Kuinka moni isä on joutunut lapsen äidin ylimielisyyden murjomaksi? Toivoisin kertomuksianne siitä, mitä olette joutuneet kokemaan hakiessanne lapsellenne tapaamisoikeutta isänä.
En halua omakohtaisia kokemuksia siitä, mitä perhe-elämänne on ollut, vaan ensisijaisesti siitä, miten tapaamisoikeuksia on rajoitettu, miten tapaamisia on vaikeutettu ja kaikkea missä olette joutuneet alistumaan lapsen äidin vaatimuksille ja nöyryytykselle saadaksenne pitää yhteyttä lapseenne isänä. Tuntuuko siltä, että olette lapsellenne vain äidin mielen mukainen "kiiltokuvaisä". Täysin persoonaton äidin jatke?
Olisiko mielestänne tarvetta jonkinlaiselle laajemmalle tutkimukselle lapsen oikeuksista, vai annetaanko tämän hetkisen trendin vain jatkua?
Kiitos jo etukäteen!
En halua omakohtaisia kokemuksia siitä, mitä perhe-elämänne on ollut, vaan ensisijaisesti siitä, miten tapaamisoikeuksia on rajoitettu, miten tapaamisia on vaikeutettu ja kaikkea missä olette joutuneet alistumaan lapsen äidin vaatimuksille ja nöyryytykselle saadaksenne pitää yhteyttä lapseenne isänä. Tuntuuko siltä, että olette lapsellenne vain äidin mielen mukainen "kiiltokuvaisä". Täysin persoonaton äidin jatke?
Olisiko mielestänne tarvetta jonkinlaiselle laajemmalle tutkimukselle lapsen oikeuksista, vai annetaanko tämän hetkisen trendin vain jatkua?
Kiitos jo etukäteen!
Vastaukset 10
Vanhimmat
Haet vain lastenvalvojan tai käräjäoikeuden kautta normaalin tapaamisoikeuden. Henkilökohtainen kauna kannattaa painaa taka-alalle jos vilpittömässä mielessä haluat olla lapsen elämässä. Lainsäädäntö pyrkii turvaamaan lapsen oikeuden tavata vanhempaansa ,jonka luona ei asu. Kaunoja varmasti on puolin ja toisin erotilanteessa , mutta lainsäädäntö pystyy tarjoamaan vain löyhät raamit tilanteisiin , joissa vanhemmat eivät saa asioita sovittua.
laissa asia menee näin. Itse olenkin hakenut tätä tapaamisoikeutta nyt kohta 2,5vuotta. Eli kolme kertaa. Tapaamisoikeuden kyllä saa, mutta se määritellään usemmiten äidin ehdoilla, ei lapsen.
Voisitko tarkentaa, että mistä repäisit tuon kaunan äitiä kohtaan?
Eihän siinä erikseen mainittu äidin kaunaa, vaan yleisellä tasolla, että erot ei ole helppoja. Tuskin kovin moni pariskunta pystyy todellakaan eroamaan klassisesti "vain ystävinä", jos kiista aiheutuu lapsen tapaamisista ym. asioista.
Tuossa naisjuristikin neuvoo isiä hakemaan normaalia tapaamisoikeutta. Entäpä, jos isä hakeekin lähihuoltajuutta ? Miettikääpä sitä.
t. lähi-isä, käräjäoikeuden päätöksellä
Lapset voivat aivan yhtä hyvin asua isällä ja isän lähihoidossa jos olosuhteet isällä ovat siihen suotuisat. Todistusaineistoa vaan kasaan jos äiti yhä tapaamissopimuksesta huolimatta vaikeuttaa ja estää isän ja lasten tapaamisia systemaattisesti, itsekkäistä syistä, keinoja kaihtamatta. Lain mukaan lähihuoltajan pitää edesauttaa lasten ja toisen vanhemman tapaamisten toteutumista.
Jos isä kokee, että on lapsen paras hakea lähihuoltajuutta, niin silloin se kannattaakin tehdä.
Jos taas isä miettii, että on lapsen paras olla äidin luona tai isä itse ei halua olla lapseen sidottuna lähivanhempana, niin silloin pitää hoitaa ne tapaamisasiat kuntoon.
Etävanhempia ja lähivanhempia on niin kovin monenlaisia.
kovasti haluaisin että pojat tapaisi isäänsä. ei vaan sitä isää kiinnosta , ei näy.
Kaikki tietävät että tuollaisia isiä on. Nyt kuitenkin kaivattiin kokemuksia ihan toisenlaisesta tilanteesta. Mitä arvoa siis kirjoituksesi tähän ketjuun toi?
Ja tätä palstaa pidetään Isien palstana, eli Miehien joiden pitäisi olla tarvittaessa perheen tukena ja turvana.
Vai ehkä kuitenkin vain "miehien"..
ei ihme jos et saa tavata lapsiasi, jos asenteesi on tuo. kukaan ei saa kirjoittaa, heti pitää vaientaa? ettei olisi sitä henkistä tai fyysistä väkivaltaa syynä ettt lapsia näe.