Mitä voisi yrittää?

Sähköhoito käy myös kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoitoon, katso esim. Wikipediasta. Se on myös kaikkein tehokkain olemassaoleva hoitomuoto masennukseen. Sitä olisi ehdottomasti kokeiltava myös sinulle. Saattaa olla hoitovirhe, jos lääkäri ei sinulle sitä järjestä. Joten vaadi sitä niin kauan että sitä saat. Tarvittaessa vaihda lääkäriä, jos nykyinen väittää vastaan.

Hei.Haluan esittää hieman toisenlaisen näkökulman - tähän ikuiseen ongelmaan, että minussa on jotain vialla. Kuten itse huomaat, ei lääketiede pysty koskettamaan niitä mielen syviä vesiä, johon olemme elämämme aikana upottaneet uskomuksia, stressejä ja malleja. Uskomuksia vanhemmiltamme, tarhasta, koulusta ja yhteiskunnasta. Jokin ei täsmää. Jokin ohjelma pitää mielen jatkuvassa kehässä, väsyttää itsensä ja ... sairastuttaa lopulta kehon ja loppu on sitä mitä lopussa kuvaat. Mutta voisiko olla jotain, jolla keskeyttää mielen loputon arvostelu, kokea suurempaa onnea elämässä ja poistaa stressejä kehosta syvemmällä tasolla kuin mitä uni tarjoaa. Meidän tietoisuutemme on kuin valtameri, jonka pinnalla suurin osa ihmisistä on tunteidensa, ajatustensa aallokossa. Välillä tyyntä, välillä myrskyää. Mutta syvällä on täysin hiljaista. Millä koskettaa tuota hiljasuutta? Kun mieli hiljenee, keho alkaa parantaa itseään, koska se on sen tehtävä.--Meditaatio on kautta aikain ollut se portti, jolla koskettaa jotain syvempiä osia itsessämme. Itse opetan meditaatio tekniikoita, jotka aina koskettavat tuota hiljaisuutta, kun niitä käytetään. Ne eivät vaadi uskomista toimiakseen, eivätkä ne ole uskonto. Antamalla hieman aikaa itselleen, on mahdollista parantaa itseään ilman lääkevuorta ja kalliita lääkärikäyntejä. Se on elämän luontainen tendenssi...Bhaktan

abilify

mielialahärö, niin sieltä tullaan aina ylös ennenpitkää, ei mitään epäilystä! Voi kestää pitkäänkin mutta se tapahtuu lopulta väistämättä, nimimerkki kokemusta on abaut 20 vuotta.

Sähkökin käy masiksen hoitoon, miksei? Outo lekuri sulla mutta kukapa niitä ite valitsee, niin se on kumma tapaus lekurina mullakin, ja läheisellä vielä kummempi - psykiatri jonka vois noin maalaisjärjellä sanoa tarvitsevan itse psyk. hoitoa.. Olen ollu ite mukana vast. otolla..

Itselläni oli aikoinaan melkoinen lääke arsenaali.
Jossakin vaiheessa kyllästyin niihin, elämä oli kyllä tasaisen paksua, mutta alavireistä.
Vaadin vaatimalla, yhä uudelleen psykiatrilta, niin pitkää terapiaa että riittää.
Lopulta pääsin terapeutille tehtiin työtä reilut kaks vuotta. Alussa se oli todellakin työtä. Kun alkoi penkomaan itseään, olin terapian jälkeen rätti väsynyt. Alussa terapia voi tehdä kipeääkin. Pitää luopua tutuiksi tulleista, tarkasti varjelluista "häpeäpilkuista". Näillä tarkoitan asioita joita on kantanut lapsuudestaan saakka, eikä ole kehdannut kertoa kellekään.
Ajan kanssa, huomasin niiden kertovan jostakin, mitä ulkopuolellani oli joskus tapahtunut. Tapani ratkaista asiat lapsuudessani, olivat säilyneet aikuisuuteen asti. Se aiheutti arjessani suoriutumisessa suuria vaikeuksia ja teki elämän raskaaksi. Näin syntyi uupumus, uupumusmasennus ja masennus.
Lääkkeet eivät voineet poistaa masennustani. Mielestäni ketään ei edes pitäisi yrittää hoitaa pelkästään lääkkeillä.
Kun kerroin jonkin asian, mitättömän tuntuisen, terapeuttini kysäisi esim.:"Kuinka paljon sinä sait tukea vanhemmiltasi?".
Solmu solmun jälkeen avautui, olo helpotti. Oma lääkärini, tk:ssa vuosia minua hoitanut oli hyvä tuki. Yhdessä pohdittiin lääkkeiden vähentämistä ja seurattiin mitä tapahtui. Jos olo parani, hyvä niin. Jonkin lääkkeen vähentäminen nosti verenpainetta, silloin palattiin entiseen annostukseen. Huom!: Ei kannata kokeilla yksin, lääkkeiden vaikutuksita pitää tietää paljon.
Nyt olen vuosia tullut toimeen hyvin pienellä lääkityksellä. Arki tilanteissa pystyn ratkaisemaan kuten aikuinen, en käytä samaa ratkaisumallia kun pelokas neljä vuotias.
Onnea matkaan, omat ponnistelut ja työstäminen ovat välttämättömiä. Se on vaivan arvoista!