Tulee niin paha mieli, kun lukee näitä juttuja täällä. Tuntee vieläkin kurjemmaksi olon. Tämä on kuin joku autiomaa, jonne voi lausua ajatuksiaan ja tuuli pyyhkäisee ne kauas pois, mutta sitten tulee kojootteja, jotka haukkuvat ja syövät kaiken, minkä kiinni saa. Kohta on enää luut ja nahkat jäljellä.:)
Täytyy hakeutua ihmisten ilmoille esim. mennä risteilylle. Siellä voisi ainakin saada tämän olon hieman paremmaksi.
Täytyy hakeutua ihmisten ilmoille esim. mennä risteilylle. Siellä voisi ainakin saada tämän olon hieman paremmaksi.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Tämä palsta ei sovi sellaiselle jolla on paha olo. Tuo risteily kuulostaa hyvältä, siinä pääsee irtautumaan arjesta mukavasti. Minne ajattelit lähteä?
ok fiilis, että harrastan jopa liikuntaa ja en ole suoranainen erakko, mutta pieni sisäinen surumielisyys on ollut jo jonkin aikaa päällä ja se ei meinaa lähteä pois - pahentuu kun yritän sitä purkaa pois täällä.
Eli toimintaa kehiin - Ajattelin lähteä siskojen kanssa Ruotsin risteilylle kolmeksi päiväksi.
Mikä sinut on saanut noin surulliseksi.
Hyvä idea lähteä siskojen kanssa Ruotsiin, siellä on kivaa, tekemistä ja aika kuluu kuin siivillä. Taatusti olosi on parempi kun tulet reissusta.
Voin kertoa kokemuksesta, että aina kun on paha mieli pitää tehdä asioita ja hakeutua ihmisten ilmoille. Mennä vaikka kaupungille kävelemään jos ei ole muuta tekemistä.
Ite olen ollut ja olen edelleen flunssassa joten pakko kököttää kotona. Tylsää.
sinulle tsemppiä flunssan keskelle. Flunssa on aina vähän ikävää, kun ei jaksa lähteä minnekään tai tehdä mitään, mutta olo paranee jonkun ajan kuluttua ja on kuin uudestisyntynyt.
Risteily on kyllä mukava piristys ja siskot ovat rentoja, että varmasti tulee olemaan hauskaa.
Olen surullinen, kun on jäänyt asioita selvittämättä erään ihmisen kanssa. Sitten olen surullinen, kun kaikki aina päättyy ja mikään ei onnistu. Mutta ei mietitä sitä nyt. Nyt takaisin ylös ja ulos. Hyvät illan jatkot!
Kyllä sinä olet varmasti monessa asiassa onnistunut elämässäsi. Eikä aina tarvitse suoriutua asioista erinomaisesti, joskus keskinkertaisuuskin on hyvä asia.
Joskus ihmissuhteet jäävät selvittämättä, vikaa on silloin varmaan molemmissa. Tai joskus se on toisen tahto eikä sille mitään voi.
Eihän sitä tiedä mitä kivaa seuraa risteilyltä löytyisi....
Hauskaa matkaa,
ettei mikään onnistu. Ihmissuhteissa olisi kiva joskus onnistua, mutta äh - antaa olla. Ei oteta sitä niin vakavasti.
Niin se vaan pitää hyväksyä, että asiat jäävät auki.
Joo, olisi kiva höpöttää kaikkea ja heittää läppää humoristien ja ei-tiukkapipojen kanssa.
Kiitos!
Mikä on onnistunut ihmissuhde. Itse olen eronnut enkä koe epäonnistuneeni, kai moni niin sanoisi, mutta omasta mielestäni ei pidä itseään syyttää asioista, joihin ei itse täysin pysty vaikuttamaan. Ihmissuhteissa on aina useampi ihminen joten yksin ei voi olla mihinkään syypää.
Ei kai kukaan voi sanoa onnistuneensa täydellisesti ihmissuhteissa, paitsi teeskentelijät, jotka laskevat onnistuneen avioliiton sen mukaan, ettei erota. Viis siitä vaikka olisi miten onneton. Ikäänkuin olemalla 50 vuotta naimisissa huonossa avioliitossa olisi onnistunut elämässään.
Ei ihmissuhteen päättyminen ole huono asia. Se voi olla myös mahdollisuus. Elän uutta elämää, toisin sanoen.
Olet kyllä tosi positiivinen ja mielestäni osaat kääntää vastoikäymiset voitoksi. Juuri tuota ominaisuutta tarvitaan elämässä.
Ei minunkaan mielestäni 50 vuotta ole se onnistunut ihmissuhde. Monet pitkään yhdessä olevat parit saattavat olla katkeria ja nalkuttavat ja valittavat toisilleen ja eivät löydä positiivista sanottavaa. Kärvistellään vaan päivästä, kuukaudesta ja vuodesta toiseen.
Se olisi kyllä hyvä muistaa, että asioihin, joihin ei voi täysin vaikuttaa yksin, ei voi olla niihin täysin syypääkään. Aina en vain muista:)
Ei kai sellaista täysin onnistunutta ihmissuhdetta sitten ole. Se on vain kuvitelmaa ja unelmaa.
Ihmissuhteet ovat tosi haasteellisia. Olisi vain kiva tietää joltain Ukko Ylijumalalta, onko tarpeeksi yrittänyt tai yrittänyt liikaa vai missä kohdassa ei saisi luovuttaa. Kaikki pitäisi vain tietää yksin.
Juttelin tässä eräänä päivänä sukumme vanhojen naisten kanssa, olivat iältään 70-80 vuotiaita. Heidän nuoruudessaan ei erottu. Naiset kertoivat, että kylässä saattoi olla kaikkien tiedossa perhe, jossa mies ajoi vaimon ja lapset lumihankeen raivopäissään, oli väkivaltainen yms. Pidettiin itsestään selvänä, että avioliitot jatkuvat tapahtuipa mitä tahansa. Naiset joutuivat sietämään kun ei ollut varaa erota ja sosiaalinen paine oli niin suuri. Eronnut nainen oli epäonnistunut elämässään.
Nämä sukulaisnaiset olivat kovasti mielissään siitä, että nykypäivän naiset kouluttautuvat ja uskaltavat erota jos avioliitto ei ollutkaan onnellista. Heille se eroaminen ei ollut mahdollista. Ei kyse ollut mistään vuosisadan rakkaustarinoista vaan selvitymisestä. Lisäksi ei ollut aikaa miettiä omia asioita kun oli kiirettä lasten ja kodin hoitamisessa alkeellisissa olosuhteissa. Tottakai osa avioliitoista oli ja on edelleen onnellisia.
Minusta tuntuu, että mummot ovat oikeassa tuossa asiassa.
Tulevaisuus on täynnä mahdollisuuksia.
No, yksin ei voi parisuhdetta rakentaa, joten siinä mielessä voi olla ainoastaan 50%:iin ongelmista syypää, jos niin ajattelee.
Kaikista ei voi tulla paria vaikka mitä tekisi.
Niin, ja mummot sanoivat, että ennen vanhaan oli pakko mennä naimisiin, koska susipareja ei suvaittu kylillä jolloin tämä nykyajan seurustelu ilman sitoutumista ei onnistunut.
ajoista paljon. Vanhoilta ihmisiltä löytyy tositarinoita, joiden kautta oppii arvostamaan monia asioita nykypäivänä. Aikoinaan omat vanhempani erosivat ja äiti on sanonut, että päivääkään ei ole katunut sen myrskyävän liiton jälkeen.
Avioliitot olivat ennen selviytymisen sanelemia taloudellisia liittoja ennenkuin alettiin uskoa romanttiseen rakkauteen ja sen tuomaan sitoutumiseen. Nykyään uskotaan enemmän rakkauteen avioliitossa ja on tärkeää, että kummatkin rakastavat toisiaan aidosti koko sydämestään ennen papin Aamenta.
Itse en tiedä mihin uskon. Lähipiirin kokemus vahvistaa, että avioliitto ei kannata, mutta joitain toiveita itselläni siiheen suuntaan on. Sen verran sosiaalinen olen, että jonkun tyyppinen suhde tulee kohdallani kysymykseen joka tapauksessa. Repivästä rakkaudesta en niin välitä. Se tuo mukanaan myös tuhoa. Ehkä joku käytännöllisempi suhde on parempi.
Nykyisin ihmiset toisaalta ajattelevat ja kilpailevat liikaa ihmissuhteissaan, onnellisuudessaaan. Vertailevat omaan suhdettaan muihin ja se on loputon kierre. Valitettavasti nykypäivän ihmisillä on myös epärealistisia kuvitelmia avioliiton suhteen. Eräs pappi sanoi minusta aika hyvin: Ihmiset eivät tiedä mitä eroa on rakastumisen tunteella ja rakastamisella. Avioliittolupaus on tahdonilmaisu eikä tunnetilaa kuvaava ja sitä ei moni taas usko.
Ei se alkuhuuma voi kestää ikuisesti ja moni eroaa sitten kun parisuhde on muuttunut arkiseksi.
Että ehkä on menty toisesta äärimmäisyydestä toiseen laitaan. Kai nyt jotain pitäisi sietää ja yrittää rakentaa eikä heti luovuttaa kuten liian moni nykyisin tekee.
En minäkään mitään myrskyisiä ja repiviä suhteita halua, jotain muuta mieluummin.
Väkivaltaa en siedä missään muodossa.
materialistista kilpailua, jossa ihmissuhteetkin kuuluvat sen samaan kilpailun alle. Ihmissuhteet koetaan välineinä henkisyyden sijaan. Vertailun alla oleminen on inhottavaa. Ihan kuin ihmisiä voi vertailla pistein niinkuin TosiTV-kilpailuissa.
Ei alkuhuuma kestä kuin sen pari vuotta. Niin minunkin mielestäni ollaan myös vähän liikaa siellä toisessa äärilaidassa.
Väkivaltaa ja alkoholia en myös itse halua hämmentämään suhdetta.
Mutta kiitos paljon antoisasta keskustelusta ja onnellista uutta vuotta. Toivottavasti jonain päivänä kohtaisi kivan ihmisen, jonka kanssa voisi olla yhdessä rakastaen, mutta järkikulta mukana.:)
tässä on sulle huopa luiden ja nahkojen ympärille -ojentaa-
ei ne kojootit sua halua syödä, fretit maistuu pahalle..=)
Voi taivahan talikynntilät- en halua olla mikään hiiri :( Tulee mielen kappale: "Saku sammakko Hilleri-Hiiren tavatessaan, Aa-haa, Aa-haa..."
Mutta kiitos huovasta, jotta ei ihan kuole tähän kylmyyteen.
se saattaa olla sellanen liskon näkönen otus, mut en oo varma..kato goolesta. Mä ite varmaan näytän siltä..
Joskus olen seurannut niiden liikkeitä pihalla. Nehän saattavat purra hännän poikki, jos kokevat, että vaara uhkaa.
Yhdellä kaverilla oli kotona jonkin oloinen liskomainen otus lasikaapissa, mutta en kyllä itse hankkisi sellaista kotiini. Vipeltäkööt rauhassa luonnossa.
Älä nyt itseäsi liskona pidä.:) Mielummin hiiri sitten.:)
Eipä taida teillä parikymppisillä olla biologia oikein hallussa...hiiri, voi hyvä sylvi!
Nämä palstat kuvottavat minua. Ihan kuin rypisi jossain sairaanhuuruisessa rämeikössä, ei järjen häivää missään!
kato vittu googlesta. (jos et tiedä)
Oletko ammatiltasi opettaja vai lunttasitko googlesta niinkuin useat tekevät? Olen ollut ala-asteen opettajan kanssa yhdessä ja hän ei valitettavasti kertonut minulle, mikä on fretti. Nyt tiedän, kun ystävällisesti kerroit minulle. Oppia ikä kaikki.:)
Sinäkin taidat sairaan hyvin viihtyä täällä.