Miten

voisi luottaa? Jos olisit kertonut totuuden, olisin tietenkin ymmärtänyt. Sattuuhan sitä että tapaa entisen ihastuksen tai mikä lie on ja suhde siitä lämpiääkin. Ymmärrän sen. Asia mitä en ymmärrä, on se miten silmiin katsoen voi sanoa, että kyllä mä sanoisin jos jotain sellasta tulisi...Mikä siinä rehellisyydessä on niin vaikeeta? Oltais voitu olla ihan hyvänpäivän tuttuja. Ei sitä koskaan tiedä, jos vaikka tarvitsee apua jossain ja mitä enemmän ystäviä sitä parempi. Nyt jäi vaan tyhjä aukko...Minä kyllä toivun järkytyksestä...Tosin ehkä astetta kyynisempänä, mutta sinä, muutenkin stressaantuneena ihmisenä, tuskin voit ihan hyvällä omallatunnolla jatkaa elämää. Koska minähän en henkilökohtaisesti sano mitään.Kenellekkään. Raapustelen ajatukset tänne netin uumeniin, että se oma olo tulis vähän seesteisemmäksi...Aikaa se vie...Olisiko helpompi olla vähän saatanan paljon vittumaisempi ihminen?