joka vaikuttaa joskus täysin sokealta. Usein tällä palstalla puolustetaan esim "Huskua" aivan kuin se olisi oma tehdas. Ja mielipide on vankkumattoman positiivinen vaikka samalla sanotaan että vikoja on ollut luvattoman paljon.
Itselläni oli "Husku" 45 jonka toin tullessani Ruotsista joskus 1990 luvun alussa. Se teki tenän heti parin päivän päästä.
Vein sen EteläSavolaiseen merkkihuoltamoon. Kun menin sitä noutamaan sain sahan takaisin osina pahvilaatikossa ja huoltomies sanoi että ei pysty sitä korjaamaan! Oli jotain häikkää kampiakselissa. Siihen jäi sen kesän polttopuunteko mökillä.
Myöhemmin vein pahvilaatikon irtoosineen Husqvarnan tehtaalle ja sain uuden sahan tilalle. Tämä uusikaan ei koskaan toiminut temppuilematta. Nyt jo monia vuosia on ollut japanilaisia sahoja ja ei mitään muuta kuin "tankkaa ja sahaa". En tiennytkään että moottorisaha voi toimia ilman temppuilua...
Itselläni oli "Husku" 45 jonka toin tullessani Ruotsista joskus 1990 luvun alussa. Se teki tenän heti parin päivän päästä.
Vein sen EteläSavolaiseen merkkihuoltamoon. Kun menin sitä noutamaan sain sahan takaisin osina pahvilaatikossa ja huoltomies sanoi että ei pysty sitä korjaamaan! Oli jotain häikkää kampiakselissa. Siihen jäi sen kesän polttopuunteko mökillä.
Myöhemmin vein pahvilaatikon irtoosineen Husqvarnan tehtaalle ja sain uuden sahan tilalle. Tämä uusikaan ei koskaan toiminut temppuilematta. Nyt jo monia vuosia on ollut japanilaisia sahoja ja ei mitään muuta kuin "tankkaa ja sahaa". En tiennytkään että moottorisaha voi toimia ilman temppuilua...
Vastaukset 17
Vanhimmat
Sama homma monessa hommassa, etenkin autoissa. Jos on vakaasti merkkiuskollinen x-merkille niin autot y ja z eivät siis millään voi olla hyviä ja toimivia autoja.
punaisessa maidossa oleva rasva on terveellistä, verrattuna margariinin keinotekoiseen... :) puheen aiheet loppuisivat, jos ei olisi tarjolla erilaisia koneita ja eri luonteisia ihmisiä. toiset myöntävät omistavansa huonon sahan, toiset eivät sitä huomaa ja toiset sahaavat hampaat irvessä merkki uskollisuuden alaisina, osa on valmis vaihtamaan merkkiä ja myöntämään ettei ikuisesti se sama tuotemerkki takaa parasta tekniikkaa...
Itse en koe olevani fanaattisen merkkiuskollinen, vaikka pelkillä Huskuilla sahaan.
Syynä on se että joskus aikoinaan ostin Huskun ja sitä ei tarvinnut rassailla ja aina lähti helposti käyntiin eikä temppuillut edes hangessa. Ja tärinät ovat lähes olemattomia. Olen myös tottunut Huskun kahvoihin ja muotoiluun. Joten Huskusta on helppoa siirtyä toiseen saman merkkiseen.
Hyvien kokemuksien johdosta ostin kakkos sahaksi 25v vanhan Huskun, kun kerran hyvin halvalla sain.
Saha ei ollut käyntikuntoinen. Varaosat löytyivät kuitenkin suoraan paikallisen liikkeen hyllystä.
Tämä oli iloinen yllätys.
En tiedä mikä on paras merkki ja tuskin sellaista edes on. Mutta eräs tärkeä kriteeri on suuri valmistaja, maahantuoja sekä jäälleenmyynti verkosto.
Paljon nykyään kehutaan Shindaiwaa, mutta itse en uskailtaisi ostaa. Maahantuoja on kuitenkin niin pieni yritys ja teki viimevuonna 24tuhatta tappiota ja liikevoitto % on joka vuosi ollut hyvin vaatimaton. Eli itse hieman mietin että mistä saan varaosat 10vuoden päästä? Joudunko tilaamaan ne Japanista.
Ja vaikka maahantuoja olisi kuinka vakavarainen tahansa, niin jälleenmyyntiverkosto on niin pieni että jokatapauksessa osat joutuu tilaamaan.
Itse haluan saada osat suoraan paikallisen liikkeen hyllystä. Siksi valintani on joku valtamerkeistä. Tässä tapauksessa Husse.
Aika hieno aloitus: "Itse en koe olevani fanaattisen merkkiuskollinen, vaikka pelkillä Huskuilla sahaan." :-D
Tykkäät siis oranssista väristä? Minä puolestaan en tykännyt keltaisesta niin paljon, vaikka Partner 450 on palvellut jo parikytä vuotta. Sitä ei tarvinnut rassailla ja aina lähti helposti käyntiin eikä temppuillut edes hangessa. Ja tärinät ovat lähes olemattomia. Olen myös tottunut kahvoihin ja muotoiluun. Silti en ostanut nyt Partneria, mikäli oikein olen ymmärtänyt niin nyt tuolla merkillä ei ole mitään tekemistä tuon hyvin palvelleen sahani kanssa. Nykypartner on tehty Italiassa tai USAssa, ja ne ovat muovia kun meikäläisen 450 oli tehty Husqvarnan tehtailla. Kait tuolla Vättern-järven eteläpäässä vieläkin sahoja tehdään, vai tehdäänkö?
Nykymaailmassa tuo merkkiuskollisuus on parasta mitä nykymaailman helppoheikit voivat kuvitella. Sopivaa väriä pintaan ja pari tarraa vinkuintiassa tehtyyn vehkeeseen ja siinäpä meillä on taas hölmöille laatuvehjes...
Pointtini oli se että tällä hetkellä sahaan vain Huskuilla kertomieni syiden takia.
Mutta jos Stihl tekee huomattavasti paremman sahan käyttötarkoitukseeni ja hintakin on kohdallaan. niin ostan Stihlin. Mutta jos Husse tekee täysin vastaavan sahan ja samaan hintaan niin ostan sen Hussen.
Kehuvat Echoa kovasti viattomaksi ja käyntihäiriöttömäksi myös. Jos minä tarvitsisin nyt sahaa, ostaisin kyllä sen. Eiköhän agrimarket myy sitä John Deeren nimellä, ts. Echo tekee sahat JD:lle.
Raivostuttava piirre sahassa on se kun sen jättää kädestään, se sammua tupsahtaa ja on joka välissä käynnistettävä uudelleen. Mm. se ominaisuus on ollut jokaisessa Huskussani..
Partnereita, kun vaan jaksaa katalookia selailla!
toki saatavana, muttei nykymalleilla tosiaan mitään tekemistä 20 vuotta vanhojen koneiden kanssa ole... (paitsi että virtakytkin on jostain syystä samalla varaosanumerolla italian poikien sahoissa kuin vanhoissa ruotsin malleissa)
ja siellä vätternin pohjukassa väännetään kyllä koneita vieläkin, mut ovat kaikki joko punamustia tai oranssi/harmaa-sävyisiä
on käyttäjässä.sahan kuin sahan saa pilalle väärillä käyttötavoilla.
puun tai raktorin alle :)
kiinnostaisivat kovasti, listaappa asioita mitkä tehdään väärin sahalla työstettäessä. Metsätyökäytöstä on minun kohdallani kysymys, kiitos ennakkoon.
Oman kokemuksen perusteella en jaksa uskoa tuota väitettä. Tai, voi olla että joidenkin sahojen suhteen tuo pitää paikkansa. Voi olla että jotkut sahat vaativat hellempää käsittelyä ja 98-oktaanista bensaa ja parempia öljyjä ja kevyempää rasitusta töissä.
Oma kokemus on kylläkin rajallinen, harrastajametsurin tai -timpurin ja polttopuunpätkijän kokemus. 80-luvulla minulla oli kaksi Sachs merkkistä sahaa (muistaakseni malli 110 tai jotain sinnepäin). Molemmat onnettomia rötyksiä. En edes muista kuin ne sähköviat ja sen että tulpan tarkastukseen tarvitsi irrottaa neljä pikkuruista ruuvia, jotka tämän jälkeen pääsivät vapaasti tipahtamaan (lumihankeen...). En muista miten ne muutaman vuoden käytön jälkeen "tuhoutuivat" vai annoinkohan vaihdossa, mutta onneksi pääsin niistä eroon. Nyt on ollut Partner jo lähelle parikytä vuotta, alkuun tietysti uutta sahaa tuli pidettyä viimosen päälle hyvin mutta siitä se hoito on sitten ihan pikkusen heikentynyt. Viime vuosina hyvä jos kerran vuoteen tulee putsattua, jäteöljyt menevät ihan hyvin ketjuvoitelussa jne... Melkosen tunteeton saha, toimii vaan oli hellettä tai pakkasta. Ja on rasitettu, esim. silloin kun pihaan tuli mettäkärryllinen keskiläpimitaltaan yli puolimetrisiä puistopuiden runkoja polttopuiksi pätkittäviksi. Paksun vaahteran pätkiminen kiekoiksi saa sahan vähän punottamaan etenkin jos ei älyä viilata niin usein kuin tuo maasta hiekkaa itseensä nostanut pirullinen puulaji vaatisi. Eikä ole käynyt maksullisessa huollossa kertaakaan, ripustus- eli tärinänvaimennusjousia on mennyt kaikkiaan ehken kymmenkunta, laippoja ja ketjuja myös jonkunlainen määrä - nämä tietysti on vaihdettu itse. Sammutusnappula meni sököksi, ti-korjaus tapahtui poistamalla häiriön aiheuttajan johto (sammuu ryypyllä). Sytystulppa tarvitsee irroittaa suunnilleen vuosikymmenen välein :-)
Nyt mokoma on alkanut temppuilemaan. Elektroniikka on ihmeellistä, ja voi olla että tämä vika jää korjaamatta itse. Käynnistyksen jälkeen parin kolmen minuutin sahauksen jälkeen saha alkaa pätkimään, saattaa jopa sammua jolloin uudestaan käynnistys vaatii tupakin mittaisen jäähdyttelytauon. Mutta jos onnistuu viitisen minuuttia tai vartin verran sahailemaan niin että saha lämpiää lisää niin loppupäivän se sitten pelaakin ihan moitteettomasti. Sähkövika mutta missä? Ei ole tulppavika. Antakaa vinkkiä jos jollain on tuollaisen vian korjauskokemusta.
Joka tapauksessa väitän että huonolla hoidollani ei välttämättä ole mitään tekemistä tuonkaan vian kanssa.
Joo, traktorilla yli ajaminen aiheuttaa vikaa merkistä riippumatta - sahan kuin sahan saa tuolla tavalla pilalle. Toiset ovat kuitenkin susia jo syntyessään ja toiset vaativat hellempää huoltoa kuin toiset. Näin minä väitän - liekö vielä tosi?
Saa nyt nähdä miten tuo uusi MS200 kestää meikäläisen hoidossa. Vaikuttaa että se keräisi paskaa itseensä enemmän kuin Partneri? Pitäneekö sitä putsailla jopa joka terotuksen tai ketjuntiukkauksen yhteydessä?
Jospa vielä nuo kohdat joita olen pitänyt tärkeinä sahan hoidossa:
- ketjun terävyys ja tiukkuus (tiiä sitte kuin paljon vaikuttaa sahan kestävyyteen, mutta sahurin mielialaan ainaskin)
- oikeat seokset, siis kaasarin säätö. Liian laiha seos pilaa koneen
Minuakin kiinnostaa, mitä vääriä käyttötapoja tuossa edellisessä viestissä tarkoitettiin?
Eikös tämä ollutkin naljaisu heille? Tuli niin elävästi mieleen Michelinin takuukäsittely: "Renkaassa ei ole mitään vikaa, vaan käyttäjä on ajanut hiekanmurusen lamellien välistä kudokseen" Heh!
saattaa talvella olla ilmanotto kesäasennossa,käytetään bensaa jossa on aivan liikaa öljyä, jätetään saha käytön jälkeen jonnekkin ulos kosteana vaikka pitäisi olla lämpimässä ja kuivassa tilassa..Sitten ihmetellään kun käynti takeltelee tai ei käynnisty olenkaan..
Justiinsa tuota tarkoitin, kun kehuin Partneria. Ei sitä ole koskaan säilytetty sisällä lämpimässä, joskus saattanut ootella peräkärryssä jonkun aikaa seuraavaa mettäkeikkaa. Minulla ei itse asiassa edes ole tuota lämmintä ja kuivaa sahavarastoa, emäntä repisi pelihousunsa jos toisin sahan sisälle haisemaan. Joten, kyllä se on ollut märkänä ja kylmissään mutta on toiminut lähelle parikytä vuotta.
Tuollaisesta tekniikasta minä tykkään! Vähän sama fiilis esim. Jammun 5hp perärutkun kanssa. Eipä mikään hienosteluvehje, mutta toimi eikä paljon kysele sitä onkos pölyt pyyhitty ja satoikos viimeyönä...
Mitkä sahamerkit ovat niitä jotka vaativat enemmän huoltoa toimiakseen luotettavasti? Seosten ja bensalaadun suhteen jotkut ovat myös ronkelimpia, ainakin Partner 450 on suostunut syömään ysivitosta ja seosöljykin on sattunut suunnilleen kohalleen päätellen siitä ettei tulppaa tosiaan tarvinnut putsata eli vaihtaa kuin 5-10 vuoden välein. Stihlille kelpaa myös ysivitonen, mutta esim Huski ja Jonseretti täällä kuullun mukaan vaativat ysikasia? Onko ne muutenki ronkelimpia?
Jämptit immeiset älkööt vaivautuko vastaamaan, ellei sitten ole tiedossa kauhutarinoita sahaansa kaltoin kohtelevasta kumminkaimasta. Kiinnostaa enemmin niiden kokemukset, jotka eivät säilytä sahaansa lämpimässä ja jotka muutenkin pitävät ko. vehjestä työkaluna, jonka huoltoon käytetään minimiaika, siis riittävästi jotta työkalu toimisi ongelmitta mutta ei mitään ylenmääräistä tuhertamista. Onko sahamerkkien välillä eroja? Onko jotkut herkkähipiäisempiä kuin toiset?
Niin, Partnerissa ei ollut tai en löytänyt ns. talviasentoa (näinhän se pitäisi ollakin, ei mitään turhia näpertelyjä jotka voivat unohtua), Stihliin olen kääntänyt ilmanoton talviasennolle.
voi mennä ms200 on maajohto takapotkusuojan kohdalla tärinänvaimentimen alla, karsiessa saattaa oksa katkaista sen, vaikka on hyvin suojattu, ei vaikuta kuin sammutukseen ja helppo korjata. paras saha mitä löytyy markkinoilta !!!!
kerää paskaa, muuten tosi hyvä peli!