on nälkä,jota ei tunnista ruokahaluttomuuden vuoksi. Seuruksena lihavuus ja aliravitsemus samaan aikaan. Ja masennus vain syvenee. Joten ruokahaluttomuus on viimeine asia, jota herkkusuun kannattaa toivoa.
Tämän hetkinen diagnoosi kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön liittyvä vakava masennus. Painonnousun syyksi diagnosoitu psykoosilääkkeen sivuvaikutukset, ks. ylempää ketjusta.
En siis syö herkkuja ja olen viimeisen vuoden kuntoillut niin maan prkleesti masennuksesta ja väsymyksestä huolimatta. 6 kiloa lähti. Lohtusyömistä en harrasta, koska en nauti syömisestä.
enemmän kuin kulutat? Sanot, ette nauti syömisestä! Kuitenkin syöt liikaa ja luultavasti myös väärin. Onko siis ruokavaliosi sisältö, määrät ja ajat OK? Jos ei niin syytä vääristymään pitää hakea jostain ja syy mielen häiriöhin ja syömisen ongelmiin on useimmiten sama. On helppompaa syyttää lääkkeitä yms. kuin tarkkailla iyseään, tunnetilojaan ja syömisiään. Ihmnen pakenee sitä, mitä ei halua tietää itsestään.
Voimia sinulle kamppailussasi.
kuin kulutan, muuten tuo 6 kilon laihtuminen ei olisi ollut mahdollista.
Lääkkeet vaikuttavat painonnousuun useilla eri tavoilla: hidastavat aineenvaihduntaa, lisäävät ruokahalua, väsyttävät jolloin liikunta ja ruoanlaitto saattavat jäädä vähemmälle tai janottaa ja juo epähuomiossa kaloripitoisia nesteitä. Pelkästään syömällä 50-kiloinen ei voi lihoa kilon viikkotahtia, kuten minulle muutama vuosi sitten kävi.
Kukaan ei varoittanut minua lääkkeiden sivuvaikutuksista. Hakeuduin lääkäriin kun olin lihonut 3 kuukaudessa 12 kiloa. Painonnousu saatiin hidastumaan muttei pysähtymään. Syyttelen itseäni aivan riittävästi, sinun ei tarvitse sitä tehdä.
Pyydän nöyrästi anteeksi, tarkoitukseni ei ollut syyttää! Itse lihoin 23kg vuodessa pari vuotta sitten, kun lääkkeet muuttivat fysiologiaani, masennus valvotti ja väsytti, enkä jaksanut liikkua kuten ennen. Tilanne on nyt hitaasti korjaantumassa, mutta oli tosi vaikea hyväksyä sitä, että minä olin syönyt 23kg edestä enemmän ruokaa kuin kuluttanut. Kuitenkin sen hyväksyminen oli edellytys sille, että muutin syömisiäni vastaamaan tämän hetken kulutusta. Tosin pientä lipsumista sattuu, mutta hitaasti mennään alaspäin :-)
Ensinnäkin tee selväksi anopillesi, että sinulla
on ruokaongelma etkä pysty hillitsemään syömistäsi. Tuskin hän antaisi alkoholistin äijällekkään lahjaksi konjakkipulloa periaatteella että eihän sun vaimon tartte siitä ottaa.
Mulla ainakin on helpompaa pidättäytyä liiasta ruuasta koko ajan kun ruveta säännöstelemään aina
juhlapyhien jälkeen, mä en onneksi ole perso makealle. Ruoka-nistille elämä ei ole helppoa,
ihminen ei tarvitse alkoholia elääkseen mutta
kaikkien täytyy syödä.
Liikuntaa joutuu harrastamaan aika runsaasti jos
sillä aikoo polttaa konvehtirasian kalorit. Mulla menee viikossa liikuntaan 3500 kCal eli reilusti
yhden päivän kilokalorit ja tuolla määrällä paino
kestää vakiona (115 kg), tosin vuosien saatossa
rasvakerros on ohentunut paljon.
Mä en edes odota, että mun suhteeni ruokaan olisi
täysin normaali enää koskaan.
Jos sulla ei ole terveydellisiä ongelmia ylipainosta niin anna itsellesi armoa, ulkonäkö
ei kuitenkaan ole kaikki kaikessa ja miehet
kyllä tykkää kaikenmuotoisista naisista. Naisten
kilpavarusteluun ei kannata lähteä mukaan.
Suklaa on pahinta ja riippuvuutta aiheuttavaa samalla tavalla kuin kaakao,kahvi ja teetkin.Cola juomissa on myöskin kofeiinia.Suklaan valmistuksessa käytetään kaakaojauheita,joissa on kofeiinia,siksi suiklaasta eroonpääseminen on vaikea ja sitä tekee mieli useinkin.http://fi.wikipedia.org/wiki/Kofeiini