Laitanpa tässä kyselyn aiheesta tänne
Eli mitä naisen tulee tehdä osoittaakseen kiinnostusta, ja mitä nainen ei saa tehdä?
Jään odottelemaan palstalaisten kommentteja.
Kun tästä asiasta aina sanotaan, ettei nainen tehnyt sitä tai tätä.
Eli mitä naisen tulee tehdä osoittaakseen kiinnostusta, ja mitä nainen ei saa tehdä?
Jään odottelemaan palstalaisten kommentteja.
Kun tästä asiasta aina sanotaan, ettei nainen tehnyt sitä tai tätä.
Vastaukset 11
Vanhimmat
saman mitä mieskin lain määräämin puittein. Mitään laitonta ei saa tehdä
kaivataan.
Sitten on turha valittaa täällä kun naiset eivät tee mitään jos me emme osaa tehdä mitään.
niin annan konkreettisen esimerkin vaikka ed. kesän muijasta.
minä flirttaan, hän flirttaa takas. Otan yhteyttä, kysyn numeroa. hän antaa numeron, minä tekstaan, hän tekstaa takaisin. Hän oma-aloitteisesti tekstaa uudestaan, johon minä taasen vastaan. Soitan, hän ei vastaa puhelimeen, koska on joko ujo tai muita säätöjä samanaikaisesti muiden kanssa silloin, mutta eniveis...
Kirjoitan hänelle, hän kirjottaa takaisin. Vuorovaikutusta jatkuvasti ja hommat etenee.
kysyn ulos, menemme ulos. Hän ehdottelee jotain tapaamista, tapaamme... jne.
Jopa vähän niin nopeaan tahtiin että kyl itse tykkäsin tehdä enemmänkin aloitteita tms. pitää yllä kun niitä hänenkin puolestaan tuli
Kylhän sitä ny osaa toiselle jutella, ehdotella asioita, vaikka puuta heinää ja nopeasti sen huomaakin kiinnostaako toista vai ei. Joskus ihmiset tosin esittää ettei kiinnosta koska on muureja mutta HEI!... vuorovaikutusta
Itseäni ei haittaa jos nainen ensitapaamisellakin lähestyy, ja periaatteessa useimmitenhan lähestyykin katsekontaktilla.
Selvä katsekontakti yleensä kertoo että voi yrittää lähestyä, jollonka mies yleensä menee puhumaan "psk*aa". Harva on nero standup koomikko ja sitä on idioottimaista toiselta vaatia, mutta yhtä hyvin voi nainenkin tulla miehen luo juttelemaan sitä sun tätä?
oliko tarpeeksi yksityiskohtasta
laatia mitään miesten toivelistaa naisten ominaisuuksista tämän palstan perusteella, se ei johda mihinkään muuhun kuin harmitukseen. Saat täältä nimittäin varsin suppean otannan kyselytutkimuksellesi - erittäin suurella todennäköisyydellä se osuu pieleen tosielämän uroiden kanssa seikkailtaessa. Jos taas haluat tietää jonkun spesifin (kenties tällä palstallakin seikkailevan) mieshenkilön toiveista, kannattanee kysäistä suoraan häneltä itseltään. Samalla saattaa tulla käsitellyksi muitakin parisuhteen ongelmia.
voinut käydä yleisluonteista keskustelua.
Mutta, jos asiasta täällä puhuminen häiritsee tai ärsyttää niin vaikenen toki heti.
Kyllä keskustella saa, enhän minä suinkaan palstaa moderoi. Tarjosin nyt vain omaa mielipidettäni, mutta myönnän tehneeni virhearvioni aloittajan tarkoitusperistä. Yleisellä tasolla keskustelu on ihan sopivaa, joskin aika turhaa, kun on kuitenkin kysymys mielipideasioista.
Kuitenkin tuosta kimpaantumisestasi päästään yhteen epätoivottuun piirteeseen yleensä ihmisissä, ei pelkästään naisissa tai miehissä. Se piirre on kyvyttömyys ottaa vastaan kritiikkiä ja/tai kritiikkiin vastaaminen kimpaantumisella. Se ei koskaan johda toivottuun tulokseen. Ai mistäkö tiedän? Olen kokeillut riittävän monta kertaa tosielämässä. Ei ole kovinkaan haluttu ominaisuus ihmissuhdemarkkinoilla, koska kritiikinsietokyky ja kenties jopa kyky mukautua ovat ehdottomia edellytyksiä parisuhteen syventymiselle.
mä en taas ymmärrä, miksi et voi hyväksyä ihmisiä omana itsenään? onko sulla joku tarve kritisoida muita, odotatko itseltäkin täydellisyyttä ja vaikka odottaisit, kaikki elää vapaasti. Eli ei kellään ole mitään tarvetta taas olla sellainen millanen sinä haluisit jonkun olevan. Sulla on oma elämä, josta sä voit tehdä niin hyvän tai huonon kuin mahdollista ja toisilla oma.
Voi olla ihmisiä, jotka ei korvaansa lotkauta toisten arvosteluille. En mäkään ota itseeni, niin kauan kun joku ei kävele mun saappaissa, ei kellään ole tarvetta ojentaa mua. Hyvällä ymmärrän jos joku ystävänä neuvoo asiallisesti, mut ihan arvostelumielessä ei mun tarvitse edes kuunnella.
Ei muuten ole ehkä mikään rakastetuin piirre tuo arvostelunhalu. Tuli vaan mieleen.
Kyllä mä ymmärrän, et joustovaraa pitää olla molemin puolin suhteessa, mut jos se alkaa olla sitä, että on lähinnä arvostelua ja vaatimista, ei halua joustaa ja kunnioitusta toista kohtaan, niin se ei varmaan ole sitten onnellista. On olemassa niin monia tapoja ja se sävy voi olla todella hyväntahtoinen ja rakastettava, toisaalta pahantahtoinen ja toista loukkaava ja suhdetta rikkova. Jokainen valitsee itse, miten itse suhdettaan kehittää ja millä tyylillä.
asiasta voi tosiaankin keskustella yleisellä tasolla. Kaikki ihmissuhteisiin liittyvät asiat ovat mielipideasioita.
Nythän sinä jo ilmaisit parisuhdekelvottomuuteni kun haukuit että kimpaannuin. Sanoin vaan, että ihan ok, jos keskustelu ei sovi tänne.
Olen aivan samaa mieltä kanssasi siitä, että kyky sietää kritiikkiä on ehdoton edellytys parisuhteen syvenemiselle. Minähän nimenomaan otin kritiikkisi vastaan, jos tuo asia ei sovi tänne niin ok juttu minulle.
Tosin, olen myös sitä mieltä, että jos minussa (tai henkilössä) on pelkästään kritisoitavia asioita niin silloinkaan en näkisi kovin valoisaa tulevaisuutta.
Tähtään ensisijaisesti miehiin, jotka näkevät minut positiivisessa valossa.
Pitää yrittää olla yhteyksissä ja tehdä vuorotellen asioita.
Mies ei voi tehdä kaikkia aloitteita.
Antaa naisesta kiinnostumattoman tai helvetin itsekkään pilalle hemmotellun kuvan.
Sitä ei jaksa.
Tuosta arvostelusta sellainen kommentti että on yksi parisuhdeväkivallan, henkisen väkivallan ilmenemismuotoja.
Ja kommentilla "etkö kestä mitään kritiikkiä, ethän sinä missään töissäkään pärjää" nainen syyllistetään ja alistetaan uskomaan, että hän olisi viallinen ja syypää kaikkeen.
Olen sitä mieltä, että ihminen, jolla on voimakas tarve arvostella (keksi toisista jatkuvaa vikaa) ja joka ei siedä minkäänlaista itseensä kohdistuvaa kritiikkiä on kyllä potentiaalinen perheenpieksijä.
Tiedän mistä puhun.
Miksi se eroaisi millään tavalla miehen saa ja ei saa tehdä -jutuista?? Saa olla huomioiva ja aloitteellinen, pyytää vaikka treffeille. Kaikki arvostaa positiivista huomionosoitusta, luulen.