Sosiaalisten tilanteiden pelko

Haluaisin tietää, onko teitä olemassa sellaisia, jotka olette saaneet niskavoiton "sairaudestanne" ilman lääkkeitä tai terapiaa, ihan omin avuin? Itse olen pari kertaa aloittanut lääkkeet ja käynyt juttelemassa psykologin kanssa puolisen vuotta. Haluaisin kuitenkin itse, järkeilemällä ja selvittämällä itse, vihdoinkin saada elämäni siihen malliin että voisin tehdä asioita ilman, että tarvitsee miettiä kaikkien asioiden sosiaalisia puolia?
Välillä minulla on hyviä kausia ja hetkiä, mutta aina totuus potkii minua muistuttaakseen, että äläs nyt viitsi olla muunlainen kuin oletkaan! Uskon siihen että voin olla itse oman elämäni herra mutta tuntuu että en voi olla oikeasti aikuinen (olen jo 30-vuotias) ja alkaa ajattelemaan "aikuisten" asioita ennen kuin minulla on perusasiat hanskassa. En kai voi niin tehdä esim. ennen kuin uskallan olla parhaan ystäväni kanssa niin että minun ei tarvitse hänen seuraansa jännittää koko ajan.
Tuntuu että minä menen pilalle koko tästä jutusta, voisin olla vaikka mitä (en nyt tarkoita mitään ihmeellistä), mutta kun minulla on tämä musta aukko joka estää elämämästä elämääni kunnolla.
Totta kai olen yrittänyt tsempata ja ajatella asioita toisin mutta jotenkin ne ajatukset eivät ihan selkäytimeen mene.
51327
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

ainakin jos osaat englantia, netistäkin löytyy jotain, ehkä lähinnä jotain "oireidenhallinta"-tyyppistä matskua, oletko kattonu? En muista nyt sen tarkemmin minkälaisia olivat, kun en oo ihan viime aikoina kattonu, mutta hakusanalla social phobia löytynee monenlaisia sivuja...

Äänestä

Oletko kirjoittanut vertaistuki-sivuille? Yksi hyvä sivu on www.vertaistuki.net
Itse kirjoitin pari vuotta pelokkaat.nettiin.
Vertaistuki.net tuli pelokkaat.netin tilalle.
Kirjoittaminen auttoi minua. Olin pitänyt jännittämistäni sitä ennen 25-v salassa.

Kokonaan jännittämisestä ei taida päästä eroon. Se auttaa jo vähän, kun oppii hyväksymään sen jännittämisen omassa itsessään. Helppoa se ei tietenkään ole.

Joskus kannattaa jutella sen hyvän ystävän kanssa jännittämisestä. Tunnustaa ystävälle, että jännittää. Tsemppiä jännittäjille!

Äänestä

Teet juuri sitä virhettä, minkä takia minäkin
olen tuttu mielenterveydelle.

Jos et vielä pysty määrittelemään vaikeuksiasi,
ota kynä ja paperia. Kirjoita, mitä mieleen juolahtaa!
ÄLÄ AJATTELE KUN KIRJOITAT.

Kirjoittaessa mieli selvenee.
Kirjoitus jälkeenpäin vaikka roskiin!

Äänestä

Tosin en voi sanoa, että niskavoiton olisin saanut, mutta huomattavasti paremmin menee kuin pari vuotta sitten. Itse lähdin heti sille linjalle, että pillereitä en tähän vaivaan ikinä syö, joten kognitiivinen terapia oli ainoa vaihtoehto. Itsensä altistaminen pelottaville tilanteille ja omien ajatustapojensa muuttaminen on kaiken a ja o. Olennainen osa omaa edistystäni on ollut "tilastointi" omasta parantumisestani. Liian suuria askeleita ei saa vaatia itseltään, vaan on hyväksyttävä hidas edistyminen. Nämä pienet edistymiset saattavat vain jäädä huomaamatta, jos niistä ei pidä kirjaa. Tällöin ei itsekään huomaa edistymistään ja mahdollisesti luovuttaa koko hommassa.

Ymmärsin siis, että kaipaat ihan konkreettisia neuvoja ajattelutavan muutokseen. Jos osaat netistä etsiä ja vertaisverkkoja käyttää, ja englanti sujuu, niin isot pojat ovat kertoneet sieltä löydettävän lukemisen arvoisen opuksen( audiosarjan) nimeltään dr. Thomas A. Richards - Overcoming Social Anxiety. Kyseessä siis tämä: http://www.socialanxietyinstitute.org/audioseries.html Tilattuna maksaa sitten jotain 400 dollaria, että valitse itse tiesi :)

Toivottavasti tekstistä oli jotain apua.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Ikuisestiko? kirjoitti:

Haluaisin tietää, onko teitä olemassa sellaisia, jotka olette saaneet niskavoiton "sairaudestanne" ilman lääkkeitä tai terapiaa, ihan omin avuin? Itse olen pari kertaa aloittanut lääkkeet ja käynyt juttelemassa psykologin kanssa puolisen vuotta. Haluaisin kuitenkin itse, järkeilemällä ja selvittämällä itse, vihdoinkin saada elämäni siihen malliin että voisin tehdä asioita ilman, että tarvitsee miettiä kaikkien asioiden sosiaalisia puolia?
Välillä minulla on hyviä kausia ja hetkiä, mutta aina totuus potkii minua muistuttaakseen, että äläs nyt viitsi olla muunlainen kuin oletkaan! Uskon siihen että voin olla itse oman elämäni herra mutta tuntuu että en voi olla oikeasti aikuinen (olen jo 30-vuotias) ja alkaa ajattelemaan "aikuisten" asioita ennen kuin minulla on perusasiat hanskassa. En kai voi niin tehdä esim. ennen kuin uskallan olla parhaan ystäväni kanssa niin että minun ei tarvitse hänen seuraansa jännittää koko ajan.
Tuntuu että minä menen pilalle koko tästä jutusta, voisin olla vaikka mitä (en nyt tarkoita mitään ihmeellistä), mutta kun minulla on tämä musta aukko joka estää elämämästä elämääni kunnolla.
Totta kai olen yrittänyt tsempata ja ajatella asioita toisin mutta jotenkin ne ajatukset eivät ihan selkäytimeen mene.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu