Nainen ei ole mitään

“Näissä seuroissa oli hyvin paljon lapsia. Siitä näemme ja epäuskoinenkin maailma näyttää huomanneen, että olemme niin kallista sukua, ettemme kuole sukupuuttoon. Jumalan siionilla on tulevaisuutta. Ja senkin tähden on hyvä, kun on paljon lapsia, että näin Siioni kasvaa sisältäpäin.”
(Päivämies, 9.4 -76)

Ei saa raiskata eikä lyödä mies eikä vaimokaan. Jos näin joku toimii, tietäköön että se on väärin ja syntiä.Mies on vaimon pää sanoo raamattu. Pitää käsittää että mies kunnioittaa senvertaa vaimoaan, että kohtelee tätä kuin heikointa astiaa. Himo synnyttää synnin olemme kaikki vajavaisia ja erehtyväisiä. Jos jokainen pitää oman vaelluksensa puhtaana, välttyy monelta pahalta. Oma elämä ensin, myös avioelämä, ei naapurin elämä, mikä niin monesti olisi mieluista seurattavaa.Myös aloittaja taitaa tarkoittaa naapurin elämää, kuinkas on oman elämäsi laita?

mutta se ei silti tarkoita sitä ettei niin tapahdu.

Se ei myöskään tarkoita sitä ettei naista painostettaisi monellakin tavalla ja monelta suunnalta.

Raskauden pelko ei ole mm. syy pidättäytyä yhdynnästä.

Ei vaimoa ei saa kuritaa ruumilisesti eikä henkisesti mutta se ei tarkoita ettei niin tapahdu.

En tiedä jaksanko enää...
Kirjoittanut: Lupiini

"Olen naimisissa oleva 24-vuotias nainen, olemme mieheni kanssa olleet yhdessä teini-ikäisistä asti ja nyt 6,5 vuotta naimisissa. Menimme naimisiin heti 18 täytettyäni ja tulin raskaaksi ensimmäisen kerran heti häiden jälkeen. Sen jälkeen olen ollut lähes jatkuvasti raskaana - meillä on nyt 7 lasta, 5 poikaa ja 2 tyttöä, vanhin täyttää 6 vuotta tänä vuonna ja nuorimmainen on 6 kuukauden ikäinen. Odotan tällä hetkellä kaksosia, joiden laskettu aika on toukokuun puolivälissä. Mieheni kutsuu hedelmällisyyttäni Jumalan siunaukseksi, mutta oma uskoni on alkanut horjua viime aikoina koska minusta tuntuu että minua koetellaan aivan kohtuuttomasti.

Asumme omakotitalossa pääkaupunkiseudulla, jota on jo kertaalleen laajennettu neljännen lapsemme syntymän jälkeen. Miehelläni on menestyvä yritys, joten tulemme kohtuullisesti toimeen. Hän on kuitenkin työnsä vuoksi paljon pois kotoa, ja vaikka meillä käy palkattu lastenhoitaja auttamassa kahdesti viikossa, tuntuu että voimani ovat lopussa. En saa enää nukuttua, olen itkuinen ja kärttyinen. Välillä huudan lapsille, vaikka en sitä tarkoita, mutta kun tuntuu etten jaksa enää enempää. Joinain aamuina tuntuu että sängystä ylöspääseminen on jo koettelemus, varsinkin kun olen herännyt edellisenä yönä imettämään / rauhoittelemaan nuorimmaistamme.

Joskus mietin jopa sitä, että jättäisin mieheni ja lapseni vain taakseni ja karkaisin jonnekin kauas, mutta tiedän etten pystyisi siihen, koska rakastan perhettäni. En vain tiedä kuinka kauan jaksan enää... "

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000379&posting=22000000032395150

“lapset eivät ole kodin kirous, vaan sen kaunistus ja rikkaus, ja avioliittojen koossapitävä voima… Jos olisi lapsia ja heistä vastuuta, ei joutuisi niin paljon vilkuilemaan sivuille, ja “flirttailemaan” vierasten naisten kanssa ja miesten kanssa, mikä on johtanut monen avioliiton särkymiseen, katkeriin kyyneliin, ja niiden, ei toivottujen yhden ja kahden lapsen ristiriitojen keskellä kasvamiseen, joista tavallisesti tulevat ne yhteiskunnan sopeutumattomat jäsenet. Kieltämätön tosiasia on se, että lapsista on työtä ja vaivaa, on vaikea lähteä tanssimaan ja elokuviin, illanviettoihin ja juominkeihin, jos lapset ovat esteenä. Ja nykyajan mukavuutta rakastava ihminen ei sitä halua…”
(Päivämies, 19.7.67)

Ei ole outoa että uskossa oleva mieskin voi räjähtää ja lyödä. Minä olen se joka ensin aina haluan sopia. Ja yritän antaa anteeksi, vaan ei sitä voi unohtaa.Minutkin on oma, rakas ja turvallinen mieheni raiskannut, jos on sanonut että EI, ei nyt en jaksa...niin...Mutta olen lujasti sitoutunut tähän avioliittoon. Ei sitä niin vain erota.Anteeksiantaminen, pyytäminen ja anteeksi uskominen on aina ollut minulle helpompaa kuin miehelle. Mies kehtaa väittää ettei hän ole tehnyt tai sanonut mitään väärää. Mutta nämä on vain muutamia kertoja. On hän silti paras mies ja rakastan häntä. Jumalalta tullut puoliso.Aloittajalle: On se väärin- mutta silti sitä tapahtuu. Viaton en ole itsekkään, olen minäkin lyönyt ja varsinkin sanoilla...mitä häpeän ja kadun jälkeenpäin.

Sitähän minäkin. Nyt kun on taustaa, voinkin sanoa sukulaiselleni suorat sanat.