Oon 16 vuotias tyttö mut en vaan jaksa enää yhtään mitään.Oon koko päivän suunnitellut itsemurhaa tai no viimeset 6 kuukautta ihan tosissani.Oon suunnitellu et meen ens viikolla venaileen lähintä junaa raiteille ja katon riittääkö pokka heittäytyä sen alle.Nyt on sellaset fiiliset että pystyn tekemään sen.Tekisin vaikka heti jos ois mahdollisuus.
Ehkä oon vaa nii mielisairas paska ku oon alentunut ajatelemaan tällaisia mut en voi sille mitään.Toivottavasti kuolen ja pian.
Mulla on masennus menny niin pahaksi että en jaksa enää edes yrittää hoitaa sitä pois..
Ehkä oon vaa nii mielisairas paska ku oon alentunut ajatelemaan tällaisia mut en voi sille mitään.Toivottavasti kuolen ja pian.
Mulla on masennus menny niin pahaksi että en jaksa enää edes yrittää hoitaa sitä pois..
Vastaukset 22
Vanhimmat
Miksi olet masentunut? mitä elämässäsi on tapahtunut että olet tuossa pisteessä? itsekkin olen samassa tilanteessa ja yritän löytää elämään vielä niitä viimeisiä valopilkkuja. vastaathan!
En oikein tiedä mistä tää masennus on saanut alkunsa.Syyt siihen ainakin on kun mulla ei oo yhtään ystävää,vanhemmat juoppoja,asun lastenkodissa ja mua kohdellaan todella huonosti siellä(=huudetaan ja haukutaan)
itsekkin välillä käy mielessä kyllä. jos ette itsenne takia enää jaksa elää, toivottavasti elämässänne on edes yksi ihminen, jota ette voi jättää tänne kaipaamaan itseänne. jos on joku jolle voitte kertoa mielenmaisemastanne, niin kertokaa. jos perheenjäsenten kanssa ei ole niin läheinen niin ystäville, jos niitä ei ole niin sitten koulusta, työpaikalta tai vaikka lähimmästä terveyskeskuksesta tai seurakunnasta etsitte ihmisen jolle kerrotte tästä. ei kannata yksikseen funtsia vaan kaikkea vaikka siihen itsekin olen syyllistynyt. koittakaa jaksaa elää!
sosiaaliviranomaista apuun, koska kohdellaan huonosti?
Ja pyytää paikan vaihtoa PAREMPAAN?
Jos noin on kun kerrot, sinulla on oikeus saada apua!! JOS TOTUUS ON TUO KERTOMASI?
Tästä viestistä ei nyt varmaan ole mitään hyötyä, jos todella olet viimeisen päätöksesi tehnyt. Uskon kuitenkin, että sinulla on vielä jonkinlaisia voimavaroja, koska jaksoit tänne palstallekin kirjoittaa... Toivon, että jaksat vielä yrittää elää, vaikka vaikealta tuntuisikin. Voit vaikka heti mennä päivystykseen ja kertoa aikeistasi, jolloin kyllä saat hoitoa. Onko sinulla lääkitystä? Lääkitys auttaa, vaikka vaikutus ei heti alakaan ja itselle sopivaa lääkettä voi joskus joutua etsimään jonkin aikaa...
Tässä muutamia auttavia tahoja, otathan johonkin näistä yhteyttä. Älä tee itsellesi pahaa, lupaathan. Ainakin minä ajattelen sinua ja toivon sinulle hyvää - vaikka en edes tunne, mutta toivon,että apu löytyy.
http://apua.info
Paljon hyödyllisiä linkkejä, mukana 23 eri sosiaalialan avustusjärjestöä.
Suomen mielenterveysseuran SOS-kriisikeskus, Pasila
Valtakunnallinen kriisipuhelin (Suomen mielenterveysseura)
P. 0203 445 566 ma - pe 9 - 06, la 15 - 06 ja su 15 - 22
http://www.mielenterveysseura.fi/sos-keskus/
Kriisivastaanotto (09) 4135 0510, arkisin 9 - 16
SOS Center - Crisis prevention for foreigners (09) 4135 0501
weekdays 9 - 15
Kriisikeskus netissä: www.tukinet.net
Punaisen Ristin henkisen tuen puhelin
p. 0800 100 200 (ilmainen)
Kirkon palveleva puhelin
01019-0071 suomenkielisille
01019-0072 ruotsinkielisille
Suomenkielinen päivystys on su-to klo 18-01, pe-la klo 18-03.
Ruotsinkielinen Samtalstjänst päivystää joka ilta klo 20-24.
https://www.verkkoauttaminen.fi/
Mannerheimin lastensuojeluliiton lasten ja nuorten puhelin
ma-pe klo 14-20
la-su 17-20
p. 0800 120 400 (ilmainen)
Voi olla huomenna keli aika komia, ehtii sitä myöhemminkin kuolemaan. Jos on aikaa ja lomia, pysähdy maailman menoa seuraamaan. Omaa napaa kun tuijottaa ja muun maailman unohtaa, voi alkaa vähän ahdistaa ja sivuseikat vi..ttaa. Käyppä kyläälemäs vaikka kaverilla, hemmottele naapuria kahvilla ja pullalla, kastele äiteen kukkia tai kerjää mummoltas villasukkia. Kattele tähtitaivasta ja suunnittele maailman parantamista.
Kerro jollekin mielestäsi mukavalle työntekijälle siellä lastenkodissa miltä susta tuntuu! he varmasti haluavat auttaa sua! onko siellä ketään jolle sinä haluaisit olla ystävä mahdollisesti jollakin lähellä olevalla ihmisellä on yhtä yksinäinen olo kuin sinulla. sinä voit olla jonkun hyvä ystävä! halauksia sinulle!
Minulla on ollut useamman vuoden vakava masemmus ja itsari suunnitelmia on ollut kanssa ihan vakvasti. Mutta tällä hetkellä vaikka olen täysin yksi joulun ja tulevaisuudessa ei näy valonpilkkuja niin pieni uteliaisuus on olemassa mitä tapahtuu huommenna, sinulla on paljon kokemattomia päiviä vielä jäljellä, älä hermostu anna elämän näyttää myös aurinkoisempi puolensa, se tulee kullä varmasti jos uskot siihen.
Tuossa iässä monesti ajattelee koko maailman kaatuvan niskaan... Kuitenkin 99%:lla ihmisistä se elämä voi muuttua aivan toisenlaiseksi kun pari vuottakin menee eteenpäin...
Sen takia aika hölmöä tehdä mitään lopullista, koska se ei ole vastaus mihinkään. Parempi elää kun vielä pystyy... ja kokeilla saada ongelmansa ratkaistuksi. Hae apua ja kokeile saada uusia juttua elämään -> yritä ennen kuin teet mitään lopullista.
Oletko koskaan ajatellut, kuinka arvokas olet?
Olet nimittäin ainutlaatuinen eli unikki.
Toista samanlaista ei ole olemassa.
Niin paljoa ei löydy rahaa maailmasta, että joku osaisi valmistaa sinunlaistasi ihmistä.
Onko sinulla varaa tuhlata ja hävittää jotain niin ainutlaatuista kun sinä olet ?
Jos tunnet olevasi niin varakas, että on varaa hävittää jotain niin kallisarvoista kun olet sinä, niin kerro se lähellä olevalle.
täällä vielä olen. Mietin kaikki vaihtoehdot ja olin aivan varma että onnistuisin, silti "joku tuli väliin" ja täällä sitä ollaan. Kyllä vitutti seuraavina päivinä.
Mutta nyt kun ajattelen aikaa sen jälkeen, on tapahtunut niin paljon ihania asioita ja sain apua kun vain olin kärsivällinen ja menin uudestaan ja uudestaan hakemaan apua kakkialta mistä sitä sai/tarjottiin. Kaiken sen olisin menettänyt jos olisin onnistunut...
Mieti vielä, mitä jos vammaudut, asiat voivat mennä vain pahemmaksi..
ajattelin kirjoittaa sinulle muutaman rivin.Olen avannut joulukuun alusta Verkkoklinikan puolelle aihe Masennus sellaisen keskustelupalstan kuin MUUTTOLINNUT.Siellä voi vaihtaa ajatuksia ja kysyä neuvoa ja kirjoittaa kaikkea mitä mieleen tulee.Kaikilla,jotka siellä kirjoittelevat on jonkinlainen masennus etualalla.Ja minä olen ihan tavallinen ihminen,joka kirjoittelen päivittäin tuolle aloittamalleni palstalle.Jutustellaan toistemme kanssa.Tulee mukaan juttelemaan.Meitä on kaikenikäisiä.Alle kakskymppisiä ja vanhempia.Nimimerkillä siis.Olet lämpimästi tervetullut Muuttolintujen seuraan.Ja minä olen nimimerkki Aemex.
Hei! Vaikka susta nyt tuntuu pahalta niin itsemurha ei oo ikinä oikea ratkaisu. Monet välittää susta jotka sut tuntee ja monet tuntemattomat ovat vastanneet sulle auttaakseen sua. Hekin tai mekin välitämme susta. Mulla oli alle kaksikymppisenä todella syvä masis. Olin koulukiusattu koko peruskoulun ajan. yritin itsaria lääkkeillä. Onneksi tulin järkiini kuitenkin viime hetkellä.. En halunnut järkyttää niitä jotka välittivät musta. Olin jonkin aikaa nuorten psykiatrisella poliklinikalla. Siellä oli samanikäisiä kohtalontovereita. Sain siellä lisää kavereita. Pikkuhiljaa elämä alkoi tuntumaan taas ihan kivalta. Ystävien tuki auttoi mua eniten selviytymään. Hae apua.ja pian.tiedän että sinullekin elämä vielä hymyilee.tulet vielä olemaan onnellinen. Löydät joskus elämäsi miehen ja teette ehkä lapsia. Hyvää uutta vuotta! Pärjäile
houkuttelee suuresti. Elämä on paskaa, ei voi muuta sanoa :(
En elä vannoutuneena uskolle, mutta sen tiedän, että itsemurha on synneistä suurin. Siellä mihin joutuisit on varmasti kamalampaa kuin elämä täällä. Ja ajatteleppas, ei elämä ole tarkoitettu helpoksi. Tilit tasataan. Ihan kaikilla. Et ole ainoa joka kärsii. Meitä on muitakin.
Minä tiedän miltä tuntuu kun oma tyttö kuolee yllättäen. Naps. Ja hän oli poissa. Pieni tyttövauva. Elämä on korvaamaton. Älä ole kiittämätön!
Olisin minäkin halunnut tappaa itseni kun tyttö kuoli. Mutta kun minulle sanottiin mihin joudun, jos niin teen- en enään halunnutkaan. Niin suuri on rakkaus omaa enkelivauvaa kohtaan. Haluan päästä hänen luokseen, kun aika koittaa.
Elämää me ei itse saada määrätä. Valitettavasti.
muualle!
Voi että :)
"En elä vannoutuneena uskolle, mutta sen tiedän, että itsemurha on synneistä suurin."
Ehh.. Joskopa sitten elät vannoutuneena sisäisesti ristiriitaisten toteamusten kirjoittamiselle? Synti nimittäin on Raamatusta peräisin oleva termi ja uskonnollisessa yhteydessä sillä tarkoitetaan nimenomaan Jumalan tahtoa vastaan rikkomista! Tosin uskovia ihmisiä ei hetkauta se, että Jumalan (tai aivan yhtä hyvin Lentävän Spagettihirviön) olemassaolo (tai -olemattomuus) ei ole verifioitavissa. Tai se, miksi jokin uskonto, eli rykelmä uskomuksia yliluonnollisesta, olisi muka todempi kuin toinen.
Ehkä joillain ihmisillä on elämässään niitä hyviäkin asioita sen verran, että he selviytyvät koettelemuksista. Mutta kaikilla ei ole niitä asioita jotka kannattelisivat elämää. Miten niillä ihmisillä joille tulee elämässään menetyksiä eikä heillä ole mitään tukiverkkoa?
Mä oon 17 vuotias poika ja ajattelen että oon onneton, elän yksin koko elämän, ei oo kavereita, työtön. Yläasteella ja ammattikoulussa kiusattiin joka päivä mua ja yhtä toista kuka kuoli kolmisen kuukautta sitten, lopetin koulut vuosi sitten kylläkin jo ja nyt stressaa eniten se että saako töitä kun on tää pienimuotonen lamakin näkyvillä.
Sillonkun jokela tapahtu niin ei puhuttu avoimesti kiusaamisesta ja ollut mitään kiva-koulu kamppanjaa ennenkuin kauhajoki tapahtu. Olisinpa vaan lukenut sillon näitä sivuja ja miettinyt että elämää vielä kymmeniä vuosia ja käynyt päälle/lyönyt vaikka puukolla että oisin voinut rakentaa sitä omaa tulevaisuutta ja saada tutkinnon. 08 Huhtikuusta asti oon myös miettinyt itsemurhaa ja kaikkea elämää. Jos vain kysyttäs että miten päivä mennyt tai halais joku niin mun päivä pelaistuis noin pienellä, ainakin kaupassa päivemmällä juttelin vaan 5 minuuttia vanhan mummon kanssa ketä en tuntenut niin tuli hyvä mieli ainakin täks päiväks. Sitten taas mietin että tää ikä ja varmaan kaikki ajatellut samanlaisia asioita. Iltasin tulee aina valvottua pari-kolme tuntia kun miettii näitä samoja asioita aina uudestaan ja uudestaan vaan, kuten aloittaja sano että on mennyt niin pitkälle jo niin sama mulla, mutta on meitä muitakin. Sitten ainakun joku on masentunut tai ajattelee näin niin haluaa tehdä pahaa toisille ja kaikkea sairasta, ainakaan itse en oo ajatellut niin, vihaan enemmänkin itteäni.
tähdet tähdet, luoksenne tahtoisin pois
Kuulostat järkevältä, vastuuntuntoiselta, herkältä ja fiksulta tyypiltä.
Tiedätkö, että kun vihaa itseään sen heijastaa muihin ja vihaa koko maailmaa, ja/tai sit haluu tappaa itsensä. Samoin käy rakkauden kanssa. Kun rakastuu, koko maailma on vaaleanpunainan. Sinulla, samoin kuin ketjun aloittajalla on ollut rankkoja kokemuksia, jotka kääntävät ihmisen sisimmän nurin niskoin. Siitä huolimatta te olette tärkeitä ja ainutlaatuisia.
Kun on angiina, kuumetta ja kurkku kipeä, siihen hakee antibioottia. Kun on jalka poikki se kipsataan. Kun on saanut liian kovia kokemuksia ja on masennus (=enemmän tai vähemmän elämänhaluton) siihen pitää hakea apua ja hoitoa. Ja siitä voi parantua! Ongelmana vain on, että masis ei tahdo jaksaa hakea apua. Ketjussa oli aiemmin noita yhteystietoja, joista apua kantsii lähteä hakeen.
Voimia teille! tiedän, että se avun hakeminen tossa tilanteessa on raskasta, mutta välttämätöntä.
Huomaatko kuinka ihminen on erehtyväinen, sinäkin luulit ettei sinulla ole ketään joka välitäisi sinusta.
Tämäkin palsta kertoo jo lähes kahdestakummenestä sinua huolehtivasta ihmisestä, jotka rakastavat sinua vaikka ei ole edes nähneet sinua, eikä tunne.
Teet meille kaikille suuren pahanolontunteen ja pahoivoinnin jos keskenkasvuisena päätät tuhota kaiken.
Kasva ensin valmiiksi ja katso sitten kannattaako jatkaa.
Älä tapa itseäsi! Soita vaikka Suomen Mielenterveysseuran Kriisipuhelimeen puh. 010 195202.