Miten voin olla avuksi?

Kantsii kuitenkin kysyä mitä tarvitsevat ja millasesta tykkäävät niin ei jää käyttämättä. Luulis ainakin et vaunut ja vaatteet kelpaa :)

kysyä, että haluavatko, varsinkin jos lähdet sänkyä tai vaunuja ostamaan. Aika harva haluaa toisen valitseman. Jotain vaatetta tms. voi kyllä mielestäni ihan omankin mielen mukaisesti lahjoittaa.

Hienoa, että haluat olla odotuksesta lähtien lapsenlapsesi elämässä mukana!:)

ettet suoraan osta mitään isompaa, kun et tiedä heidän makuaan. Kerro, että voisit maksaa esim. vaunut. Nuoripari ostaa ne itse ja sinä siirrät rahat. Niin se käy parhaiten. He arvostavat varmaan tosi paljon tarjoustasi. Kaikki lapsiin liittyvä maksaa niin paljon.

kysy aina ennen kuin hankit mitään isompaa, tai sitten lähtekää yhdessä ostoksille. Monesti ärsyttää, kun anoppi hyvää tarkoittaen hankkii ominpäin tavaroita/liinavaatteita, jotka eivät ole omaan makuun. Niin tyhmältä kuin se kuulostaakin, pienetkin asiat välillä häiritsevät... Ja vauvujakin on niin monenlaisia, että aina ei käy kaikkien maku tai tarpeet aina yhteen.

Vaatteita sopii antaa ja tehdä, mutta niistäkin kannattaa vaikka värivalintoja hieman tiedustella.

Kiitos kaikille vihjeistä! Lisääkin saa tulla oikein mielellään.
Ajattelinkin niin, että jos jotain isompaa lähdetään ostamaan, niin mennään yhdessä tai he ostavat itse ja minä maksan. Näin on tehty muitakin hankintoja joskus. Mutta lähinnä minua nolottaa tarjota ostavani jotain, jos vaikka tuntuu heistä tunkeilevalta. Kiva kuulla teidän nuorten äitien ajatuksia asiasta, onko se tunkeilevaa, kun anoåppi ehdottaa, että voisi ostaa vaikka vaunut?

miniällesi, että haluat ostaa vauvalle jotain, joten lähtisittekö yhdessä vauvatavaraostoksille. Siten saisitte yhteistä aikaa ja pääsisit paremmin mukaan vauvan odotukseen kun olet itsekin mukana ostamassa etkä vain siirrä rahaa.

Vaatteita voi toki ominkin päin jonkin verran ostaa, mutta ei mielestäni mitään kalliimpaa. Meillä ainakin on aina rahat tiukilla, joten olisin onnellinen, jos joku tukisi lasten hankintoja, mutta jos joku ostaisi kalliit vaunut juuri kun itse olen sellaiset hankkinut, niin se lähinnä ärsyttäisi, koska siinä sitä muutenkin tiukassa olevaa rahaa menee hukkaan. Vaunut ovat muutenkin sellaiset, että niitä täytyy olla itse valitsemassa ja kokeilemassa.

Minusta olisi kivointa, jos anoppi lähtisi mukaan ostoksille. Silloin minulle ei tulisi sellainen rahastustunne. Ja olisihan se kiva tulla anopin kanssa läheisemmäksi ennen vauvan syntymää, kun onhan se anoppi oman vauvan mummo.

Harvalla on noin hyvä anoppi, että haluaa olla mukana ja avuksi.

Sen kuitenkin sanon, että älä tee isoja hankintoja ominpäin, vaan juuri niin että tarjoudut osallistumaan niihin hankintoihin, jotka he haluavat tehdä. Makuja on kuitenkin monenlaisia, joten antaa heidän valita. Ja muistuta ihmeessä, että voivat aina pyytää sinulta apua!

Vaatteita yms. voit varmasti kuitenkin antaa ominpäin.

Onnea isovanhemmuudellesi! Poikasi perhe on hyvin onnekas, kun heillä on sinut.:)

Ota yhteys miniään ja kerro hänelle, että tahtoisit olla avuksi mikäli apua tarvitaan! Miniä tykkää varmasti viimeistään sitten kun huomaa kuinka raskasta voi olla.
Vaunut voisit mennä ostamaan miniän kanssa mikäli miniälle sopii.

Neuvoni on siis, älä tuki liikaa mutta ehdottele apua ja kysele vointeja.=)

Olisipa minunkin anoppini ollut kiinnostunut vauvasta odotusaikana, hän ei virkannut mitään koko touhuun eikä tehnyt lapselle mitään. Ei varmaan kiinnostanut...
Ihanaa kun olemassa on kaltaisiasi anoppeja, mummoja, äitejä!

Ilman muuta kysyt, millaiset vaunut/sängyn he haluavat ja miten he suhtautuvat siihen, että sinä mahdollisesti maksat ne.
Minusta vaatteita ja liinavaatteita voit tehdä valmiiksi kyselemättä, miniänä se olisi minusta vain mukavaa.
Toki voit joskus soitella miniällesi ja kysellä kuulumisia!

1.) http://www.youtube.com/watch?v=FEs7CvASEd0&feature=related

2.)http://www.youtube.com/watch?v=dyvRcVXztbs&feature=related

:)

Ehdottomasti kysy!!Mikään ei ole anopilta sen ärsyttävämpää kuin se että hän kokee "oikeudekseen" päättää minkä väristä lapselle laitetaan ja minkälaiset verhot tai päiväpeitot yms tulee..siis tälläiset suuremmat hankinnat...toki vaatteet ja lakanat yms ovat varmaan tervetulleita kysymättäkin, mutta..
Kysy reilusti että käykö jos teen tälläisen vai haluatko että teen toisen värisen/mallisen muotosen jne jne...
Sano molemmille osapuolille, että haluaisit auttaa ja ostaa vaikka heidän valitsemansa vaunut, istuimen, mitä nyt haluatkin ostaa ja katso miten reagoivat...tai tarjoa tietty summa tiettyyn tarkoitukseen..joskus tulevilla vanhemmilla on kova "pärjäämme itse"-ajatus, ja silloin ei tule tunkea sinne väliin...
Muista kuitenkin että lapsi on heidän, ei millään lailla sinun(vaikka lapsenlapsesi onkin siis)ja äiti voi olla kovinkin herkässä tilassa ja ottaa herkästi itseensä..älä tunge itseäsi moneksi päiväksi heitä auttamaan elleivät he sitä pyydä...anna ilmi että olet käytettävissä kun tarve vaatii, ja he voivat ottaa yhteyttä kun apua tarvitsevat...

tuollaisia anoppeja on olemassa!

Minusta sinun kannattaa kysellä miniältäsi, millaisia asioita hän haluaisi vauvalle. Ja muutenkin kysellä miniän vointia ja tuntemuksia raskaudesta - osoittaa siis, että olet kiinnostunut sekä miniästä, pojastasi että heidän tulevasta lapsestaan.

Sängyt, vaunut, istuimet jne.. on nykyään teknisempiä kuin autot kolmekymmentä vuotta sitten, joten en lähtisi sellaisia omin päin ostelemaan - pojallasi ja miniälläsi kun saattaa olla hyvin selvä käsitys siitä, millaisia ominaisuuksia he haluavat ja tarvitsevat. Rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että ainakaan minun anoppini ei olisi osannut ostaa sellaisia vaunuja kuin halusin :-). Minusta olisi tosi hyvä ajatus lähteä yhdessä vaunuostoksille - pääsisit itsekin virittäytymään vauvanodotustunnelmaan, kun hypistelisit ja ihastelisit vaunuja.

Vaatetta voi mielestäni ostaa jossain määrin ihan kyselemättä, mutta mitään kovin kummoista ei kannata ostaa.

Tärkeämpänä kuin rahan antamista koen kuitenkin sen, että pidät yhteyttä ja osoitat sillä tavoin, että haluat kuulua heidän perheeseensä. Eli tartut puhelimeen ja kyselet miniäsi vointia ja kerrot kuinka onnellinen olet tulevasta lapsenlapsesta ja siitä, että poikasi saa viimein oman perheen.

Kiitos vielä teille kaikille ihanille nuorille äideille, jotka olette vastanneet minulle! Tällainen fiksu nuori nainen se minunkin miniäni on joten kyllä voin häneltäkin kysyä. Olen siis ajatellut tehdä niin että kun parin viikon kuluttua näemme pojan ja miniän kanssa, otan asian puheeksi. Kerron että lapsenlapsi on minulle ihana ja tärkeä asia. Ja kysyn minkälaisen osallistumisen minun taholta he kokisivat mukavaksi. Eli olisiko hyvä jos tekisin jotain vaatteita, liinavaatteita ym ja jos, niin millaisia. Ja sitten kerron myös että haluaisin osallistua johonkin isompaankin hankintaan jonka he katsovat tarpeelliseksi. Valitettavasti asumme niin eri puolilla Suomea että emme voi tavata kovin usein, muuta puhelimella ja sähköpostilla voi hyvin pitää yhteyttä.

Olen miettinyt miksi tämä toisaalta tuntuu niin vaikealta, kun kuitenkin olen aina kysynyt ennenkin esim. jouluahjoista mitä he haluavat. Ja niin olen ostanut esim. pesukoneen, television, tiskikoneen ym isompia hankintoja. Mutta nyt huomaan että olen aina kysynyt pojaltani ja nämä vauvahankinnat tuntuisi luonnollisemmalta kysyä hänen vaimoltaan eli miniältäni. Ehkä siinä on se vaikeus, kun miniä ei kuitenkaan ole oma lapsi vaikka rakas onkin. Taustalla on ehkä myös oma lapsuus jonka olen elänyt ennenvanhaisessa kolmen sukupolven suurperheessä. Lapsena näin miten vaikeaa miniän ja anopin eli mummon ja äidin yhteinen elämä oli. Meille lapsille mummo oli tärkeä ja rakas ihminen mutta äitini kanssa heillä oli hyvin muodolliset ja hankalatkin välit. Fiksuina ihmisinä he elivät kuitenkin vuosikymmenet sovussa, mutta onnellisia he eivät olleet. Tätä en toivoisi omalle miniälle enkä itselleni.

Mutta kiitos vielä kerran ja onnellista äitiyttä teille kaikille!

Kannattaa aina kysyä/tiedottaa etukäteen.

Ja antaa oikeasti tilaisuus vastata joko myöntävästi tai kieltävästi, ja jos vaikka joku valitsemasi vaate ei miellytäkään heitä, niin älä pahastu siitä.


Minun mieheni isoäiti oli säästänyt yli kolmekymmentä vuotta vanhat kestovaippaharsot, pessyt ne ja silittänyt, ja sitten näytti että tällaiset olisi tässä teille nyt, olkaa hyvä.
Jokainen harso oli nyrkinkokoisissa ruskeissa tahroissa, valtaosa hapertunut ja osa parsittu lukuisaan kertaan.

Minä olin yllättynyt - olimmehan ostaneet kestovaippatarvikkeet jo valmiiksi, ja tosiaan sain miettiä mitä sanon hänelle. Harmittelin kuinka hän oli nähnyt turhaan vaivaa pesten ja silittäen joka harson, että jos olisi sanonut ensin niin oltaisiin kerrottu että meillä on harsot jo hankittuna, ja kun ovat noin kovin kuluneita, niistä lienisi parhaiten iloa vaikka lattianpesuun.

Hän loukkaantui silminnähden, ja laittoi harsot takaisin ullakolle ja sanoi vielä kuuluvasti että toivottavasti tuleva lapsemme aikanaan on järkevämpi ja osaa arvostaa niitä hyviä harsoja ja ottaa ne käyttöön kun saa itse lapsia.


Ja toinen mitä sanoisin, että kun lapsi on syntynyt, niin älä tee perinteistä isille sikareita ja äidille vauvanvaatetta. Vauvanvaatteet vauvalle ja äidille vaikka suklaata ja rotinoiksi valmispaistotuotteita ja ruokaa pakkaseen.