Etelän ja pohjoisen tukierot taas viljelijöiden hampaissa
Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttilan neuvottelema pohjoisen tuen ratkaisu ei näytä kelpaavan maatalouden kentällä juuri kenellekään. Ensin sen tuomitsi viljelijöiden etujärjestö MTK. Sitten pohjoisen C-tukialueiden puolustaja, europarlamentaarikko Kyösti Virrankoski lyttäsi komission kanssa laaditun tukipaketin ja väitti sen olevan Suomen liittymissopimuksen vastainen.
Nyt eteläsuomalaiset sika- ja siipikarjatilat ovat nousseet takajaloilleen, kun Anttilan ajama ratkaisu pitää pohjoisen kansalliset tuet ennallaan, mutta etelässä ne alenevat vuosittain. Huittisissa koolla ollut kapinaryhmä uhkaa jopa erota MTK:sta ja perustaa tilalle kilpailijan. Tuottajien mielestä sekä MTK että keskusta ajavat vain pohjoisen tuottajien asiaa.
Ryhmä aikoo järjestää tammikuussa suurkokouksen, johon kutsutaan kaikki eteläisen alueen tuottajat. Siihen saakka etujärjestön henkilökunnalla on aikaa selittää jäsenistölle, miten tukiratkaisut vaikuttavat viljelijöiden oloihin eri alueilla. Muutokset nykyiseen tilanteeseen ovat ensi vuonna sittenkin varsin vähäisiä.
Alueiden välinen juopa on jatkunut koko EU-jäsenyyden ajan. Sen juuret ovat liittymissopimuksessa, jolla Suomi jaettiin kahteen tukialueeseen. Pohjoisessa kansallisista varoista maksettavat tuki perustuu artiklaan 142 ja on luonteeltaan pitkäaikaista. Etelän tuelle on artiklan 141 mukaan ajoittain haettava komission suostumus. Viimeisimmän 141-sopimuksen mukaan sika- ja siipikarjatilojen tuki alenee jyrkästi ja loppuu vuoden 2013 jälkeen. Käytännössä näin tuskin tulee tapahtumaan, sillä maataloushallinto keksinee siihen mennessä keinot jatkaa myös etelän tuotannon tukemista.
Liittymissopimuksen ja komission myöhempien päätöksien johdosta Suomeen on syntynyt tukiporras etelän ja pohjoisen välille. Porrasta on pidetty kohtuullisen matalana maatalousministeriön ja MTK:n vuosittaisilla sopimuksilla, joiden perusteella pohjoiseen on maksettu kansallisista varoista vähemmän kuin olisi luvallista.
Muutama vuosi sitten pohjoisen isännät hyökkäsivät MTK:ssa voimalla tätä käytäntöä vastaan. Heidän mielestään Suomessa olisi pitänyt hyväksyä kahden erilaisen maatalouspolitiikan järjestelmä. Onneksi heidät kuitenkin myrskyisten vaiheiden jälkeen saatiin vetäytymään vaateistaan.
Etelän tuottajat ovat ymmärrettävästi käärmeissään tukiportaasta. Etujärjestön hajottamisella porrasta ei kuitenkaan poisteta. Etelä-Suomen alhaiset tuet ovat sittenkin pienempi ongelma kuin alhaiset tuottajahinnat ja korkeiksi nousseet tuotannon kustannukset. Maataloustuen on tarkoitus korvata ilmasto-oloista ja pitkistä etäisyyksistä johtuvat vaikeudet. Nykyään tuki kuitenkin ohjautuu alhaisten tuottajahintojen ja ylihinnoiteltujen tuotantopanosten kautta aivan muualle kuin mihin se on tarkoitettu.
Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttilan neuvottelema pohjoisen tuen ratkaisu ei näytä kelpaavan maatalouden kentällä juuri kenellekään. Ensin sen tuomitsi viljelijöiden etujärjestö MTK. Sitten pohjoisen C-tukialueiden puolustaja, europarlamentaarikko Kyösti Virrankoski lyttäsi komission kanssa laaditun tukipaketin ja väitti sen olevan Suomen liittymissopimuksen vastainen.
Nyt eteläsuomalaiset sika- ja siipikarjatilat ovat nousseet takajaloilleen, kun Anttilan ajama ratkaisu pitää pohjoisen kansalliset tuet ennallaan, mutta etelässä ne alenevat vuosittain. Huittisissa koolla ollut kapinaryhmä uhkaa jopa erota MTK:sta ja perustaa tilalle kilpailijan. Tuottajien mielestä sekä MTK että keskusta ajavat vain pohjoisen tuottajien asiaa.
Ryhmä aikoo järjestää tammikuussa suurkokouksen, johon kutsutaan kaikki eteläisen alueen tuottajat. Siihen saakka etujärjestön henkilökunnalla on aikaa selittää jäsenistölle, miten tukiratkaisut vaikuttavat viljelijöiden oloihin eri alueilla. Muutokset nykyiseen tilanteeseen ovat ensi vuonna sittenkin varsin vähäisiä.
Alueiden välinen juopa on jatkunut koko EU-jäsenyyden ajan. Sen juuret ovat liittymissopimuksessa, jolla Suomi jaettiin kahteen tukialueeseen. Pohjoisessa kansallisista varoista maksettavat tuki perustuu artiklaan 142 ja on luonteeltaan pitkäaikaista. Etelän tuelle on artiklan 141 mukaan ajoittain haettava komission suostumus. Viimeisimmän 141-sopimuksen mukaan sika- ja siipikarjatilojen tuki alenee jyrkästi ja loppuu vuoden 2013 jälkeen. Käytännössä näin tuskin tulee tapahtumaan, sillä maataloushallinto keksinee siihen mennessä keinot jatkaa myös etelän tuotannon tukemista.
Liittymissopimuksen ja komission myöhempien päätöksien johdosta Suomeen on syntynyt tukiporras etelän ja pohjoisen välille. Porrasta on pidetty kohtuullisen matalana maatalousministeriön ja MTK:n vuosittaisilla sopimuksilla, joiden perusteella pohjoiseen on maksettu kansallisista varoista vähemmän kuin olisi luvallista.
Muutama vuosi sitten pohjoisen isännät hyökkäsivät MTK:ssa voimalla tätä käytäntöä vastaan. Heidän mielestään Suomessa olisi pitänyt hyväksyä kahden erilaisen maatalouspolitiikan järjestelmä. Onneksi heidät kuitenkin myrskyisten vaiheiden jälkeen saatiin vetäytymään vaateistaan.
Etelän tuottajat ovat ymmärrettävästi käärmeissään tukiportaasta. Etujärjestön hajottamisella porrasta ei kuitenkaan poisteta. Etelä-Suomen alhaiset tuet ovat sittenkin pienempi ongelma kuin alhaiset tuottajahinnat ja korkeiksi nousseet tuotannon kustannukset. Maataloustuen on tarkoitus korvata ilmasto-oloista ja pitkistä etäisyyksistä johtuvat vaikeudet. Nykyään tuki kuitenkin ohjautuu alhaisten tuottajahintojen ja ylihinnoiteltujen tuotantopanosten kautta aivan muualle kuin mihin se on tarkoitettu.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.