Olen itse 13 lapsisen perheen poika. Sisaruksistani 8 on edelleen lestoja ja meitä entisiä on 5. Kun itse parikymppisenä kielsin uskoni, tuntui, että sain vanhemmiltani rakkautta ja huomiota enemmän kuin koskaan. Samoin ovat kokeneet muut "epäuskoiset" sisarukseni. Olen silloin tällöin käynyt lukemassa tätä palstaa, välillä itkenyt ja välillä nauranut jutuillenne!!!
Eiköhän tuo vanhoillislestadiolaisuus ole oppi oppien joukossa, mitä tuota parjaatte ja arvostelette!? Valheellisia juttuja kerrotte täällä lestoista, sekö kristityltä oikeanlaista toimintaa?
Jos tuntoni joskus herää, niin kyllä osoitteen tiedän mistä apu löytyy.
Eiköhän tuo vanhoillislestadiolaisuus ole oppi oppien joukossa, mitä tuota parjaatte ja arvostelette!? Valheellisia juttuja kerrotte täällä lestoista, sekö kristityltä oikeanlaista toimintaa?
Jos tuntoni joskus herää, niin kyllä osoitteen tiedän mistä apu löytyy.
Vastaukset 15
Vanhimmat
nyky lesta provoilisi ?!
yhtä asiaa. Nimittäin sitä että vaikka sinä olisit saanut kokea niin kuin kirjoitat ei tarkoita sitä että muutkin ovat saaneet kokea niin.
Toinen asia mikä ihmetyttää on se että eikö rakkautta pitäisi antaa siinä vaiheessa aivan yhtä paljon on lapsi sitten sisällä tai ulona.
Miksi vasta sitten annetaan rakkautta ylenpalttisesti kun lapsi on lähtenyt. Siksikö että tuolla ylenpalttisella rakkaudella halutaan jätää se tunne ja kaipaus paluusta.
Ja se minua myös ihmetyttää että se sama tutneitten ja kokemusten manipulointi josta tämäkin palsta on viestejä pullolaan on luettavissa tästä avauksesta.
On mukava kuulla että asiat voivat mennä toisinkin se silti ei tarkoita sitä että kaikki muuta saavat kokea sanoin kuin sinä. Joten onko kellään oikeutta mitätöidä toisen kokema ja sanoa että koska en ole itse kokenut samaa se mitä kerrot on mahdotonta.
en ole itsekään kokenut vanhempieni taholta hylkäämistä. Olen ollut samanlainen lapsi kuin aikaisemminkin.
Nyt jo edesmenneen äitini kanssa halasimme aina tavattaessa. Hän usein kertoi hyvistä väleistämme vl-sisaruksillenikin.
Itseäni nuo hylkäämiskirjoittelut ovat myös ärsyttäneet. Olen suurperheen poika minäkin, ja perheessäni, kuten useimmissa vl-perheissä, on vanhoillislestadiolaisuuden jättäneitä, vanhoillislestadiolaisittain "uskonsa kieltäneitä". Yhden heistä muistan joskus maininneen tästä asiasta, ja se oli että meidän perheessä ei ole ollut koskaan pakko uskoa. Ja nämä "uskonsa kieltäneet" näyttävät tulevan jouluksi kotiin yhtä mielellään kuin vl-sisaruksenikin.
Varmasti tässä asiassa on vanhoillislestadiolaisuudessa täysin asiatonta ja epäinhimillistäkin menettelyä, mutta sen yleisyydestä voidaan olla montaa mieltä. Minä uskon ettei se ole ainakaan pääsääntö. Itse tiedän tyypin jonka piti uskonsa kiellettyään tehdä pakkoparannus saadakseen kävellä huoneeseensa.
Parhaimmillaan uskonsa tai vanhoillislestadiolaisuutensa kieltävä saa vl-kodissa kokemasi kohtelun. Toiset, en tiedä kuinka moni, saa erilaisen kohtelun.
Vanhoillislestadiolaisuudella on kuitenkin kaapeissaan luurankoja, joita todella Jumalan sanan totuudessa seistä haluava uskonyhteisö ei kaapeissaan vuosikymmeniä säilyttäisi. Tämä on tosiasia, ja yhtä totta on kyllä myös se että tämä palsta on täynnä asiattomuuksia.
Vaikuttaa siltä että vaikka olet kieltänyt uskosi, uskot silti vielä vanhoillislestadiolaiseen maailmankuvaan. Niinhän se on että kerran lesta, aina lesta... Jos tuntosi joskus herää, niin älä kuitenkaan tee suin päin vl-parannusta. Ota Raamattu käteen ja vertaile, kestääkö vanhoillislestadiolaisuus tosiaan tarkastelun sen valossa.
Minä tein sen. Eikä kestänyt.
Eihän sen yhteisön rakkaudesta nauttimisessa mitään vikaa muuten olisi, mutta se sattuu perustumaan Jumalan sanan räikeälle vääristelylle.
Mitähän H.S. sitten tarkoitti, kun käski vanhempieni karkoittaa minut kotoa pois kaksitoistavuotiaana?
Olivat tottelemattomia vanhempani..
H S:n menneen harhaan. Älä yleistä omia katkeria kokemuksiasi. Valitettavaa, että kohdallasi on ollut näin. Ylensä ei näin ole.Lasta rakastetaan ja käsketään puheissakin rakastamaan yhtä paljon, oli vl tai ei.
Vanhemmilleni luettiin synniksi kun he eivät hylänneet minua, vl-veljeni on yhä katkera tapahtuneesta.
Syntiseppo olet keksit uusia syntejäkin , eikö vanhat enää riitä vaan pitää uusia tehdä jotta omatuntosi saisit täyteen...
"Jos tuntoni joskus herää, niin kyllä osoitteen tiedän mistä apu löytyy. "
Niin, on perheitä ja vanhempia sekä perheitä ja vanhempia. Ymmärtäväisiä ja ei ymmärtäväisiä jopa julmia. Sinulla on ollut hyvät vanhemmat ja suvaitsevat. Ehkä ovat surreet valintaasi kuitenkin hyväksyneet sen kohdallasi.
Mutta, eivät kaikki vanhemmat ole samanlaisia.
Tyttäreni avioitui lestadiolaisen miehen kanssa. Heidän elämänsä on hyvää, en ole milloinkaan huomannut vääränlaista manipulointia tässä nuoressa perheessä.
Toivon heidän elämäänsä myötätuntoa ja suvaitsevaisuutta lapsiensa tehdessä ajallaan oman valintansa. Valinta on aina nuoren oma valinta on se sitten suuntaan tai toiseen.
Ja kuka meistä on synnitön se heittäköön ensimmäisen kiven. Minä en sitä kiveä heitä.
Toivottavasti eivät siihen lankea edes ajatuksissaan.
kaikkia muita uskovaisia (myös sinua) halveksivasti "epäuskoisiksi".
Olen säilyttänyt läpi elämäni lapsuuden uskon. Elämässäni on ollut johdatusta ja enkelit matkallani. Toki, on ollut myös murhetta, silti en ole "kaatunut ojaan" enkä menettänyt lapsuuteni uskoa. Kukaan meistä ei voi sanoa toiselle, että olet epäuskoinen. Koetko, että se on oikein? Vain Jumala tietää ja näkee uskomme, mitä sisimmässämme tunnemme ja olemme :) Ihmisinä emme ole Jumala, on vain yksi Jumala ja se on kaikille sama ja kaikkialla. Näin minä olen sen kokenut.