Tuli mieleen,että en ole nähnyt täällä keskustelua kirjallisuudesta, jossa puhutaan lestadiolaisuudesta. En siis nyt tarkoita SRK:n kirjoja.
Mitä mieltä seuraavista kirjoista:
Tuli tässä nyt yhtäkkiä mieleen pari kirjaa joita olen lukenut ja sanonpa oman arvioni
Anna-Maija Ylimaula; Papin tyttö (vain tytär)
- sain tämän kirjan päähenkilöstä ihmisenä hyvin pinnallisen kuvan. Jotenkin älyttömän provosoivasti kirjoitettu.
Hannu Raittila; Ainoa oikea Jumala
- jotenki vähän liian fiktiivinen kuva suviseuroista, kyllähän Raittila tietää jo taustansa vuoksi asioista, mutta täytyy sanoa, että jos kirja negatiivisessakin sävyssä olisi ollut totuudenmukaisempi olisin jaksanut lukea loppuun...
Tiedän muitakin, mutten muista nyt nimiä. Kertokaapas lisää!
Mitä mieltä seuraavista kirjoista:
Tuli tässä nyt yhtäkkiä mieleen pari kirjaa joita olen lukenut ja sanonpa oman arvioni
Anna-Maija Ylimaula; Papin tyttö (vain tytär)
- sain tämän kirjan päähenkilöstä ihmisenä hyvin pinnallisen kuvan. Jotenkin älyttömän provosoivasti kirjoitettu.
Hannu Raittila; Ainoa oikea Jumala
- jotenki vähän liian fiktiivinen kuva suviseuroista, kyllähän Raittila tietää jo taustansa vuoksi asioista, mutta täytyy sanoa, että jos kirja negatiivisessakin sävyssä olisi ollut totuudenmukaisempi olisin jaksanut lukea loppuun...
Tiedän muitakin, mutten muista nyt nimiä. Kertokaapas lisää!
Vastaukset 23
Vanhimmat
Millä tavalla Papin tyttö oli provosoiva? Minulta jäi tuollainen piirre kokonaan huomaamatta.
Raittilan kirja oli minusta tekstinä tylsä enkä jaksanut lukea. Totuudenmukaisuus tai -vastaisuus jäi siis arvioimatta.
Kolmantena kirjana voisi mainita Leo Hartvaaran Suden uhrit. Tällä palstalla joku kertoi sen käsittelevän 70-luvun hoitokokouksia. En ole lukenut.
Niin kuin sanoin siitä on kauan kun luin sen. Vois olla eri lukea nyt, kun ikää on vähän lisää.
Tää provosoivuus vaan jäi jotenki mieleen.
Kirjoittaja on itse kertonut että "seksuaalisuus hyppäsi kimpuuni 13-vuotiaana kuin tiikeri eikä päästänyt irti"
No, sen huomaa kirjastakin. Kirjoittaja mm. kertoi kuinka puhujat ja muut miehet nauroivat jossakin ja "ne jutut eivät olleet naisten korville tarkoitettuja". Eli hieman tytön oma mielikuvitus on siivittänyt juttuja.
Sen verran olen käynyt mm. saunomassa puhujien ja muiden kanssa että tiedän kuinka naurettava tuollainen väite on.
Mutta jokainen kertoo kait omasta totuudestaan.
En malta olla utelematta... Voitko yhtään kuvailla sitä provosoivuutta? Ei haittaa, vaikket mitään yksityiskohtia muistaisikaan.
"Kirjoittaja on itse kertonut että 'seksuaalisuus hyppäsi kimpuuni 13-vuotiaana kuin tiikeri eikä päästänyt irti'"
Mitä haluat tällä sanoa?
"Kirjoittaja mm. kertoi kuinka puhujat ja muut miehet nauroivat jossakin ja 'ne jutut eivät olleet naisten korville tarkoitettuja'. Eli hieman tytön oma mielikuvitus on siivittänyt juttuja."
Kirjahan on romaani, joten jutut voivat olla ainakin osittain fiktiota. Toisaalta en näe mitään syytä määritellä tuota kohtaa suoralta kädeltä mielikuvituksen tuotteeksi. Joku on voinut kokea tuollaista, vaikka sinä et olisikaan.
Jotenkin tuntui, että kirjoittaja mässäili oikein tuolla aiheella lestadiolaisuudella ja seksuaalisuudella yms. No, ehkä hänen kuvaamansa henkilö, osittain kirjailija itse on hyvin tulisieluinen henkilö...
Luulen, että luen kirjan uudestaan. Siitä on tosiaan n. 3 vuotta kun luin, joten toisella lukukerralla vois nousta ihan eri ajatuksia.
Oletko tyytyväinen vastaukseeni?
Vastauksesi valaisi asiaa oikein hyvin. Luulen itsekin, että luen kirjan uudestaan, sillä eka kerralla minulle ei jäänyt siitä mitään mässäilymielikuvaa. Ajatuksissasi voi silti hyvinkin olla perää.
Antti Hyry kertoo ihan tavallisten lestadiolaisten arjesta kirjoissaan, jos se nyt sattuisi täällä kiinnostamaan. (ei skandaalinkäryä!!!)
En ole lukenut Hyryn kirjoja... Mitä niissä kerrotaan tavallisten lestadiolaisten arjesta?
Tiedän, että vastaus löytyy, jos luen kirjat itse, mutta ehkä jollakin olisi vastaus jo valmiina?
Tuli mieleen vielä tämä kirja. Ei varsinaisesti kuvaa lestadiolaisuutta, mutta tavallaan yhtenä teemana.
Abortin tehnyt lestadiolaisäiti on yhtenä epäiltynä erään turvakodin johtajan murhasta. (ei kerrota minkä lestadiolaissuunnan,mutta tiettyjä yhtenäisyyksiä vanhoillislestadiolaisuuteen ja ilmeisesti vois olla esikoislestadiolaisiin tai niiden sekoitus. Murhaa tutkiva Maria Kallio vierailee Yli-Iissä haastattelemassa perheen isää ja samalla kertoo perhe-elämästä. Isä muuten puhuja/saarnaaja ja kuvataan oikeaksi hirmuksi. Aika pitkästi kuvaa myös tuon perheenäidin nuoruusaikaa. Aika mielenkiintoista fiktiota, mutta aika hassujakin juttuja siinä oli.
Tunteekohan Lehtolainen ketään lestadiolaistà?
kirjoittavat omista ennakkoluuloistaan, kuten monet täälläkin.
Nuortenkirjoista Ninni-sarjassa oli lestadiolaisperheestä. Tykkäsin sarjasta muuten, mutta koska en pitänyt kuvausta totuudenmukaisena, jäi paha maku suuhun. Tosin ei sanottu, että kyse olisi ollut juuri vanhoillislestadiolaisesta perheestä. Siinäkin isä oli kuvattu hirmuksi.
Aivan väärä kuva, puhujat tuntuvat lempeiltä ja huumorimiehiltäkin, muutama puhuja vitsailee saarnoissaankin. Omakin isäni on saarnamies ja kiltti ja herkkä mies. Eli kokemusta on.
Ko. Leena Lehtolaisen kirjassa seikkaileva Maria Kallio on roolihenkilö, ei Lehtolaisen oma persoona. Roolihenkilön voi rakentaa mieleisekseen ja samalla olla henkilökohtaisesti kirjailijana toista mieltä. Älkääpä luulko liikoja Lehtolaisesta.
No en mä nyt naiivi ole. Mielestäni en kyllä tuollaista väittänytkään. Mitä tarkoitat tuolla Lehtolaisesta liikoja luulemisella?
Populaarimusiikkia vittulajänkältä. Kuulemma aika huumori kirja, mutta nimi on sen verran typerä etten ole viitsinyt lukea.
Luen enintään pari romaania vuodessa.
Jotenkin turhaa ajan tuhlausta ja huonoo luettavaa löytyy.
Ei kannata lukea vaikka tuo nimi tulee vain paikallisten härskistä kielenkäytöstä.
Luin kun Pajala on sellainen kiinnostava paikka, ja olen käynyt siellä.
Plussana hyvä huumori.
Muutama härski seksikohtaus, että piti hypätä häveten ja suutuksissa yli, kun ei voinu lukee. hävettävvää äijältä kun kirjottaa 12 vuotiaan seksikokemuksista. Menee niin pedofilian puolelle.
Lestadiolaiset kuvataan hiljaisina, mikä oli ihmetyttävää. Alueen nykyisistä lestadiolaisuudesta en tiedä mutta rauhansanalaisuus varmaankin vaikuttavin ryhmä.
Lestadiolaiset sekoitetaan
Mm. Perintökiistassa
Tappelee Itälestadiolainen, Länsilestadiolainen Vanhoillislestadiolainen ja Esikoislestadiolainen.
Alueen lestadiolaisuudesta en tiedä mutta rauhansanalaisuus ollut Niemen lapsuudessakin varmaan vaikuttavin ryhmä.
Lestadius kääntyisi haudassaan mainitaan kun kerrotaan nuoren lestadiolaisen lankeavan ottavan viinaa.
en ole lukenut, mutta ymmärtääkseni kerrotaan aika karmealla seksuaalispainotteisella tavalla lestadiolaisuudesta.
Kertooko se tosiaan lestadiolaisuudesta? En ole kirjaa kunnolla lukenut, selaillut vain ja siitäkin on hyvin kauan aikaa. En oikein nähnyt yhtymäkohtia lestadiolaisuuteen, vaikka kirjassa kai lestadiolaisuus-sanaa käytetäänkin.
Itse en ole lukenut kirjaa, mutta olen jostain lukenut, että siinä puhutaan lestadiolaisvaltaisesta uskonnollisesta kyläyhteisöstä. Korjatkaa paremmin tietävät!
Voisinpa lukaista kirjan noin yleissivistyksen vuoksi.
Ei ollut kylläkään Raittilan kirjan nimi Ainoa oikea Jumala, vaan Ei minulta mitään puutu. Dokkarin vl:stä nimi oli Ainoa oikea Jumala.
Raittilan kirja oli suurimmaksi osaksi hyvä mun mielestä, näin lestadiolaisena tajusi, mitkä kohdat olivat täyttä puppua eli silkkaa fiktiota, mielikuvitusta. Esim. Raittilan kirjassa muka käytiin kauppaa asuntovaunuilla, seurat järjesti joku yritys ym. (vaikka kirjassa mainittiin, että eka kertaa ei tehty talkoovoimin).
Epäuskoinen huoltomies tms. (en muista tarkasti) oli melkoisen hauska hahmo.
Joo huomasin itsekin. Jotenki sekoitin kai nuo nimet.
Raittila on itse avoimesti myöntänyt, että ei ole koskaan ainakaan varhaislapsuuden jälkeen käynytkään suviseuroissa. Ne asiat, jotka muistuttavat todellisuutta ovat lähinnä lehtijutuista.
Kirjassa on monta tasoa ja lestadiolaisuuden kritiikkiäkin siinä toki voi olla. Toisaalta liiasta suureelisuudesta on hyvä meidän muistutellakin itseämme. Perimmältään kirjassa on kyse yleisemmistä teemoista, tekniikan ja ihmisyyden suhteista, yksilöllisyyden ja yhteisöllisyyden ristipaineista ym. Samoja teemoja on myös kahdessa seuraavassa Raittilan romaanissa, Canal Grandessa ja tässä uusimmassa, Atlantiksessa. Raittila on itse sanonutkin niiden muodostavan trilogian. Tässä ensimmäisessä trilogian osassa lestadiolaisuus ja suviseurat ovat vain väline ja näyttämö yleisempien teemojen käsittelylle.
Kuulinpa vielä vasta kirjailijan vanhoillislestadiolaiselta serkulta että Raittilan isä (taidemaalari Tapani R.) oli kertonut kyseisen kirjan olevan itse asiassa allegoria Yhdysvaltain historiasta. Mielenkiintoinen näkökulma, joka kannattaa pitää mielessä kun ko. kirjaan tarttuu uudelleen tai ensimmäistä kertaa.
on Iikka Uotilan kirja. Se käsittelee lestadiolaisten ylioppilaskodin elämää. Kirjasta on tehty myös elokuva. Kannattaa lukea kirja!
...tuosta kirjasta. Onko kirjailija lestadiolainen?