MOI!
Olen monesti miettinyt, miten löytää ne oikeat sanat, joilla auttaa anorektikkoa. Auttaa tajuamaan, että näin ei voi jatkua. Auttaa tajuamaan että hän kelpaa. Auttaa tajuamaan, että haluan vain auttaa. Antaa avaimia parantumiseen.
Te joilla tämä sairaus on. Kertokaa mitä odotatte vanhemmiltanne, terveydenhoitajaltanne, psykiatriltanne, ystävältänne...jne...?
Pelkään, että sanoo tai tekee mitä tahansa millään ei ole vaikutusta tai jos on niin aina ei toivottuun suuntaan.
Olen monesti miettinyt, miten löytää ne oikeat sanat, joilla auttaa anorektikkoa. Auttaa tajuamaan, että näin ei voi jatkua. Auttaa tajuamaan että hän kelpaa. Auttaa tajuamaan, että haluan vain auttaa. Antaa avaimia parantumiseen.
Te joilla tämä sairaus on. Kertokaa mitä odotatte vanhemmiltanne, terveydenhoitajaltanne, psykiatriltanne, ystävältänne...jne...?
Pelkään, että sanoo tai tekee mitä tahansa millään ei ole vaikutusta tai jos on niin aina ei toivottuun suuntaan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Moi!
Mä sanoisin itse sairastuneena että parhaiten autat olemalla hiljaa. Jos mulle esim joku tulee sanomaan jotain häiriöstäni niin olen syvästi loukkaantunut ja vihainen. Paras tyyli on vain yrittää hyväksyä meidät tällaisina kuin olemme!
Ei oikeen muuta voi sanoa.
Jos joku mulle tulis sanomaan et olisin hyvä tällasena, en todellakaan uskois. Kato nyt näitä läskejä, mähän olen rumakin.
Kilo kilolta, näytän paremmalta.
Ole hiljaa. Silleen autat parhaiten.
Tosiaan, riittää oikeasti vain se että on läsnä. Haluaa tehdä ystävän kanssa juttuja ja pitää hauskaa. Silloin vie huomion muualle. Mä olen itse huomannut että jos joku sanoo "sä oot laihtunut", alkaa ahdistamaan vain enemmän.
-Olin siis lihava ja hänkin huomasi sen!Pitää laihduttaa lisää!
Yleensäkin huomion vienti pois sairaudesta. Tietenkin voi sanoa että miltä ite tuntuu ja kehoittaa siten avoimeen keskusteluun. Mutta antaisin itse mahdollisuuden sairastuneelle purkaa oloaan; sitten kun hän niin haluaa.
Kaikenlainen syöttäminen, tuputtaminen, ruoasta puhuminen, vertailu entiseen, nykyiseen tai muihin aiheuttaa vain harmia ja tuhoa.
Hienointa olisi saada elämään jotain muuta kuin ruoka, pitää hauskaa - poistaa jännityksiä, huolia ja paineita. Minä olen minä, ihminen anoreksiasta huolimatta.
Joskus olisi kiva että kosketettaisiin. Jotenkin luonnostaan, huomaamatta. Halaus, ravistus, päähän taputtelu ja sellainen. Ehkä oppisin sietämään kehoni, jos kokisin, että muutkin hyväksyvät sen.
Vaikea tehtävä, mutta jos todella haluat auttaa niin...
Lapsellani on ollut 11v.lähtien anoreksia,mutta nyt paranemassa pikku hiljaa.Hän on sanonut,että häntä on auttanut kun on rakastanut häntä itsenään ja nähnyt niinkun sairauden taakse,että sama tyttö hän on vaikka hänellä on sairaus.Vierellä olo,kuuntelu,ajan antaminen,ollaan voinnin mukaan ntehty kivoja juttuja mitkä on tuonut iloa elämään ja olen kyllä myös suoraan sanonut asioita,mutta ei hän niistä pahoillaan ole ollut-on rakkautta kertoa totuus vaikka se sattuukin