Olen 17-vuotias tyttö. Syömishäröilyä on ollut jo kolme vuotta.
Paino ei ole siinä ajassa tippunut kuin pari kiloa, koska aina jossain
vaiheessa sorrun syömään herkkuja ja se menee aina ihan överiksi.
Mässäilyä kestää sitten aina parista päivästä viikkoon, jonka jälkeen alkaa aina uudestaan laihdutus.
Nytkin on taas hirmu hankala päästä kuriin jouluherkuttelun takia.
Tuntuu, ettei pitäisi syödä yhtään herkkuja, koska se ei pysy sitten kurissa. En ole alipainoinen.
Onko kenelläkään samanlaisia kokemuksia, neuvoja, vinkkejä mitä tässä kannattaisi tehdä? Tämä on suunnattoman ahdistavaa kun kaikki ajatukset pyörii ruoan ympärillä ja elää tulevaisuudessa, "sitten kun olen laiha.."
Paino ei ole siinä ajassa tippunut kuin pari kiloa, koska aina jossain
vaiheessa sorrun syömään herkkuja ja se menee aina ihan överiksi.
Mässäilyä kestää sitten aina parista päivästä viikkoon, jonka jälkeen alkaa aina uudestaan laihdutus.
Nytkin on taas hirmu hankala päästä kuriin jouluherkuttelun takia.
Tuntuu, ettei pitäisi syödä yhtään herkkuja, koska se ei pysy sitten kurissa. En ole alipainoinen.
Onko kenelläkään samanlaisia kokemuksia, neuvoja, vinkkejä mitä tässä kannattaisi tehdä? Tämä on suunnattoman ahdistavaa kun kaikki ajatukset pyörii ruoan ympärillä ja elää tulevaisuudessa, "sitten kun olen laiha.."
Vastaukset 9
Vanhimmat
minulla ei ole ikinä mitään syömishäiriötä diagnosoitu, mutta aina odotan aikaa kun olen hoikka... silti syön suklaata ihan hullunlailla, lähes päivittäin ja paljon. joka päivä ajattelen, että tämä on viimeinen kerta, huomenna ei enää. seuraavana päivänä sama uudelleen. en ole ylipainoinen, koska urheilen, mutta on se paino jo nousuun lähtenyt. välillä laihdutan useampia kiloja vain saadakseni ne takaisin. ja vaikka kykenesin olemaan ilman herkkuja, syön sitten vaikka ruokaa uskomattomia määriä. joulun yms juhlien aikaan en tunne pahaa omaa tuntoa syömisestä, muuten aina päivittäin. kai koitan tukahduttaa sillä jotain, saa siitä nautintoa hetkeksi. toivoisin vaan, että osaisin syödä terveellisesti ja tarpeeksi pysyäkseni kunnossa. en tahdo silti alkaa laskemaan mitään kaloreita, proteiineja, hiilihydraatteja, rasvoja yms. kun vaan tajuaisin täyttää lautaselleni sitä mikä tekee oikeasti hyvän olon. ehkä sitten makeanhimokin katoaisi. itsetuntoani olen alkanut tietoisesti kohottamaan.
Ei mullakaan ole diagnosoitu, mutta ei tämä kyllä ihan tervettäkään voi olla. Ihan sama juttu, että kilot tulee aina takaisin. Ahdistaa!
pipariksi meni tänäänkin... ja nyt laskin mitä söin, jätin 500 kaloria alle peruskulutuksen ja illan päätteeksi OSTIN SUKLAATA. laskujen mukaan ylitin siis kalorintarpeen noin 1500 kalorilla... niitä ei tunnissa treenata poiskaan, ei edes kahdessa. huomenna on päivä uusi :(
edes laske, koska tiedän että ne menevät päin persettä! Missä itsekurini on, kysyn vaan?
Pahinta tässä on se, että tämä aiheuttaa kierteen. Tunnen miten paisun, vaatteet kiristää ja haluan olla vain omassa rauhassa kotona. Koska ei ole mitään tekemistä, syön vaan enemmän ja enemmän. En kohta jaksa tätä enää!
oppii nauttimaan jostain liikkumisesta. Mulla ei toimi sellanen että joo teen kotona tai käyn lenkillä. Parempi kun löytää jonkun mistä tykkää ja mistä joutuu maksamaan, sitten ei raaski jättää treenejä väliin. Vaikka hyvä se olis jos olis itsekuria jokapäiväiseen lenkkiin. kävely/hölkkääminen on kuitenkin aika rentouttavaa, on vaan niin vaikea saada houkuteltua itsensä ulos.
Keksi hyviä harrastuksia niin ei ole aina syöminen mielessä.
Minä jos olen kotona pitää jatkuvasti syödä jotkin.
Hyviä esim. kuntosali uiminen ja vesijuoksu.
Tänäänkin kävin uimahallin kuntosalilla ja uimassa,ja nyt on tosi hyvä olo.
Sauvakävelykin on ihan hyvä.....Miksei myös vesijuoksu...
Niin pitäisi jotain harrastuksia keksiä, mutta jotenkin tuntuu ettei vaan jaksa, eikä kehtaa näyttäytyä ihmisten ilmoilla. Haluaisin apua tähän, ettei elämäni menisi ihan hukkaan.. Mutta kun välillä tuntuu, että olen vain laiska ahmatti joka ei osaa laihduttaa, ettei tämä olisikaa mikään syömishäiriö ja ettei kukaan ota minua vakavasti. Kynnys hakea apua on suuri.
Sillä ei ole mitään väliä missä kunnossa olet kun aloitat harrastamaan jotain. Jos alat harrastamaan ryhmässä esim jotain kamppailulajeja, niissä aloitetaan pohjalta. Ei tarvitse olla huippukuntoinen. Kaikessa liikunnassa pääasia on liikunnan suoma ilo terveyden siinä sivussa kohentuessa. Jos sattuu olemaan pullea ja huonokuntoinen, niin senkus menee kokeilemaan mitä lajia haluaa, tekee kuntotasonsa mukaan. Siinä se sitten kunto kohenee ja jossain vaiheessa vaakakin näyttää pienempiä lukuja (tosin itselläni ensin paino ei liikkunut mihinkäään kun lihasmassa kasvoi). Ainakin vaatekoko muuttuu. Liikunta edesauttaa aineenvaihduntaa ja poistaa nesteitä. Kaikki on yhtä oikeutettua aloittamaan liikunnan kuntotasostaan/koostaan riippumatta. Jos jotakuta ärsyttää, se on hänen ongelmansa (siis vika on hänen korvien välissä). ROHKEASTI VAAN!!!