Olen ollut suhteessa nyt 5 vuotta. Ensimmaiset 3 vuotta menivat hienosti. Sen jalkeen mustasukkaisuudestani on tullut ongelma. Mieheni on useimmiten hyva ja hella. Uskottomuusepailyni alkoivat sen jalkeen, kun han oli tyomatkalla ulkomailla. Mielestani han kayttaytyi hyvin omituisesti palattuaan, oli kiukkuinen ja sulkeutunut ja valtteli kotona oloa, mutta han sai minut uskomaan, etta mitaan ei tapahtunut. Jonkin ajan kuluttua olimme kapakassa. Mieheni oli todella paissaan. Huomasin hanen katselevan muita naisia ystaviensa kanssa ja kuului sielta torkeita kommenttejakin. Illan paattyessa, nain hanen jututtavan naista kasi taman polvella. Tama ilta sai minut mustasukkaiseksi jalleen. Lisaksi jotain viikkoja sitten, kuulin heidan puhuvan maksullisista naisista. Saattoi olla humalaista miehekasta vitsailua, mutta minusta ei tuntunut silta. Mika tasta asiasta tekee niin vaikean on se, etta han kieltaa taman kaiken. Han ei muista kenenkaan polvea koskettaneensa, eika maksullisista naisista puhuneensa. En tieda valehteleeko han, vai eiko han todella muista. Humalassa han kieltamatta oli.
Naiden tapahtumien jalkeen mustasukkaisuuteni on kasvanut. Kuuntelen puheluita ja teen niista johtopaatoksia ja kuvittelen mista siella "oikeasti" puhutaan. Painostan miestani tunnustamaan valheensa, mutta han kokee kokevansa vaaryytta, silla hanen mukaansa han ei ole koskaan pettanyt. Silti tama tunne ei helpota.
Tarvitsisin hanelta hieman ylimaaraista rakkautta tunteakseni itseni tarkeaksi. Mieheni taas suhtautuu kysymyksiini defensiivisesti ja suuttuu, josta minulle tulee epavarmempi olo ja alan miettia, etta hanella on jotain salattavaa kun kayttaytyy niin.Tiedan kayttaytyvani kohtuuttomasti, ja olen pyytanyt anteeksi. Silti en osaa lopettaa. Tilanne on todella tulehtunut. Olemme eri aaltopituuksilla ja kasitamme koko ajan toisemme vaarin.
Mika avuksi? Olen niin vasynyt riitelyyn, etta olen eroakin miettinyt. Silti rakkautta on viela paljon jaljella. Olenko sairas, niin kuin mieheni vaittaa? Itse han ei ole juurikaan mustasukkainen. Joskus toivon, etta olisi vahan enemman. Siita tulisi minulle rakastetumpi olo.
Kiitos vastauksista.
Naiden tapahtumien jalkeen mustasukkaisuuteni on kasvanut. Kuuntelen puheluita ja teen niista johtopaatoksia ja kuvittelen mista siella "oikeasti" puhutaan. Painostan miestani tunnustamaan valheensa, mutta han kokee kokevansa vaaryytta, silla hanen mukaansa han ei ole koskaan pettanyt. Silti tama tunne ei helpota.
Tarvitsisin hanelta hieman ylimaaraista rakkautta tunteakseni itseni tarkeaksi. Mieheni taas suhtautuu kysymyksiini defensiivisesti ja suuttuu, josta minulle tulee epavarmempi olo ja alan miettia, etta hanella on jotain salattavaa kun kayttaytyy niin.Tiedan kayttaytyvani kohtuuttomasti, ja olen pyytanyt anteeksi. Silti en osaa lopettaa. Tilanne on todella tulehtunut. Olemme eri aaltopituuksilla ja kasitamme koko ajan toisemme vaarin.
Mika avuksi? Olen niin vasynyt riitelyyn, etta olen eroakin miettinyt. Silti rakkautta on viela paljon jaljella. Olenko sairas, niin kuin mieheni vaittaa? Itse han ei ole juurikaan mustasukkainen. Joskus toivon, etta olisi vahan enemman. Siita tulisi minulle rakastetumpi olo.
Kiitos vastauksista.
Vastaukset 1
Vanhimmat
sinulla on hyvä syy mustasukkaisuuteen! syy hänen suhtautumiseensa voi olla myös tässä: John Grayn, miehet ovat marsista, naiset venuksesta-parisuhdekirjan mukaan miehet ovat taipuvaisempia riitelemään silloin kun ovat tehneet virheen tai suututtaneet rakastamansa naisen.