Olen sairastanut bulimiaa jo kolme vuotta. Kesällä sairastan sitä vähemmän kuin talvisin.
Tämä on AIVAN kamalaa kuten varmaan itsekin tiedätte.
Minulla on mennyt hampaat todella huonoon kuntoon...
minulle on syntynyt kaksoisleuka. Ennen mulla ei oo ollu koskaan tällästä kaksoisleukaa.
Mulla on huonontunut iho.
Mulla on hengitysvaikeuksia.
Ja kaikkein pahin on se tunne.
Mua ahdistaa kun mä syön jotakin. Vaikka pelkän hedelmän. Jos tulee vähänkin kylläinen olo, heti tulee paniikki ja semmoi olo että nyt lihoon ja ku meen silti oksentamaan niin voin syödä nyt mitä haluun vaan. En välttämättä ees nauti siitä ahmimisesta, siitä koko ruuasta.. se on vaa se et pakko jotakin syödä. Ja vaikka ite tajuun että tää on saieasta, että voin kuolla, että pilaan elämääni tällä... en vaan pysty lopettamaan. Joka ikinen päivä ajattelen, että huomenna alkaa se ''UUS ELÄMÄ''..
en oikeesti tiiä miten lopettaa tää juttu...
ja ku haluun laihtuu..ja tää bulimia vaa lihottaa mua, ja mä tajuun sen, mutta silti teen sitä...
mikä elämänilo multa mukama puuttuu, että joudun tekee tätä?
mua hävettää...
en pysty enää ees itkee kunnolla...
te jotka kärsitte tiiätte mistä puhun..
oon vasta 16 vuotias tyttö...
en uskaltais ikinä kertoo tästä kenellekkään, etenkää perheelle...
mulla on unihäiriöitä...mua ei kiinnosta mikään...ja mua ahdistaa...
miks sairastuin tähän..?
ku olin 8 vuotias en tiennyt että maailma voi olla näin ilkee...
Tämä on AIVAN kamalaa kuten varmaan itsekin tiedätte.
Minulla on mennyt hampaat todella huonoon kuntoon...
minulle on syntynyt kaksoisleuka. Ennen mulla ei oo ollu koskaan tällästä kaksoisleukaa.
Mulla on huonontunut iho.
Mulla on hengitysvaikeuksia.
Ja kaikkein pahin on se tunne.
Mua ahdistaa kun mä syön jotakin. Vaikka pelkän hedelmän. Jos tulee vähänkin kylläinen olo, heti tulee paniikki ja semmoi olo että nyt lihoon ja ku meen silti oksentamaan niin voin syödä nyt mitä haluun vaan. En välttämättä ees nauti siitä ahmimisesta, siitä koko ruuasta.. se on vaa se et pakko jotakin syödä. Ja vaikka ite tajuun että tää on saieasta, että voin kuolla, että pilaan elämääni tällä... en vaan pysty lopettamaan. Joka ikinen päivä ajattelen, että huomenna alkaa se ''UUS ELÄMÄ''..
en oikeesti tiiä miten lopettaa tää juttu...
ja ku haluun laihtuu..ja tää bulimia vaa lihottaa mua, ja mä tajuun sen, mutta silti teen sitä...
mikä elämänilo multa mukama puuttuu, että joudun tekee tätä?
mua hävettää...
en pysty enää ees itkee kunnolla...
te jotka kärsitte tiiätte mistä puhun..
oon vasta 16 vuotias tyttö...
en uskaltais ikinä kertoo tästä kenellekkään, etenkää perheelle...
mulla on unihäiriöitä...mua ei kiinnosta mikään...ja mua ahdistaa...
miks sairastuin tähän..?
ku olin 8 vuotias en tiennyt että maailma voi olla näin ilkee...
Vastaukset 6
Vanhimmat
ihmeessä apua, koska olet vielä nuin nuorikin, paranemismahdollisuudet ovat kuitenkin aika hyvät. Itse olet kieppunut tämän pirulaisen kanssa jo 7 vuotta ja tietenkin uskotellut että selviän omin avuin. Nyt alan lopultakin tajuta, etten taida selvitä.Ole sinä viisaampi, äläkä odota näin kauan.
Hyvä että edes tänne voit ajatuksiasi purkaa ja sanoisinkin että ANNA TULLA VAAN! ja kuten edellä; hae apua jo ajoissa! voimia kovasti sulle!
nii ku edelliset
ite sairastuin bulimiaan 14 vuotiaana ja sitä helvettiä kesti yht.3vuotta. Yhtenä päivänä vaan päätin yksinkertaisesti että nyt tää loppuu. Toki olin päättänyt lopettaa sen joka kerta kun oksensin.
Ja sehän oli viimeinen kerta kun oksensin. Välillä tuli ahmimiskohtauksia, mutta en oksentanu. Nyt oon ollu jo "kuivilla" 8kk, mutta en voi vieläkään sanoa että tää on lopullisesti ohi. Tai no, nyt päälle pukkaa anoreksiaa :/ Ei näistä paskoista ikinä pääse eroon saatana...
Elämä on. Jos haluat parantua, niin siitä vaan, se kannattaa.
Hyvä että tunnistat oireesi ja bulimian seuraukset, mutta eikö silloin olisi aika hakea apua ja parantua tästä paskiaisesta? Tee se nyt, jos et vielä ole tehnyt. Ei ole kiva, kun bulimia kroonistuu niin kuin minulla. Silloin tarvitaan osastohoitoa, jos meinaa tätä paeta. Eikä ole yhtään motivaatiota edes parantua, haluatko todella tätä? Ja vakavan masennuksen kaupan päälle ja kaiken maailman sairaudet? Ei, ei tämä ole tervettä eikä kivaa, mutta silti en halua lopettaa koskaan. Hae apua, tämä sairaus ei ole vikasi eikä sitä tarvitse hävetä. Kuljet vuoden päästä pää pystyssä, jos nyt päätät parantua. Mieti miten helppoa olisi vain syödä taallisesti, vähän mutta riittävästi eikä lihoa tavallisesta syömisestä? Normaalit ihmiset tekevät niin ja tämä alkaa jo olla aika ällöä. Mutta tsemppiä sinulle, kun sulla on vielä toivoa! Menethän hoitoon?
eli kuten edelliset: hae apua älkä häpeä sitä!
tää on sairaus siinä missä muutkin. itselläni alko(kuten usein) anoreksialla ja vaihtu bulimiaan sairaalajakson jälkeen. tätä paskaa onkin sit kestänyt yli 2 vuotta ja kaikki rahat hampaat tullut oksennettua viemäristä alas. masennus, hormoonihäiriö, eristäytyminen, turvotus, hampaat mennyttä jne. jne.;(