Luin tota yhtä nivuspotkua alempaa ja jäi mietityttään, että kuinka yleistä se oikein suhteissa ja muutenkin on? "Kaikki sitä tekee" sanoi tuo uhri. Tuntuu kyllä aika pahalta ajatella, että mies saa tuollaista käsittelyä. Minä en ole saanut, mutta olen aina ollut iso, pitkä ja roteva verrattuna muihin. Olisiko se suojannut jotenkin. Tuolle potkun saanneelle en edes keksi mitään lohduttavaa sanottavaa, jotenkin niin järkyttävää.
Isketty palleille?
Ketä on?
111892
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
En mielellään lähde puimaan sitä kuinka yleistä tuo on,mutta sikäli jos oletetaan että esim.naisten raiskaukset ym.ahdistelu ovat yhteiskunnallinen ongelma (mitä ne useimpien mielestä on) niin sitten myös tuollaiset hyökkäykset (jotka ihan johdonmukaisesti voidaan lukea seksuaaliseen väkivaltaan) voidaan myös esittää samanlaisena ongelmana. Vaikka niitä ei tapahtuisikaan useimmille,mutta mielestäni hyvin suuri osa miesväestöstä ainakin välillisesti saa kärsiä alentuvista,vihamielisistä tai välinpitämöttämistä asenteita sukurauhasia kohtaan,vaikka sitten jollain psykologisella tasolla. Olen netissä nähnyt joidenkin sanovan etteivät tunne ketään joka EI olisi syyllistynyt tuon tyyppisen hyökkäykseen mutta lienee liian pieni otos.
Tuohon käytökseen rohkaisevia tekijöitä (naisilla tai tytöillä) on ainakin seuraavat:
-televisio,elokuvat,muu media jne.
-usko siihen ettei jää vastuuseen (esim.keksimällä tarinan uhkaavasta tilanteesta)
Mies häpeää kertoa tuollaisesta. Nyt vasta on alettu uutisoida muutenkin naisten väkivallasta miehiä kohtaan ja miehet ovat uskaltautuneet hakemaan apua.
Mitä jos kysyttäisi toisinpäin, kuka on lyönyt tai potkaissut ja miksi?
Varmasti surffailemalla vaikka tätä S24-foorumia löydät joidenkin naisten repostelua potkimisesta yms.
Syynähän on silkka suhteellisuudentajun puute erilaisiin vaikeuksiin vastatessa sekä silkka ilkeys,suuttumus ja voimaantumisen tunne kun saa jotain vahinkoa aikaan.
Mutta tietysti jos kysytään tekijöiltä itseltään niin hyville tekosyille ei löydy loppua. Muutenkin yleinen asenne on se että kun mies on joutunut väkivallan kohteeksi niin kysytään mieheltä että mitä on tehnyt (uhrin syyllistämistä,josta aina puhutaan naisten ongelmia käsitellessä) kun on saanut sellaista kohtelua osakseen.
Taitavat miehet itsekin vähätellä asiaa ja näytellä ettei satu - fyysisesti saati sitten psyykkisesti.
Miksi miehet itse tekevät niitä ns. huumorileffoja tms, missä hauskuuden ydin on juuri sukukalleutensa satuttanut mies? Niinkin tavallinen telkkaohjelma kuin nelosen Hauskat kotivideot pursuaa sitä. Muutaman jakson nähneenä pystyn jo päättelemään, että sitä on enemmänkin tarjolla. Siis kiveksenä satuttanut mies on koominen, kun pitelee käsiään haaroissaan tuskasta väännellen.
Ainakin kaksi asiaa tulee ilmeisenä mieleen:
-Nauru on eräänlainen puolustusmekanismi kipeiden asioiden käsittelemisessä. Joskus äitikin voi sekaisin ollessaan lapsensa menetettyä nauraa (äärimmäinen esimerkki). Ja tietysti on silkkaa vahingoniloisuutta ihmisissä.
-Sitten se että miehillä on aina paineet olla kovia ja zombimaisen värähtämättömiä. Ja tämä paine tulee ehkä osittain kulttuurista mutta osittain myös biologiasta. Naisilla tällaista painetta ei ole. Se ettei jostain suoraan valiteta ei tarkoita että se olisi OK.
Ja tässä muodostuu tavallaan noidankehä kun toisaalta stoalaisuus ja lujuus ovat iättömiä arvoja ja ihanteita joita painotetaan ulkoapäin mutta samalla kuitenkin on olemassa myös haavoittuvainen,'inhimillinen' puoli ihmisessä. Sitten kun mies käytännön sanelemana hampaita kirskutellen porskuttaa elämässä eteenpäin voidaan taas miehelle nauraa jos mies ei kuitenkaan ole täysin haavoittumaton ja naurajina ovat samat tahot jotka asettavat paineita siihen kovuuteen.
Naisilla voi olla oma olkinukkeversionsa maskuliinisuudesta jossa mies ei saa olla ollenkaan haavoittuvainen mistään ja on paradoksi ja älyttömyys jos niin on. Sitten jos kertoo jostain ongelmasta niin vastaus voi olla alentuvaa hihittelyä ja näennäissympatiaa. Sanansa täytyy osata valita tarkkaan että naiselle kehittyy irvokkaan voimaantumisentunteen sijasta aitoa ymmärrystä ja sympatiaa.
Ja mahdollista on sekin että kaikki media;tv,elokuvat yms. ei ole vastausta yleisön vaatimuksiin yhtä paljon kuin yleisön koulimista tiettyihin arvoihin. Oli joskus vuosikymmeniä sitten aika jolloin ei televisiossa tuollaista näytetty ja sitten feminismi eteni ja samalla tv-sarjoissa yms. alettiin keskustelemaan ja vihjailemaan naisille abortin oikeellisuudesta,sensuuri laski väkivallan suhteen ja miesten halventaminen alkoi yleistyä. Kun ihmiset sitten tottuu näkemään sellaista 'hyvistä' ja 'normaaleista' medioista niin se ennen pitkää vakioituu mielessä normaaliksi asiaksi. Se on YKSI mahdollisuus.
Aikuisten miesten kohdalla en ole nähnyt, mutta koulumaailmassa se on jatkuvaa. Tytöt käyvät porukalla yhden pojan kimppuun. On ihan yleistä se, että muutama pitää kiinni ja yksi käy kiinni.
Se kiinni käyminen ei ole mitään pientä viatonta silittelyä vaan sellaista, mikä varmasti tuntuu noinkin arassa paikassa.
Tuo tuntuu olevan loputon suo. Osa kollegoista on mieluummin näkemättä kuin puuttuu tilanteeseen. Tilanne on pakko hoitaa loppuun asti, jos sen kerran ottaa ja moni opettajakin kainostelee eikä välttämättä edes kehtaa keskustella kiusatun kanssa ja selvittää sattumisen laatua. Saati sitten ottaa tekijät kanssaan keskustelemaan. Vaitiolo on monesti yhtäkuin hiljainen hyväksyntä, valitettavasti.
Jos voi verrata edes vähän miten voi käydä
siis oli 21 v ja kotitilalla oli karjaa ja olin
menossa lypsämään hiehoa kun olin juuri sen takana niin
se potkaisi suoraan munille ja sen jälkeen ei
ole tarvinnut lähteä naisiin ............
*olin menossa lypsämään hiehoa*
Mitään hiehoja lypsetä! LEHMIÄ lypsetään. Siis jo poikineita hiehoja.
Tällä päin kerran poikinut on vielä vain hieho.....
Anteeksi maalaisuuteni.
14-vuotiaana sain potkun suoraan palleihin. Jouduin terkkarin kautta lääkäriin, kun pallit turposivat ja kipuilivat. Meni ohi muutamassa päivässä. Potkaisija oli muuten ikäiseni jätkä!
Mua on kerran potkaistu munille ja se sattu ihan s**tanasti. Potkija oli vielä poika ja sattuu olemaan velipuoleni. Olin 16 ja se poika oli 14. Mä ihan tahalleen kiusasin sitä kun kuulin että se on biseksuaali. Sitten meille tuli tappelu ja se potkaisi mua suoraan palleille ja sillä oli vielä kumisaappaat jalassa. Muistan että, makasin maassa vartin ja pitelin palleistani kiinni. Se nauroi ja käski pysyä poissa. Mutta enpä sen jälkeen ole sitä kiusannut. Vaikka kipu oli mahtava. Mutta enpä ole saanut mitään jälkiseurauksia siitä ja pallit toimii hienosti.